Talous 360°: Nouseeko Suomi suosta?

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Suomi on toipumassa taloushistoriansa pisimmästä taantumasta. Valitettavasti kotimaiset ekonomistit povaavat vain vaatimatonta kasvua tuleville vuosikymmenille. Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan kansantaloudellamme olisi kuitenkin monimuotoisuutensa johdosta hyvät edellytykset lähteä kunnon kasvu-uralle.

Nyt se on sitten virallisesti ohi – kansainvälisestä finanssikriisistä alkanut kansantalouden taantuma. Näin on ainakin, mikäli uskomme Suomen Pankin joulukuun 13. päivänä julkaisemaan talousennusteeseen.

Ennuste oli otsikoitu ytimekkäästi: ”Suomi on jättänyt taantuman taakseen”. Keskuspankki arvioi, että Suomen talous on palannut kasvu-uralle. Vuonna 2016 kasvu vahvistui erityisesti yksityisen kulutuksen ja investointien kohenemisen myötä.

FIM Lounge - nouseeko suomi suosta 1917-1927 talouskasvu — Maailmansodan, sisällissodan, heimosotien ja pitkän laman jälkeen 1920-luvun suomalainen kaipasi vähän kevyempää otetta elämään. Elintaso nousi huimasti ja rahaa liikeni myös viihteeseen. Miljoonan myydyn äänilevyn raja rikottiin vuonna 1929. Yhtä korkealle myynti ylsi seuraavan kerran vasta 1960-luvulla.

Tulevina vuosina kasvu jatkuu kotimaisen kysynnän vetämänä. Se jää aikaisempiin noususuhdanteisiin nähden vaimeaksi, runsaaseen prosenttiin vuosittain. Mutta joka tapauksessa talouskasvua on luvassa.

Uutinen on historiallinen siinä mielessä, että nyt käynnissä oleva talouden taantuma on Suomen historian pisin rauhanajan laskukausi ainakin 150 vuoteen. Tähän tulokseen tullaan, jos ajatellaan, että taantuma loppuu varsinaisesti vasta silloin, kun talous saavuttaa taantuman alkua edeltäneen bruttokansantuotteen tason. Eikä Suomen BKT nouse kriisiä edeltäneelle tasolle vielä vähään aikaan.

Suomi pääsi 1930-luvun lamasta suhteellisen vähällä.

Historiallisesti Suomi on noussut lamoista ja taantumista melko nopeasti. Esimerkiksi vuoden 1867 halla pudotti BKT:tä rajusti, mutta sen vaikutukset talouteen olivat lyhytaikaisia.

1870-luvulla koettiin pitempi taantuma kansainvälisen matalasuhdanteen vuoksi. Vuonna 1876 alkanut lama tiputti BKT:n kolmessa vuodessa 10 prosenttia lähtötasonsa alapuolelle. Mutta takaisin noustiin kuudessa vuodessa.

FIM Lounge - talouskasvu - Nouseeko Suomi suosta? 1927-1937 — 1930-luvun alku oli laman ja poliittisen epävarmuuden aikaa Lapuan liikkeineen ja Mäntsälän kapinoineen. Maatalousvaltainen yhteiskunta alkoi pikkuhiljaa kaupungistua. Luotiin modernin suomalaisen rakennustaiteen peruslinjat. Mannekiinit pääsivät koristamaan vuonna 1930 avatun Stockmannin tavaratalon ikkunoita.

1900-luvun pisin taantuma oli itsenäistymisen aikoihin osunut, ensimmäisen maailmansodan aikainen talouskriisi. Tuolloin kokonaistuotanto nousi vasta yhdeksäntenä vuotena sotaa edeltänyttä huippua suuremmaksi.

1930-luvun suuresta kansainvälisestä lamasta Suomi selvisi suhteellisen vähin vammoin. Lamaa edeltäneelle BKT:n tasolle palattiin neljässä vuodessa.

1990-luvun alun syvästä lamasta toivuttiin kuudessa vuodessa. Laman jälkeen BKT kasvoi kymmenessä vuodessa runsaan viidenneksen lamaa edeltänyttä tasoa suuremmaksi.

Suomi itsenäistyi keskellä syvää lamaa.

Viimeksi kuluneiden puolentoistasadan vuoden aikana kansantaloutemme on käynyt läpi kuusi syvää taantumaa, näistä neljä sadan vuoden itsenäisyyden aikana. Mitä lamat kertovat taloudestamme? Mitkä ovat olleet niiden keskeiset syyt? Entä miten niistä on selvitty?

