Luova tuho uudistaa talouden rakenteita sekä synnyttää pitkän aikavälin kasvua ja hyvinvointia. Suomessa se jyllää tällä hetkellä etenkin teollisuudessa, kaupan alalla ja ICT-palveluissa, kertoo Etlan Mika Maliranta.
Suomalainen tehdasteollisuus uudistuu parhaillaan ennätysvauhdilla. Tämä käy ilmi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtajan, Jyväskylän yliopiston professori Mika Malirannan ja Etlan tutkija Nelli Valmarin kesäkuussa julkaisemasta tutkimuksesta.
Maliranta ja Valmari selvittivät teollisuustuotantomme uudistumista vuosina 2006–2015. Tutkimuksessa pureuduttiin teollisuuden tuoterakenteeseen tuotelinjatasolla.
Lamat vähentävät talouden kasvun kannalta tarpeellista luovaa tuhoa.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että viime vuosikymmenen lopun finanssikriisiä seurannut lama lamaannutti myös teollisuuden tuoterakenteen uudistumisen. Tilanteesta toipumiseen kului vuosia. Lamoilla näyttäisikin olevan negatiivinen kumulatiivinen vaikutus rakennemuutokseen.
Tuotantotoiminnan uudistuminen lähti käyntiin vuonna 2010 ja se on kiihtynyt koko tämän vuosikymmenen. Vuonna 2015 tehdasteollisuuden tuotantoa uudistettiin jo ennätystahdilla.
Malirannan ja Valmarin tutkimus osoittaa, miten lamat vähentävät talouden pitkän aikavälin kasvun kannalta tarpeellista ”luovaa tuhoa”. Ajatus markkinataloutta uudistavasta luovasta tuhosta juontaa juurensa viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneen, Itävallassa syntyneen, mutta myöhemmin amerikkalaistuneen Joseph Schumpeterin (1883–1950) kirjoituksiin – etenkin vuonna 1942 julkaistuun teokseen Capitalism, Socialism and Democracy.
Teoksessa Schumpeter väittää, että kapitalistinen talousjärjestelmä ei ole koskaan tasapainossa, vaan talous on jatkuvien muutosten kourissa. Luova tuho tarkoittaa sitä, että vanhat rakenteet tuhoutuvat uusien ja parempien tieltä. Näin luova tuho ylläpitää kapitalismin – tai markkinatalouden – elinvoimaisuutta.
Luovassa tuhossa on kyse toimialan tuottavuutta kohottavasta yritysrakenteiden muutoksesta.
Luovan tuhon tutkijana mainetta niittänyt Etlan Mika Maliranta kertoo, että niin sanottu schumpeteriläinen kasvuteoria kuuluu talouden kasvututkimuksen eturintamaan.
”Schumpeter ei itse kuitenkaan kirjoittanut luovasta tuhosta kovinkaan paljoa, ja nykyinen tutkimus on hyödyntänyt häntä melko yleisluontoisesti. Hänen jälkeensä sekä teoria että alan empiirinen tutkimus ovat ottaneet lukuisia harppauksia eteenpäin.”
Mika Maliranta määrittelee luovan tuhon ytimekkäästi ”toimialan tuottavuutta kohottavaksi yritysrakenteiden muutokseksi”. Kyse on viime kädessä siitä, miten erilaiset innovaatiot lisäävät tuottavuutta eri yritysten ja toimialojen sisällä.
”Yritykset kamppailevat keskenään innovaatioiden avulla”, Maliranta selventää. ”Se, miten eri innovaatiot lopulta menestyvät, on epävarmaa, mutta joku kuitenkin aina onnistuu ja yritys saa näin kilpailuetua.”
Innovaatiot voivat liittyä uusiin tuotteisiin tai palveluihin, entistä parempiin prosesseihin ja tapoihin organisoida työtä tai vaikkapa markkinointiin.
