Intian tiikerillä on suurin potentiaali maailman nopeimpaan talouskasvuun seuraavien kymmenen vuoden aikana, ennustavat Harvardin yliopiston tutkijat. Etelä-Aasiassa ja Itä-Afrikassa kasvetaan myös kovaa. Suomi saattaa kasvaa jopa kolmen prosentin vuosivauhdilla. Öljyyn ja muihin raaka-aineisiin nojaavat taloudet kasvavat kaikista hitaimmin.
Harvardin yliopiston Center for International Development -tutkimuskeskus (CID) julkaisi joulun alla tutkimuksensa tulokset. Tutkimuksessa ennustetaan eri maiden kasvua itse kunkin tuotantokyvyn kompleksisuuteen eli monimuotoisuuteen nojaten. Tutkimuksessa on mukana 128 maata, jotka yhdessä edustavat 99 prosenttia maailmankaupasta, 97 prosenttia maailman BKT:sta ja 95 prosenttia maailman väestöstä.
Intia on CID:n kasvulistan ykkönen. Maan talouden ennustetaan kasvavan noin 7,0 prosentin vuosivauhtia. Intian kasvu on reilusti rivakampaa kuin sen pohjoispuolella sijaitsevan kilpailijan, Kiinan, jonka kasvuvauhdin arvioidaan olevan 4,3 prosenttia vuodessa.
”Intia on onnistunut parantamaan tuotantokykyään ja monipuolistamaan vientiään aiempaa monimutkaisempiin tuotteisiin, kuten lääkevalmisteisiin, kulkuneuvoihin ja jopa elektroniikkaan”, toteaa Harvard Kennedy Schoolin professori ja CID:n johtaja Ricardo Hausmann tutkimuksesta julkaistussa tiedotteessa.
Hänen mukaansa kansantalouksien kompleksisuus on historian saatossa heijastunut niiden bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi Kiina on onnistunut lisäämään viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tuotantonsa monimuotoisuutta ja tuplannut samalla henkeä kohden lasketun BKT:n.
”Uskomme, että Intian talouden lisääntynyt kompleksisuus ja sen kyky lisätä tätä entisestään suovat maalle globaalin kärkipaikan kasvulla mitattuna”, Hausmann toteaa.
CID ennustaa kehittyvien talouksien kasvavan jatkossa kehittyneitä talouksia nopeammin. Viisi Itä-Afrikan maata lukeutuu kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukkoon. Esimerkiksi Uganda, Tansania ja Kenia kasvavat kaikki yli 5,5 prosentin vauhtia. Kaakkois-Aasiassa etenkin Filippiinit, Malesia, Indonesia ja Vietnam kasvavat selvästi globaalia keskitasoa nopeammin.
Kehittyneiden talouksien kasvu pysyy verrattain hitaana, vaikka ennusteet niiden osalta ovatkin hieman parantuneet viime vuosina. Yhdysvaltojen arvioidaan kasvavan 2,8 prosentin, Espanjan 3,5 prosentin ja Ison-Britannian 3,2 prosentin vuosivauhtia. Italialle CID ennustaa 1,8 prosentin ja Saksalle vain 0,4 prosentin kasvua. Suomen kasvupotentiaali on ennusteen mukaan 3,1 prosenttia vuosittain seuraavan kymmenen vuoden aikana.
CID:n ennusteet perustuvat mielenkiintoiseen teoriaan siitä, miten kansakunnat muodostavat varallisuutta. Teoria lähtee ajatuksesta, että kansakunnan tuotannollinen tietotaito määrää sitä, miten tuo varallisuus kasvaa. Yksilöt ovat rajoittuneita sen suhteen, kuinka paljon he voivat tietää ja miten he voivat hyödyntää tietojansa ja taitojansa tuotannollisessa työssä. Tämä synnyttää työnjakoa, sillä nuo tiedot ja taidot on jaettava eri yksilöiden ja organisaatioiden välillä – yksi osaa yhtä, toinen toista.
Osaaminen on sitten organisoitava ja koottava yhteen monimutkaisten tuote- ja markkinaverkostojen avulla. Yhteiskunta toimii ja kykenee tekemään tuottavaa työtä, koska sen jäsenet muodostavat verkostoja, mikä mahdollistaa erikoistumisen sekä tietojen ja taitojen jakamisen.
”Mitä verkostoituneempi kansantalous on, sitä erilaisempia ja monimutkaisempia tuotteita se kykenee tuottamaan ja sitä paremmat kasvumahdollisuudet sillä on.”