Ainakin lamojen synnyssä näkyy se, että Suomi on pieni vientivetoinen avoin talous, kertoo Helsingin yliopiston taloushistorian professori Sakari Heikkinen. Kun Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten, taloutemme oli jo ehtinyt integroitua globaaliin talousjärjestelmään, vaikka olimmekin vielä pikemminkin maatalous- kuin teollisuusmaa.

FIM Lounge talouskasvu 1937-1947 — 1930-luvun lopun nousukausi päättyi katastrofiin. Marraskuun 30. päivänä vuonna 1939 alkaneen talvisodan häpeärauhaa seurasi jatkosota, josta aluksi puhuttiin kesäsotana. Siitä uskottiin tulevan sen verran lyhyt, että miehet pääsevät vielä syksyllä 1941 sadonkorjuuseen.

”Ennen ensimmäistä maailmansotaa veimme Länsi-Eurooppaan muun muassa sahatavaraa ja voita sekä Venäjälle paperia. Venäjän osuus ulkomaankaupasta oli noin kolmannes”, Heikkinen kertoo. ”Sodan ja vallankumouksen johdosta tämä vienti tyssäsi. Samalla myös oma kansalaissotamme pysäytti tuotannon useiksi kuukausiksi.”

1930-luvun lama taas alkoi Suomessa jo ennen Länsi-Eurooppaa. Ylikuumentuneet rakennusmarkkinat olivat alkaneet hiljetä jo vuonna 1928. Maatalouden sato oli ollut huono. Sahatavaran vienti heikkeni, kun asuntokanta Länsi- ja Keski-Euroopassa alettiin saada jälleenrakennettua ja kun Neuvostoliitto sai oman sahatavaratuotantonsa käyntiin. Kansainvälinen talouslama iski sitten kovalla kädellä myös Suomen vientiin.

Rahoitusmarkkinat vapautettiin keskellä huimaa nousukautta.

1990-luvun alussa globalisaatio näytti jälleen kerran synkemmät kasvonsa. Rahoitusmarkkinat vapautettiin maailman mallin mukaisesti – sopivasti keskellä 1980-luvun huimaa nousukautta.

Kansalaiset ja yritykset hakivat ja saivat suuressa määrin ulkomaista lainarahaa. Syntyi kulutusjuhla, kiinteistö- ja pörssikupla sekä Suomen historiassa ennennäkemättömiin mittasuhteisiin kasvanut pankkikriisi.

FIM Lounge talouskasvku 1947-1957 — Sotien jälkeen Suomella oli kaksi raskasta taakkaa kannettavaan: sotakorvaukset sekä siirtoväen asuttaminen. Helsingin rautatieasemalla syttyi suuri tulipalo kesäkuussa 1950. Perimätiedon mukaan savupilvet näkyivät Turkuun asti. Vuoden 1952 olympialaisissa päästiin maistamaan Coca-Colaa. Muutama vuosi myöhemmin presidentiksi valittu Urho Kaleva Kekkonen kirjoitti talouspoliittisen pamfletin: ”Onko maallamme malttia vaurastua?”

Idänkauppa, joka oli ollut kaupasta 15–20 prosentin luokkaa, romahti Neuvostoliiton kaaduttua omaan mahdottomuuteensa. Teollisuuden kilpailukyky oli heikentynyt vahvan markan politiikan vuoksi, ja paperiteollisuudessa oli maailmanlaajuisesti ylitarjontaa.

“1990-luvun laman syyt olivat osittain kotikutoisia, osittain kyse oli kansainvälisistä suhdanteista ja kaiken lisäksi mukana oli vielä huonoa tuuriakin”, Sakari Heikkinen summaa.

FIM Lounge talouskasvu 1957-1967 — 1960-luvulla elettiin suuren murroksen aikaa. Suomi otti harppauksen maatalousmaasta teolliseksi yhteiskunnaksi. Sotien jälkeen syntyneet sukupolvet kasvoivat aikuisiksi ja radikalisoituivat. Maaltamuutto Etelä-Suomen kaupunkeihin ja Ruotsiin kiihtyi. Presidentti Kekkonen vakiinnutti valtansa maan ykkösmiehenä ja idänsuhteiden takuumiehenä.

Tämän viimeisimmän taantuman syyt voi kiteyttää kutakuinkin samoilla sanoilla. Ensiksikin, talouden ulkoinen ympäristö muuttui nopeasti. Taantuma sai alkusysäyksensä maailmanlaajuisesta finanssikriisistä. Samoihin aikoihin kova kilpailu alkoi viedä Nokiaa ja ICT-klusteria vaikeuksiin. Myös paperiteollisuuden tuotteiden kysyntä laski maailmalla, eikä konepajateollisuudellakaan mennyt kovin kaksisesti.