”Innovaatiot kohottavat tuottavuutta, ja onnistuneet yritykset voivat panostaa liiketoimintaansa aiempaa enemmän ja viedä markkinaosuuksia vanhojen teknologioiden ja ideoiden varassa toimivilta kilpailijoiltaan. Epäonnistuneet vähentävät panostuksiaan tai poistuvat kokonaan markkinoilta. Näin tuottavuus kasvaa koko toimialan tasolla tarkasteltuna.”
Luovassa tuhossa on kaksi puolta – sekä luonti- että tuhopuoli. Luontipuolessa on kyse siitä, että tuottavuus kasvaa, kun uudet työpaikat ovat tuottavampia kuin vanhat. Tuhopuolella taas tapahtuu matalan tuottavuuden työpaikkojen tuhoutumista. Kaiken kaikkiaan koko kansantalous hyötyy tuottavuuden kasvaessa.
Luova tuho selittää noin kolmasosan tehdasteollisuuden tuottavuuden kasvusta.
Luovasta tuhosta keskusteltaessa ihmetellään usein, miten tuho voi olla jotenkin luovaa. Mika Maliranta huomauttaa, että tällaisessa ajattelussa luovan tuhon mekaniikka ymmärretään takaperin.
”Kyse on nimenomaan siitä, että ensin syntyy tuottavuutta parantavia innovaatioita. Ja tämän johdosta heikommin tuottavissa yrityksissä ja työpaikoissa syntyy tuhoa.”
Innovaatiot puolestaan voidaan jakaa radikaaleihin ja inkrementaalisiin. Edellisissä on kyse jostain aidosti uudesta ja ennen näkemättömästä. Jälkimmäiset taas parantavat jo olemassa olevaa toimintaa ja tuotantoa vähitellen.
”Tutkimustulokset kertovat siitä, että etenkin teknologisten murroskausien aikana syntyy uusia radikaaleja innovaatioita”, Maliranta sanoo. ”Viime vuosikymmeninä nähty ICT-murros on hyvä esimerkki tästä. Eri yritykset ja toimialat miettivät kuumeisesti, miten ne voisivat hyödyntää ICT-teknologioita oman toimintansa tehostamisessa.”
Luovalla tuholla on ollut merkittävä vaikutus suomalaisen työn tuottavuuden kasvuun. Esimerkiksi vuosina 1975–2011 tehdasteollisuuden työn tuottavuus kasvoi vuosittain keskimäärin 4,7 prosenttiyksiköllä. Tästä luova tuho selittää noin kolmasosan, eli 1,4 prosenttia.
”Luova tuho alkoi voimistua 1980-luvun aikana”, Maliranta kertoo.
”Tuolloin uusittiin kilpailulainsäädäntöä. Ja kun vienti entiseen Neuvostoliittoon supistui öljyn hinnan laskun myötä, suomalaiset yritykset joutuivat etsimään vientikohteita vaativammilta länsimarkkinoilta. Pääomamarkkinat vapautuivat osin tietoisten päätösten ja osin globalisaation seurauksena. Voidaan sanoa, että markkinatalous tuli tuolloin Suomeen.”
Kiihkeimmillään luova tuho oli juuri ennen 1990-luvun lamaa, sen aikana ja heti sen jälkeen. Sen jälkeen luova tuho heikkeni asteittain.
”Vuosina 1998–2005 luova tuho oli kohmeessa. Tosin tuolloinkin se oli voimakkaampaa kuin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa.”
Äkkinäinen voisi ajatella, että tässä näkyy ennen kaikkea Nokian ja sen ympärille kehittyneen telekommunikaatioklusterin merkitys Suomen kansantaloudelle. Maliranta toppuuttelee.
”Toki Nokiakin näkyy näissä luvuissa, mutta luovan tuhon aallot olivat hyvin samanlaiset monilla tehdasteollisuuden aloilla.”
Miten luova tuho on vaikuttanut lähihistoriassa ja vaikuttaa tällä hetkellä? Suomen kansantalous on ponnistanut viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana mukavalle kasvu-uralle.
FIM Loungen Talous 360 -artikkelisarjassa on kerrottu siitä, miten Suomi kiipeää takaisin puuhun metsäteollisuuden uusien innovaatioiden varassa. Telakoilla rakennetaan jälleen nykyaikaisia ristelijöitä, jotka ovat erittäin vaativia korkean teknologian projekteja.