Eri kansantaloudet eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon ne ovat kyenneet luomaan ja ylläpitämään tuotannollista tietotaitoa. Nämä erot näkyvät siinä, miten monimutkaisia ja sofistikoituneita tuotteita ne pystyvät tuottamaan. Joidenkin maiden tuotantorakenne on yksipuolinen, kun taas toiset kykenevät tuottamaan mitä moninaisimpia tuotteita. Australia on esimerkiksi rautamalmin suuri viejä, kun taas Etelä-Korea tuottaa ja vie monimutkaisempaa tuotetta, eli terästä, vaikka se joutuukin tuomaan teräksen valmistukseen tarvittavan malmin ulkomailta, muun muassa Australiasta.
Köyhät maat tuottavat ja vievät raaka-aineita, kuten kaakaota, rautamalmia ja raakatimantteja. Rikkaat maat taas tuottavat ja vievät – usein vieläpä noihin samoihin köyhiin maihin – paljon monimutkaisempia tuotteita, kuten suklaata, autoja ja koruja.
Mitä monipuolisempi kansantalouden tuotantorakenne on, sitä helpompi sen on siirtyä uusille tuotantoalueille. Höyrykone keksittiin Isossa-Britanniassa 1600-luvun lopulla, jotta vesi saatiin pumpattua pois hiilikaivoksista. Mutta sitten höyrykone mullisti teollisuustuotannon ja liikenteen, mikä muutti Britannian paikkaa maailmantaloudessa sekä nosti hiilen taloudellisen merkityksen kokonaan uudelle tasolle.
Suomi on toinen hyvä esimerkki siitä, miten tuotantorakenteen kompleksisuuden lisääminen kasvattaa kansantaloutta. Vielä satakunta vuotta sitten tuotantorakenteemme oli varsin yksipuolinen. Tuotimme ja veimme tärkeimmästä raaka-aineestamme, puusta, valmistettuja tuotteita, kuten esimerkiksi sahatavaraa. Sittemmin olemme laajentaneet tuotantokykyämme muun muassa paperikoneisiin, muunlaisiin koneisiin ja laitteisiin, laivoihin, telekommunikaatioon ja petrokemian tuotteisiin.
Suomen kansantalous on nykyään yksi maailman monimuotoisimmista. Emme elä enää pelkästään metsästä, ja hyvä niin.
”Suomi ei elä enää pelkästään metsästä, ja hyvä niin.”
Koska kansantalouden kasvupotentiaali on teorian mukaan sidonnainen sen tuotantokyvyn kompleksisuuteen, ovat CID:n tutkijat kehittäneet oman mittarin tuon kompleksisuuden mittaamiseksi. Economic Complexity Index (ECI) asettaa maailman kansantaloudet järjestykseen niiden viennin rakenteen monimuotoisuuden mukaan. Joulun alla julkaistu tuorein listaus perustuu vuoden 2014 tietoihin.
ECI:n mukaan maailman kompleksisimmat kansantaloudet ovat Japani, Saksa ja Sveitsi. Suomi löytyy sijalta kahdeksan, kun taas Ruotsi on meitä hieman edellä, sijalla viisi. Vanhat johtavat teollisuusmaat, Iso-Britannia (10.), Yhdysvallat (13.) ja Ranska (16.) ovat menettäneet hieman asemiaan viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana, kun esimerkiksi Etelä-Korea (4.) ja Unkari (9.) ovat ajaneet niiden ohi.
Myös Kiina (17.) on noussut listalla huimasti, peräti 16 pykälää. Suurimmat nousijat löytyvät Kaakkois-Aasiasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Eniten asemiaan ovat menettäneet öljytaloudet, etenkin Venezuela ja Azerbaidzan.
ECI on Harvardin tutkijoiden mukaan parempi kilpailukyvyn mittari ja talouskasvun ennustaja kuin monet muut kansantalouksien kehityksen seurantaan kehitetyt mittarit. Se ennustaa talouskasvua kymmenen kertaa tarkemmin kuin Maailman talousfoorumin (WEF) kilpailukykyindeksi. ECI päihittää tässä suhteessa myös eri maiden hallinnon laatua arvioivat sekä inhimillisen pääoman mittaukseen käytettävät mittarit.