Venäjän talousongelmat nakersivat vientiä entisestään. Suomen hintakilpailukyky oli myös heikentynyt, sillä palkat nousivat 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla kilpailijamaita enemmän.

Suomen talous sopeutuu viennin ehdoilla.

Miten taantumista ja lamoista on sitten selvitty? Sakari Heikkisen mukaan talous on sopeutunut uusiin olosuhteisiin ja lähtenyt uuteen kasvuun perinteisesti viennin ehdoilla. Ja sehän on tarkoittanut tyypillisesti valuutan devalvoimista.

”Esimerkiksi 1930-luvun lamasta Suomi selvisi maailman mitassa melko helpolla ja yksi syy tähän oli devalvaatio”, Sakari Heikkinen toteaa.

FIM Lounge talouskasvu 1967-1977 — ETYK, Hurriganes ja Lasse Viren villitsivät kansaa. Suomi jatkoi länsimaistumistaan tekemällä EEC:n kanssa vapaakauppasopimuksen. Matti Suurosen lujitemuovista valmistamat rakennukset herättivät kansainvälistäkin kiinnostusta vuosikymmenen taitteessa. Sitten iski öljykriisi, ja nuoriso alkoi vähitellen kiinnostua ympäristöasioista. Elanto siirtyi hypermarkettien aikakaudelle.

”Suomi irtautui kultakannasta ensimmäisten joukossa, ja valuutta devalvoitui sekä suhteessa keskeiseen vientimaahan Isoon-Britanniaan että suhteessa keskeiseen kilpailijamaahan eli Ruotsiin. Devalvaatio vauhditti muun muassa sellu- ja paperiteollisuuden vientiä merkittävästi. Kustannuksia alennettiin myös tuotantoa rationalisoimalla ja palkkoja alentamalla.”

Devalvaatiolla oli osansa myös 1990-luvun lamasta selviytymisessä. Vuosikymmenen taitteessa Suomen Pankki halusi noudattaa niin sanottua vahvan, tai vakaan, markan politiikkaa. Ulkoisen devalvaation sijasta yritettiin parantaa kadotettua kilpailukykyä sisäisellä devalvaatiolla, eli alentamalla yritysten työvoimakustannuksia ns. Sorsan paketin avulla syksyllä 1991.

FIM Lounge talouskasvu 1977-1987 — Kekkonen väistyi vuonna 1982 ja valtaan astui Mauno Koivisto. Maailmalla hallitsivat Ronald Reagan ja Margaret Thatcher. Elettiin kylmän sodan aikaa ja kansalaiset osoittivat kaduilla mieltään ydinaseita vastaan. Nuoriso juoksi Junnu Vainion perässä, sillä hän oli tavannut televisiossa Dingon. Vihreä liike sai entistä enemmän suosiota Tšernobylissä vuonna 1986 tapahtuneen ydinvoimalaonnettomuuden myötä. City-kulttuurin lähtölaukaus kajahti vuonna 1982, kun Helsingin Metro avattiin.

Lopulta ylikorkeaa markan arvoa ei enää pystytty puolustamaan tukiostoilla ja korkopolitiikalla. Niinpä markka jouduttiin ensin devalvoimaan ja sitten päästämään kellumaan vuonna 1992. Devalvaatio edesauttoi vientiä ja talouden tervehtymistä. Toisaalta valuuttalainoja ottaneet yritykset ja yksityishenkilöt saivat markan arvon alentuessa karvaan kalkin nieltäväkseen.

Vuosina 1946–1974 talous kasvoi keskimäärin 5 prosenttia vuodessa.

Kapitalististen markkinatalouksien historia tuntuu välillä olevan ajautumista kriisistä toiseen, eikä Suomen talous näytä tekevän tästä poikkeusta. Mutta pitkällä aikajänteellä tarkasteltuna taloutemme historiasta on kuitenkin luettavissa myös verraton menestystarina.

”Vuosina 1860–2015 Suomen henkeä kohti laskettu BKT kasvoi keskimäärin 2,1 prosenttia vuosittain”, Sakari Heikkinen toteaa. ”Vastaavia menestystarinoita löytyy historiasta joitain, mutta ei kovin montaa.”