Sveitsiläispankki USB:n ekonomistit taas uskovat Suomen olevan neljänneksi vahvin ennakkosuosikki, kun kisataan siitä, kuka hyötyy eniten robotisaatiosta. Paljon on puhuttu myös siitä, miten pienet ja ketterät startup-yritykset voivat onnistuessaan mullistaa kokonaisia toimialoja.
Valtaosa uusista yrityksistä on aika surkeita tuottavuuden kasvattamisessa.
Maliranta varoittaa vetämästä suoria yhtäläisyysmerkkejä kansantalouden nykyisen kasvun ja luovan tuhon välille.
Luovassa tuhossa kun on kysymys ennen kaikkea pitkän aikavälin kasvun tekijöistä, eikä se välttämättä korreloi suoraan suhdanteiden kanssa, vaikka esimerkiksi lamat hidastavat rakennemuutosta.
”Talouskasvu ja varsinkin kansantalouden vientimenestys ovat suhteellisen harvojen yritysten varassa. Kaiken kaikkiaan sattumalla on suuri merkitys sen kannalta, mitkä yritykset menestyvät innovaatioidensa varassa ja kuinka nopeasti kansantalouden kasvu alkaa kiihtyä.”
Kiinnostava on myös startup-yritysten rooli tässä suhteessa.
”Valtaosa uusista yrityksistä on aika surkeita tuottavuuden kasvattamisessa, ja nyrkkisäännön mukaan enää vain viidesosa niistä on olemassa viiden vuoden päästä aloittamisesta”, Maliranta kertoo.
”Ja niistä, jotka selviävät, aika pieni osa osallistuu luovan tuhon luonti-puoleen eli ovat tavallista tuottavampia ja kasvavat. Vastaavasti taas vanhoilla yrityksillä on usein paljon innovaatiotoimintaa ja esimerkiksi niiden sisällä tapahtuu luovaa tuhoa, kun vanhoja tuotantolinjoja lakkautetaan ja uusia, entistä tuottavampia perustetaan.”
Kaupan alalla luova tuho on ollut samaa tasoa kuin Ruotsissa.
Suomessa luovaa tuhoa on Malirannan mukaan nähty viime vuosina ja vuosikymmeninä etenkin kaupan alalla ja ICT-palveluissa.
”Monet vähittäis- ja tukkukaupan yritykset ovat onnistuneet parantamaan tuottavuuttaan 1990-luvun puolivälistä viime vuosiin asti. Prosesseja ja jakeluverkkoja on uudistettu ja markkinointia kehitetty varsin kunnianhimoisesti. Markkinaosuudet ovat siirtyneet tässä parhaiten onnistuneiden suuntaan”, hän kertoo. ”Ja yllättävästi tässä kehitys on ollut samaa tasoa kuin Ruotsissa.”
ICT-palveluissa taas luova tuho on alkanut jyllätä myöhemmin kuin esimerkiksi teollisuudessa. Malirannan mukaan Supercell on hyvä esimerkki siitä, miten luova tuho näkyy ICT-palveluissa.
”Yhtiön sisällä nähtiin monta epäonnistumista ennen kuin homma lähti toden teolla lentoon.”
Sillä, että luova tuho jyllää palvelualoilla, on suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Syntyyhän jo reilusti yli kaksi kolmasosaa BKT:stamme palveluista.
”Palvelualat ovat tietyiltä osin erityisen otollista luovan tuhon maaperää”, Maliranta toteaa. ”Uusia innovaatioita on niissä verrattain helppo skaalata isoon mittakaavaan.”
Metsäteollisuuden uudistumista Maliranta pitää tervetulleena, joskin hän näkee, että siellä innovaatiot ovat olleet enimmäkseen inkrementaalisia – on tehty vähitellen entistä parempia paperikoneita ja hiottu prosesseja. Laivanrakennuksessa taas on nähty tuoteinnovaatioita, prosessi-innovaatioita ja markkinointi-innovaatioita.