CID:n tutkijat ovatkin löytäneet lukuisia tapauksia, joissa heidän ennustuksensa ovat käyneet toteen. Kreikan BKT oli esimerkiksi pitkään tasolla, joka oli liian korkea sen talouden kompleksisuuteen eli sen kilpailukykyyn ja kasvumahdollisuuksiin nähden. Nyt, vaikka Kreikan talous on supistunut vuosikausia, ennuste näyttää Kreikalle talouden surkastumiseen nähden vaisuhkoa 2,9 prosentin kasvua.
CID:n tutkimus herättää paljon kysymyksiä. Kehittyneet länsimaat esimerkiksi sijoittuvat korkealle kompleksisuuden suhteen, mutta samalla niiden talouskasvu on suhteellisen heikkoa. Esimerkiksi Saksa on ECI-indeksin kakkonen, mutta silti sille ennustetaan vain 0,4 prosentin kasvua.
FIM Lounge kysyi professori Hausmannilta, mistä tämä johtuu. Ovatko kehittyneet länsimaat jo päässeet kasvussaan kyvykkyytensä ylärajoille?
”Kansantalouden kasvu heijastelee sitä eroa, joka vallitsee BKT:n ja talouden kompleksisuuden pohjalta odotettavissa olevan BKT:n välillä”, professori Hausmann kertoo.
”Lisäksi talouskasvu riippuu siitä, miten helposti eri maat voivat siirtyä tuottamaan sellaisia tuotteita, joita ne eivät vielä tuota. Saksa esimerkiksi on yksi maailman kompleksisimmista kansantalouksista, mutta se on myös yksi rikkaimmista maista. Maan tuotantorakenne on niin monipuolinen, että sillä ei ole enää paljon mahdollisuuksia siirtyä uusille tuotannon aloille. Jotta Saksan kansantalous kasvaisi, sen olisi luotava kokonaan uudenlaista tuotantoa.”
Kehittyvissä talouksissa, kuten esimerkiksi monissa Itä-Afrikan maissa tilanne on toinen. Näiden maiden BKT:t ovat alhaisemmalla tasolla kuin niiden kompleksisuus antaisi odottaa. Länsi-Afrikan maat taas ovat yhä edelleen verrattain alhaisella tasolla kompleksisuuden suhteen ja ne kasvavat melko yksipuolisesti, lähinnä luonnonvaroja hyödyntämällä.
Suomi on myös varsin kiinnostava maa CID:n tutkimuksen valossa. Suomi sijoittuu kompleksisuuden suhteen maailman huipulle. Tutkijat ennustavat taloutemme kasvavan kolmen prosentin vauhtia. Silti Suomen talous ei ole kasvanut vuosiin, ja kansalliset tutkimuslaitoksemme ennustavat Suomen kasvun olevan jatkossakin vaatimatonta. Ovatko Harvardin tutkijat väärässä?
”Suomen pitkän aikavälin kasvuennuste on 3,1 prosenttia, mikä on paljon kehittyneiden talouksien joukossa”, Hausmann toteaa.
”Maan kansantalous on varsin monipuolinen, mutta sillä on vielä mahdollisuuksia siirtyä muille korkean kompleksisuuden tuotantoaloille, joilla vaaditaan samankaltaisia kykyjä kuin mitä sen tuotantorakenteessa jo on. Uskomme, että Suomi löytää uusia tilaisuuksia hyödyntää niitä kykyjä ja sitä tietotaitoa, joita se on pystynyt kehittämään jo olemassa olevan tuotantonsa puitteissa.”
”Suomella on kykyä siirtyä uusille tuotantoalueille.”
S-Pankki-konsernin päästrategi Vesa Engdahl on koko lailla yhtä mieltä CID:n raportin peruslinjoista. Hän toteaa, että tulevaisuudessa nopeimmin kasvavien maiden joukko näyttää FIMin asiantuntijoiden arvioissa hyvin samanlaiselta kuin Harvardin tutkijoiden laatima lista.
”Kasvukeskukset löytyvät kehittyvistä maista, erityisesti Aasiasta ja Afrikasta”, Engdahl arvioi. Hän tarkastelee tutkimuksen tuloksia sijoittajan näkökulmasta ja muistuttaa, että eri maiden osakemarkkinoiden kehitys ei ole suoraan sidoksissa talouskasvuun.
”Osakemarkkinoiden keskeinen ajuri on yritysten tuloskehitys, ei talouskasvu itsessään. Yritysten tulosten koheneminen luo tilaa osakekurssien nousulle. Talouskasvun pitää siis olla sellaista, että se luo samalla yrityksille mahdollisuuden tehdä enemmän tulosta”, Engdahl toteaa.