FIM Lounge talouskasvu - nouseeko suomi suosta 1987-1997 — Nousukausi loppui kuin seinään. Neuvostoliitto romahti ja Suomi siinä sivussa. Pahimpana lamavuotena, eli vuonna 1994, työttömyysprosentti oli 17. Samana vuonna presidentiksi valittiin puoluepolitiikan ulkopuolta tullut SDP:n ehdokas, Martti Ahtisaari, Suomen historian ensimmäisillä suorilla kansanvaaleilla. Seuraavana vuonna Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja voitti jääkiekon MM-kultaa.

Erityisen nopeasti kansantalous kasvoi vuosina 1946–1974, jolloin kasvua kertyi henkeä kohden keskimäärin 4,9 prosenttia vuodessa.

Samalla kansantaloutemme kompleksisuus on lisääntynyt valtavasti. Köyhästä maatalousvaltaisesta kehitysmaasta on sukeutunut jälkimoderni informaatio- ja palveluyhteiskunta. Kun vielä sata vuotta sitten valmistimme ja veimme ulkomaille lähinnä puusta valmistettuja tuotteita, kuten sahatavaraa, tätä nykyä tuotantopalettiimme kuuluvat muun muassa paperikoneet, laivat, erilaiset koneet ja laitteet sekä petrokemian tuotteet ja lääkkeet. Suomen kansantalous lukeutuu Harvardin yliopiston Center for International Development -tutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan tuotantokyvyltään kymmenen maailman monipuolisimman talouden joukkoon.

Pitkän aikavälin kasvuennuste: prosentti vuodessa.

Miltä sitten näyttää 100-vuotiaan Suomi-neidon tulevaisuus? Talouskasvun historiaa ajatellen ei kovin kaksiselta.

Toki Suomen Pankki ennustaa talouden kasvavan lähivuosina. Mutta tuo kasvu on vain prosentin luokkaa, mikä ei ole kovin paljon, jos ajattelee, että maassamme on eletty aikoja, jolloin kolmen prosentin talouskasvua pidettiin jo jonkinlaisena taantumana.

FIM Lounge - Nouseeko Suomi suosta - talouskasvu 2097-2007 — Uusi vuosituhat alkoi millenium-pelkojen ja dotcom-huuman merkeissä. Taksikuskit hypettivät milloin Soneraa, milloin Jippiitä, milloin Stonesoftia. Kupla puhkesi, mutta siitä selvittiin jotenkuten ehjin nahoin. Nokiasta tuli yksi maailman arvokkaimmista brändeistä. Yrityksen liikevaihto vuonna 2007 oli 51 miljardia euroa, eli suurempi kuin Suomen valtion budjetti. Suomen ensimmäinen naispuolinen presidentti, Tarja Halonen, aloitti tehtävässään maaliskuussa 2000.

Lisäksi, talousennusteita laativat laitokset – Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos, Pellervon taloustutkimus, Suomen Pankki, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Valtiovarainministeriö – ennustavat Suomen talouskasvun olevan hyvin vaatimatonta seuraavien parin vuosikymmenen aikana.

Tutkimuslaitokset julkistivat kesällä 2015 kukin pitkän aikavälin ennusteensa, joista laskettiin keskiarvot tulevalle kasvulle. Keskiarvoennusteen perusteella henkeä kohti laskettu BKT kasvaa vuosina 2016–2025 1,0 prosenttia ja vuosina 2026–2035 1,2 prosenttia vuosittain. Pitkän aikavälin kasvu on ollut näin hidasta viimeksi 1800-luvun lopulla.

Perässätulijan takapajuisuusetua ei enää ole.

”Pitkän aikavälin kasvun hitauteen on oikeastaan kaksi syytä”, professori Sakari Heikkinen kertoo. ”Talouskasvu selittyy yhtäältä työvoiman kasvulla ja toisaalta tuottavuuden kasvulla.”

Ensimmäisen tekijän osalta Suomen tulevaisuus näyttää melko heikolta. Väestö vanhenee, nuoret ikäluokat ovat työmarkkinoilta poistuvia ikäluokkia pienempiä, eikä siirtolaisuus riitä paikkaamaan tätä vajetta.

FIM Lounge - Nouseeko Suomi suosta - talouskasvu 2007-2017 — Kansainvälinen finanssikriisi käynnisti Suomen taloushistorian pisimpään kestäneen taantuman. Suomen tasavallan kahdenneksitoista presidentiksi valittiin kokoomuksen Sauli Niinistö, joka aloitti virassaan maaliskuussa 2012. Vuonna 2015 nähtiin Suomen historian suurin turvapaikanhakijoiden aalto, mikä herätti poliittista liikehdintää ja jopa väkivaltaisuuksia. Kiky ja sote puhututtivat kansaa ja kommentaattoreita vuosi toisensa jälkeen.