”Joskus myös uusi omistaja voi tuoda yritykseen uutta virtaa, kuten on nähty Turun telakalla.”
Luovan tuhon teorian ja tutkimuksen ytimessä on kasvun lisäksi myös työllisyys. Suomessa oli kesäkuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin 250 000 työtöntä. Onko työttömyys se hinta, joka luovan tuhon synnyttämästä kasvusta pitää maksaa?
”Periaatteessa luova tuho ei välttämättä aiheuta työttömyyttä”, Mika Maliranta toteaa. ”Kysehän on siitä, että vähemmän tuottavat työpaikat poistuvat, ja niiden tilalle syntyy korkeamman tuottavuuden työpaikkoja. Samalla kansantalouteen syntyy arvonlisää.”
Julkisen vallan olisi järkevää luoda edellytyksiä sille, että luovaa tuhoa tapahtuu.
Tässä dynamiikassa julkisella vallalla on kahtalainen rooli. Ajatuksena on, että työpaikkojen sijasta suojellaan työntekijöitä.
Yhtäältä julkisen vallan olisi järkevää luoda edellytyksiä sille, että luovaa tuhoa tapahtuu. Esimerkiksi kannattamattomia yrityksiä ja toimialoja ei olisi syytä tukea. Julkinen valta voi myös parantaa innovoinnin edellytyksiä investoimalla koulutukseen, tutkimukseen ja tiedon levittämiseen.
”Toisaalta se voi edesauttaa työvoiman siirtymistä huonosti tuottavilta aloilta ja yrityksistä paremmin tuottaviin työpaikkoihin”, Maliranta toteaa.
”Tässä voidaan ottaa keinoiksi muun muassa asunto- ja työvoimapolitiikka. Esimerkiksi alussa kohtalaisen antelias, mutta työttömyyden pitkittyessä heikkenevä työttömyysturva kannustaa työntekijöitä hakeutumaan tuottaviin mutta epävarmoihin työpaikkoihin. Tämä taas kannustaa yrityksiä luomaan tällaisia työpaikkoja, koska niihin löytyy helpommin työntekijöitä.”
Luova tuho parantaa tuottavuutta
Yritystuet voivat hidastaa luovaa tuhoa ja sitä kautta tuottavuuden kasvua, arvioi FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.
1. Talouskasvu nojaa tuottavuuden lisäykseen
Luova tuho on hyvin olennaista talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta, sillä se muokkaa yritysrakenteita ja kohentaa tuottavuuden kasvua. Pitkällä aikavälillä talouskasvu nojaa pääasiassa tuottavuuden lisäykseen.
2. Harkintaa yritystukiin
Julkisen vallan tulisi käyttää harkintaa yritysten tukemisessa. Yritystuet voivat hidastaa taloudessa tapahtuvaa luovaa tuhoa mahdollistamalla heikosti kannattavien yritysten, ns. zombie-yritysten, toiminnan. Viime vuosien kevyt rahapolitiikka ja matalat korot ovat voineet myös hidastaa luovaa tuhoa pitämällä yllä zombie-yrityksiä.
3. Digitalisaatio saattaa kasvattaa tuottavuutta
Tuottavuuden kasvun hidastuminen viime aikoina on synnyttänyt paljon keskustelua ekonomistien keskuudessa. Pessimistit eivät usko teknologisten innovaatioiden nopeuttavan tuottavuuden kasvua. Optimistit sen sijaan odottavat, että digitalisaatio kohentaa tuottavuuden kasvua selvästi. Luova tuho -tutkimus tuo tähän keskusteluun oman tärkeän lisänsä.
Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.
Klassikkoautot: Ferrari 348TB – sijoitushevonen
FIM Loungen kahdeksanosaisessa sarjassa pureudutaan klassikkoautojen maailmaan. Sarjan kahdeksannessa osassa tarkastelemme Maranellon legendaarisen oriin, Ferrarin, arvoa sijoituskohteena. Klassikkoautojen maailmaa, historiaa,...
LUE JUTTU