Aina näin ei kuitenkaan ole. Vaikka talous kasvaisi ja yritysten liikevaihdot nousisivat, kasvu ei välttämättä ole kannattavaa. Tällöin yritysten tuloksentekokyky heikkenee, tulosmarginaalit kutistuvat ja pahimmillaan tulokset jopa supistuvat, mikä ajaa osakkeet alamäkeen.
Engdahl ottaa esimerkiksi Kiinan, jonka talous kasvaa edelleen länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kadehdittavaa, noin kuuden prosentin tahtia. Silti Kiinan osakemarkkinat eivät ole viime aikoina menestyneet hyvin. Kiinan kansantalous kasvoi kymmenen prosentin keskimääräistä vauhtia 30 vuotta aina vuoteen 2010 saakka. Sen jälkeen kasvu on ollut hidastumaan päin.
”Kiinassa on yli-investoitu ja luotu monella talouden sektorilla liikaa kapasiteettia”, Vesa Engdahl toteaa.
”Tämä on johtanut sijoitetun pääoman tuoton laskuun. Yritysten tulosmarginaalit ovat paineessa ja osakemarkkinoiden näkymät ovat vaatimattomat. Manner-Kiinan osakemarkkinoiden arvostustaso on ollut korkea. Odotukset on ladattu sellaisiksi, että ne eivät kestä yritysten tuloskasvun heikkoutta tai epävarmaa poliittista tai taloudellista ympäristöä.”
Intian talouskasvupotentiaalista Engdahl on samaa mieltä CID:n tutkijoiden kanssa. Se on selvästi Kiinaa parempi.
”Intian talouskasvu on kiihtynyt ja kasvun uskotaan yltävän 7–8 prosentin tasolle, mikäli pääministeri Modin hallitus saa puskettua läpi suunnitteilla olevat talouden rakenneuudistukset”, Engdahl toteaa.
”Tehtävä ei ole helppo, mutta mahdollinen. Sijoittajan kannattaa kuitenkin huomioida, että Intian markkina ei ole halpa ja viime aikoina myös Intiasta on alkanut kuulua tarinoita yritysten tuloskasvun hidastumisesta.”
Norsut eli elefantit tunnetaan voimastaan, varmuudestaan ja pitkäikäisyydestään. Afrikkalaisia savanninnorsua ja metsänorsua pienempi intiannorsu (Elephas maximus indicus) on yksi aasiannorsun alalajeista, jonka pääasiallinen elinalue rajoittuu Intian alueelle. Aasiannorsuista vain osalla uroksista on syöksyhampaat, afrikkalaisilla lajeilla syöksyhampaat on molemmilla sukupuolilla. Norsut ovat tärkeä osa hindulaista kulttuuria, muun muassa Intian suosituimmalla hindujumalalla Ganeshalla on elefantin pää.
Tämä luo Engdahlin mukaan lyhyellä tähtäimellä varjon myös Intian osakemarkkinoiden ylle. Jos maassa kuitenkin onnistutaan viemään talousuudistukset läpi ja yrityksille luodaan suotuisa ympäristö kasvattaa liiketoimintaa ja tulosta, Intian osakemarkkinoilla on hyvät edellytykset menestyä pidemmällä aikavälillä.
”Osakemarkkinoiden kehitys ei ole suoraan sidoksissa talouskasvuun.”
Suomen osalta Vesa Engdahl ei ole yhtä optimistinen kuin CID:n tutkijat. Hänen mukaansa Suomen kansantalouden kasvupotentiaali on heikko. Suomen kasvua rajoittaa väestön ikääntymisen myötä tapahtuva työikäisen väestön suhteellinen väheneminen. Samalla tuottavuuskehityksen arvioidaan olevan jatkossa varsin maltillista.
”Pitkällä aikavälillä talouskasvu ja maamme elintason nousu perustuvat kuitenkin nimenomaan tuottavuuden kasvuun”, Engdahl toteaa.
”Suomen Pankki arvioi maamme vuotuisen potentiaalisen kasvutahdin olevan alle prosentin luokkaa seuraavien 25 vuoden aikana. Yleisesti ottaen suomalaisten tutkimuslaitosten arviot maamme potentiaalisesta kasvusta ovat 1–1,5 prosentin haarukassa.”
Suomen kokonaistuotanto kohoaa hitaammin kuin mihin olemme aikaisempina vuosikymmeninä tottuneet. Talouskasvun kulta-aika on Engdahlin arvion mukaan takana.