Samalla työn tuottavuuden kasvu on Suomessa tyrehtynyt, kuten monissa muissa kehittyneissä länsimaisissa kansantalouksissa. Heikkisen mukaan työn tuottavuuden kasvattamiseen ei ole olemassa helppoja lääkkeitä.

”1900-luvulla Suomi pystyi kasvamaan nopeasti, kun työvoimaa siirtyi maa- ja metsätaloudesta teollisuuteen eli pienemmän arvonlisäyksen aloilta suuremmille”, hän toteaa.

”Tätä perässätulijan takapajuisuusetua ei enää ole. Sen sijaan meillä on käsissämme kehittyneen hyvinvointivaltion rakenteellinen ongelma: mitä tehdä varsin suurelle julkiselle sektorille, jossa tuottavuuden kasvattaminen on tunnetusti vaikeaa?”

Onko Suomella käyttämätöntä kasvupotentiaalia?

Toisaalta aiemmin mainitun Center for International Development -tutkimuskeskuksen tutkijat arvioivat, että Suomella voisi hyvinkin olla edessään hedelmällisiä kasvun vuosia ja vuosikymmeniä. Tutkijat perustavat arvionsa teoriaan, jonka mukaan kansantalouden kasvupotentiaali on sidoksissa sen tuotantokyvyn kompleksisuuteen.

Heidän mukaansa Suomella voisi taloutensa kompleksisuuden puolesta olla mahdollisuuksia jopa kolmen prosentin vuosittaiseen kasvuun. Sakari Heikkisen mukaan arvio kolmen prosentin kasvupotentiaalista tuntuu suurelta – muttei ihan mahdottomalta.

”Toisaalta taaksepäin katsominen antaisi aihetta optimismiin, sillä tuo kolme prosenttia vastaa kutakuinkin vuosien 1980–2007 keskikasvua”, Heikkinen toteaa.

”Jos ajatellaan, että Suomella on käyttämätöntä kasvupotentiaalia, voisi kasvu-uralle paluu synnyttää yllättävän kasvun nopeutumisen. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan vaikuta kovin todennäköiseltä.”

Uudenlaisen kasvun oraita

Suomen pitkän aikavälin kasvunäkymät ovat vaisut, ja vaarana on talouden näivettyminen, arvioi FIMin päästrategi Timo Hirvonen. Hän näkee kuitenkin etenkin suomalaisessa yrityskentässä kokonaan uudenlaisen kasvun oraita.

1. Väestö vanhenee, tuottavuus ei kasva

”Mekaanisesti ajatellen Suomen kansantalouden pitkän aikavälin kasvunäkymät ovat vaisut. Kasvu syntyy yhtäältä työn ja toisaalta tuottavuuden kasvusta. Työvoima ei meillä kasva, koska väestö vanhenee. Niinpä kasvua olisi saatava lisäämällä työn tuottavuutta. Taloutemme on tosin jo aika kypsässä vaiheessa, joten on aiempaa vaikeampaa keksiä, miten tuottavuutta voitaisiin lisätä.”

2. Vaarana talouden näivettyminen

”Jos hidas kasvu jatkuu pitkään, kansantalous näivettyy. Työllisyys ei kohene, palkat eivät nouse, valtio velkaantuu. Ei hitaan kasvun aika välttämättä mikään täydellinen katastrofi ole – katsokaamme vaikka Japania. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaatii kuitenkin jonkinlaista talouskasvua.”

3. Uusia mahdollisuuksia näköpiirissä

”Taloushistoriamme osoittaa, kuinka suomalaiset kykenevät nousemaan vaikeista paikoista. Viime aikoina suomalaisissa yrityksissä on alkanut näkyä ilahduttavaa kykyä uudistua ja innovoida. Tämä näkyy muun muassa startup-maailmassa – Slush on hyvä esimerkki. Digitalisaatio luo valtavasti uusia mahdollisuuksia. Kenties sen myötä syntyy jotain sellaista kasvua, jota ei vielä ole edes kunnolla ymmärretty.”

Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksista kertovat myös aiemmin FIM Loungessa ilmestyneet artikkelit:
Robotit tulevat
Suomesta kiertotalouden kärkimaa?
Suomi kiipeää takaisin puuhun
Suomi kasvaa maahanmuuton varassa

04.01.2017

Teksti Kari Latvanen

Finland, som firar 100-årsjubileum i år, håller på att återhämta sig från den längsta recessionen någonsin under sin ekonomiska historia. Dessvärre förutspår de inhemska ekonomerna endast en anspråkslös tillväxt under de kommande decennierna. Harvard-forskare menar ändå att vi tack vare vår komplexa nationalekonomi har goda förutsättningar att komma in på en tillväxtbana som heter duga.

Nu är den då officiellt över – den nationalekonomiska recessionen som började med en internationell finanskris. Åtminstone om vi väljer att tro på den ekonomiska prognos som Finlands Bank publicerade den 13 december.

Prognosen hade en slående rubrik: ”Finland har lämnat recessionen bakom sig”. Centralbanken anser att Finlands ekonomi har kommit in på en tillväxtbana igen. År 2016 stärktes tillväxten främst på grund av att den privata konsumtionen och investeringarna ökade.

Under de kommande åren fortsätter tillväxten med den inhemska efterfrågan som tillväxtmotor. Vi talar dock om en ganska lam tillväxt jämfört med tidigare högkonjunkturer; en dryg procent per år. Hur som helst ser vi fram emot en ekonomisk tillväxt.

Nyheten är historisk med tanke på att den pågående recessionen faktiskt är den längsta i sitt slag under fredstiden av Finlands historia, dvs. på minst 150 år. Denna slutsats kommer vi till om vi utgår från att recessionen är över egentligen först då ekonomin når upp till samma nivå på bruttonationalprodukten som före recessionen. Och det lär nog ska ta ett tag innan Finlands BNP når upp till samma nivå som före krisen.

Finland kom tämligen lindrigt undan i samband med 1930-talets depression.

Historiskt sett har Finland återhämtat sig rätt snabbt efter en depression eller recession. Till exempel frosten år 1867 fick BNP i fritt fall, men dess effekter på ekonomin blev ändå kortvariga.

På 1870-talet drabbades Finland av en längre recession på grund av en internationell lågkonjunktur. Den depression som började år 1876 gjorde att BNP tre år senare låg 10 procent under sin utgångsnivå. Men läget normaliserades efter bara sex år.

Den längsta recessionen under 1900-talet var den ekonomiska krisen under första världskriget som inföll ungefär samtidigt som Finland blev självständigt. Då tog det hela nio år innan totalproduktionen kom över den toppnivå som rådde före kriget.

Finland klarade sig rätt välbehållet ur den stora internationella depressionen på 1930-talet. På fyra år hade landet nått upp till samma BNP-nivå som före depressionen.

Efter den djupa recessionen i början av 1990-talet tog det sex år för Finland att komma igen. BNP ökade på tio år till en nivå som låg en dryg femtedel högre än före recessionen.

Finland blev självständigt mitt under en djup recession.

Under de senaste 150 åren har vår nationalekonomi genomgått sex djupa recessioner, och fyra av dem har infallit under våra hundra år av självständighet. Vad berättar recessionerna om vår ekonomi? Vilka centrala orsaker har legat bakom dem? Och hur har vi klarat oss igenom dem?

Recessionerna visar åtminstone att Finland är en liten och öppen ekonomi som är beroende av export, säger Sakari Heikkinen, professor i ekonomisk historia vid Helsingfors universitet. Då Finland blev självständigt för 100 år sedan hade vår ekonomi redan hunnit integrera sig i det globala ekonomiska systemet, trots att vi fortfarande snarare var ett agrart land än ett industriland.

”Före första världskriget exporterade vi bland annat sågat virke och smör till Västeuropa och papper till Ryssland. Rysslands andel av vår utrikeshandel var ungefär en tredjedel”, berättar Heikkinen. ”Denna export fick ett abrupt slut i och med kriget och revolutionen. Samtidigt stoppade vårt eget medborgarkrig produktionen för flera månader.”

På 1930-talet började recessionen i Finland redan innan den drabbade Västeuropa. Den överhettade byggnadsmarknaden hade börjat avmattas redan år 1928. Jordbrukarna hade fått dåliga skördar. Exporten av sågat virke försvagades i och med att bostadsbeståndet i Väst- och Centraleuropa började återbyggas och Sovjetunionen fick igång sin egen sågvirkesproduktion. Den internationella ekonomiska recessionen drabbade den gången också Finlands export hårt.

Finansmarknaden befriades mitt under ett hisnande uppsving.

I början av 1990-talet blev det igen tydligt vilka nackdelar globaliseringen har. Finansmarknaden befriades enligt samma modell som ute i världen – mitt under det hisnande uppsvinget på 1980-talet.

Medborgarna och företagen sökte, och beviljades i stor skala, utländska krediter. Resultatet blev en konsumtionsfest, en fastighets- och börsbubbla och en bankkris, vars dimensioner saknade like i Finlands historia.