”Hitaan talouskasvun ollessa uusi normi joudumme miettimään, kuinka sopeutamme julkista talouttamme uutta reaalitalouden pohjaa vastaavaksi”, hän toteaa.
”On mietittävä, missä määrin kansalaisten on otettava enemmän itse vastuuta hyvinvoinnistaan ja mitkä talouden rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, jotta onnistumme parantamaan kilpailuasemaamme ja sopeutumaan nopeasti muuttuvaan globaaliin talouteen.”
Sijoittajan kannattaa Engdahlin mukaan muistaa, että kansantaloutemme kasvulla on lopulta hyvin vähän tekemistä osakemarkkinoidemme menestyksen kanssa. Suomen pörssilistattujen yritysten tuloskehitys on korostuneesti riippuvaista kansainvälisen talouden kehityksestä.
”Suurin osa Helsingin pörssissä listatuista yrityksistä on globaaleilla markkinoilla toimivia vientiyrityksiä, joiden liikevaihto- ja tuloskehitys ei ole kovinkaan riippuvaista Suomen talouden ja kotimaisen kysynnän kehityksestä”, Engdahl sanoo.
”Suomi onkin hyvä esimerkki maasta, jossa talouskasvu ja osakemarkkinat eivät välttämättä korreloi vahvasti keskenään – onhan maamme ollut viimeiset neljä vuotta taantumassa ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen talouskehitys on ollut kaiken kaikkiaan erittäin aneemista. Samaan aikaan Helsingin pörssissä on ollut kuitenkin juhlat käynnissä.”
Kasvua salkkuun
Kehittyvien markkinoiden tiimiä FIMissä johtava Hertta Alava kehottaa sijoittajia seuraamaan erityisesti sitä, missä maissa ja millä alueilla kasvu kiihtyy. Intia ja reunamarkkinat kasvavat reipasta vauhtia vielä pitkään.
1. Sijoita sinne, missä kasvu kiihtyy
Kansantalouksien kasvu ja osakemarkkinoiden kehitys eivät korreloi suoraan, mutta jos jossain maassa kasvu kiihtyy, se luo yrityksille edellytyksiä tehdä tulosta, mikä puolestaan heijastuu osakemarkkinoille. Kääntöpuolena tästä voidaan nähdä Kiina, jossa kasvun hidastuminen on näkynyt selvästi osakemarkkinoilla. Sijoittajan kannattaa painottaa salkkuaan sellaisiin maihin, joissa kasvu on kiihtymässä. Ajankohtaisina esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa Intia, tietyt Kaakkois-Aasian maat ja osa Afrikkaa.
2. Seuraa, miten erot kasvussa kehittyvät
Monet kehittyvät kansantaloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin kehittyneet länsimaat. Vaikka tämä ero on jonkin verran pienentynyt, se on silti olemassa. Eron pieneneminen selittää osaltaan sitä, miksi kehittyvien markkinoiden osakekurssit eivät ole viime vuosina nousseet samaa tahtia kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen osakekurssit. Kehittyville markkinoille sijoittamisessa on enemmän riskiä kuin kehittyneille markkinoille sijoittamisessa, ja sijoittajat odottavat saavansa tälle riskille kompensaatiota. Jos ero kasvussa pienenee, pienenee myös kompensaatio, jolloin kehittyville markkinoille sijoittaminen ei houkuttele yhtä paljon kuin aikaisemmin, mikä näkyy osakekursseissa.
3. Huomaa Intian ja reunamarkkinoiden mahdollisuudet
Kehittyvien markkinoiden jättiläisten, eli BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina), kasvu on hidastunut ja ollut jopa negatiivista Venäjällä ja Brasiliassa. Monet niin sanottujen reunamarkkinoiden maat kasvavat kuitenkin yli viiden prosentin vuosivauhtia. Intialla ja reunamarkkinoilla on erittäin hyvät keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvumahdollisuudet.
Hertta Alava on FIM BRIC+, FIM Frontier ja FIM Sahara -sijoitusrahastojen päävastuullinen rahastonhoitaja sekä kehittyvien markkinoiden tiiminvetäjä.
Klassikkoautot: Ferrari 348TB – sijoitushevonen
FIM Loungen kahdeksanosaisessa sarjassa pureudutaan klassikkoautojen maailmaan. Sarjan kahdeksannessa osassa tarkastelemme Maranellon legendaarisen oriin, Ferrarin, arvoa sijoituskohteena. Klassikkoautojen maailmaa, historiaa,...
LUE JUTTU