Östhandeln, som hade stått för 15–20 procent av handeln, kollapsade då Sovjetunionen föll på sin egen omöjlighet. Industrins konkurrenskraft hade försvagats på grund av en politik som byggde på en stark finsk mark, och det rådde ett överutbud inom pappersindustrin i hela världen.

”1990-talets recession orsakade vi delvis själva. En annan bidragande orsak var de internationella konjunkturerna, och så hade vi dessutom otur också”, sammanfattar Sakari Heikkinen.

Orsakerna till den senaste recessionen kan sammanfattas ungefär med samma ord. Först och främst förändrades den yttre ekonomiska miljön snabbt. Startskottet till recessionen blev en global finanskris. Samtidigt fick Nokia och IKT-klustret svårigheter att klara sig i den hårda konkurrensen. Även efterfrågan på pappersindustriella produkter minskade ute i världen, och det gick inte så hävt för den mekaniska verkstadsindustrin heller.

Rysslands ekonomiska problem tärde ytterligare på exporten. Finlands priskonkurrenskraft hade också försvagats, eftersom lönerna steg mer än i konkurrensländerna under det första decenniet av 2000-talet.

Finlands ekonomi anpassar sig enligt exportens villkor.

Hur har vi alltså klarat oss igenom tidigare recessioner och depressioner? Enligt Sakari Heikkinen har ekonomin anpassat sig efter de nya förhållandena och börjat växa igen på traditionellt sätt på exportens villkor. Och det har oftast inneburit att valutan devalveras.

”Finland återhämtade sig till exempel globalt sett relativt lätt efter 1930-talets depression, och en orsak till detta var devalveringen”, konstaterar Sakari Heikkinen.

”Finland hörde till de första som frigjorde sig från guldmyntfoten, och valutan devalverades i förhållande till både vårt centrala exportland Storbritannien och vårt centrala konkurrentland Sverige. Devalveringen fick bland annat cellulosa- och pappersindustrin att ta fart på allvar. Kostnaderna skars ned också genom att produktionen rationaliserades och lönerna sänktes.”

Devalveringen spelade också en roll i hur vi återhämtade oss efter 1990-talets recession. I slutet av decenniet ville Finlands Bank bedriva en så kallad stark, eller stabil, markpolitik. I stället för en yttre devalvering försökte man förbättra den förlorade konkurrenskraften genom en inre devalvering, dvs. genom att sänka företagens arbetskraftskostnader med hjälp av det så kallade Sorsa-paketet hösten 1991.

Till sist gick det inte längre att försvara markens alltför höga värde genom stödköp och räntepolitik. Följaktligen blev man tvungen att först devalvera marken och sedan låta den flyta fritt år 1992. Devalveringen främjade exporten och den ekonomiska återhämtningen. Samtidigt fick de företag och privatpersoner som tagit valutalån svälja bitter kalk då markens värde började sjunka.

Under åren 1946–1974 växte ekonomin med i genomsnitt 5 procent per år.

Analyserar man de kapitalistiska marknadsekonomiernas historia får man ibland en känsla av att de gått ut på att rida ut den ena krisen efter den andra, och Finlands ekonomi verkar inte utgöra något undantag. I ett långtidsperspektiv kan man emellertid också se en otrolig framgångssaga i Finlands ekonomiska historia.

”Under åren 1860–2015 ökade Finlands BNP per capita med i genomsnitt 2,1 procent per år”, konstaterar Sakari Heikkinen. ”Visst hittar man motsvarande framgångssagor i historien, men inte särskilt många.”

Exceptionellt snabbt växte nationalekonomin under åren 1946–1974, då tillväxten uppgick till i genomsnitt 4,9 procent per år.

Samtidigt har vår nationalekonomi blivit allt mer komplex. Finland har utvecklats från ett fattigt jordbruksdominerat utvecklingsland till ett postmodernt informations- och servicesamhälle. Ännu för hundra år sedan tillverkade och exporterade vi främst produkter av trä, såsom sågat virke, medan vår produktionspalett i dag omfattar bland annat pappersmaskiner, fartyg, olika maskiner och anordningar samt petrokemiska produkter och läkemedel. Forskarna vid Harvard University Center for International Development rankar Finlands nationalekonomi bland de tio mångsidigaste ekonomierna i världen när det gäller produktivitet.

Långsiktig tillväxtprognos: en procent per år.

Hur ter sig då framtiden för Finlands mö, som nu firar 100 år? Med tanke på vår historia av ekonomisk tillväxt ser man dessvärre inte så mycket att hurra för.

Visserligen förutspår Finlands Bank att ekonomin kommer att växa under de närmaste åren. Vi talar dock om en tillväxt på bara en procent, vilket inte är särskilt mycket med tanke på att vi i Finland tidigare har haft perioder då vi betraktat en ekonomisk tillväxt på tre procent som ett tecken på recession.

Vidare förutspår ett antal institut som sammanställer ekonomiska prognoser – Näringslivets forskningsinstitut, Löntagarnas forskningsinstitut, Pellervo ekonomiska forskningsinstitut, Finlands Bank, Statens ekonomiska forskningscentral och Finansministeriet – att Finlands ekonomiska tillväxt kommer att vara mycket anspråkslös under de följande tjugo åren.

Forskningsinstituten publicerade sommaren 2015 sina respektive långsiktiga prognoser, utifrån vilka man räknade ut ett medeltal för den kommande tillväxten. Enligt medeltalsprognosen kommer BNP per capita att öka med 1,0 procent per år under 2016–2025 och med 1,2 procent per år under 2026–2035. Den långsiktiga tillväxten har varit så här långsam senast i slutet av 1800-talet.

Det finns inte någon eftersläpningsfördel längre.

”Den långsamma tillväxten på lång sikt beror egentligen på två faktorer”, berättar professor Sakari Heikkinen. ”Den ekonomiska tillväxten kan analyseras genom å ena sidan arbetskraftstillväxten och å andra sidan produktivitetsökningen.”

Med avseende på den första faktorn ser Finlands framtid ganska svag ut. Befolkningen blir äldre, de yngre åldersklasserna är mindre än de åldersklasser som lämnar arbetsmarknaden, och migrationen är inte en tillräcklig lösning på detta problem.

Samtidigt har arbetsproduktiviteten slutat öka i Finland, liksom även i många andra utvecklade västländska nationalekonomier. Heikkinen menar att det inte finns något enkelt sätt att få fart på arbetsproduktiviteten.

”På 1900-talet kunde Finland växa snabbt, då arbetskraften övergick från jord- och skogsbruk till industrin, dvs. från branscher med litet mervärde till branscher med större mervärde”, konstaterar han.

”Någon sådan typ av eftersläpningsfördel existerar inte längre. Däremot står vi inför ett strukturellt problem som är typiskt för en utvecklad välfärdsstat: vad ska man göra med den relativt stora offentliga sektorn, där det bevisligen är svårt att öka produktiviteten?”

Finns det outnyttjad tillväxtpotential i Finland?

Samtidigt anser forskarna vid det ovan nämnda forskningscentret Center for International Development att Finland mycket väl kan ha lukrativa år och decennier av tillväxt framför sig. Forskarna motiverar sin bedömning med teorin att en nationalekonomis tillväxtpotential är bunden till komplexiteten hos dess produktionskapacitet.

Enligt dem kan Finland med tanke på sin komplexa ekonomi ha möjligheter att uppnå en årlig tillväxt på t.o.m. tre procent. Sakari Heikkinen menar att en uppskattad tillväxtpotential på tre procent låter stor – men inte helt omöjlig.

”Å andra sidan kan vi se många orsaker att vara optimistiska om vi blickar bakåt, eftersom tre procent motsvarar ungefär genomsnittstillväxten under åren 1980–2007”, konstaterar Heikkinen.

”Om vi tänker oss att det finns outnyttjad tillväxtpotential i Finland kan tillväxten ske förvånansvärt snabbt när vi väl har kommit tillbaka in på tillväxtbanan. För tillfället verkar det dock inte särskilt sannolikt.”

Nya frön till tillväxt

Finlands långsiktiga tillväxtutsikter är svaga, och risken är att ekonomin blir utmärglad. Det menar Timo Hirvonen, huvudstrateg vi FIM. Han ser dock helt nya frön till tillväxt framför allt bland de finländska företagen.

1. Befolkningen blir äldre, produktiviteten ökar inte

”Mekaniskt sett är de långsiktiga tillväxtutsikterna för Finlands nationalekonomi svaga. Tillväxt bygger å ena sidan på arbete och å andra sidan på produktivitetsökning. Hos oss ökar inte arbetskraften, eftersom befolkningen åldras. Då återstår att öka arbetets produktivitet för att skapa tillväxt. Vår ekonomi är dock redan ganska mogen, och det gör det svårare än tidigare att hitta på olika sätt att öka produktiviteten.”

2. Risken är att ekonomin utmärglas

”Om den långsamma tillväxten pågår länge leder det till en utmärglad nationalekonomi. Sysselsättningen ökar inte, lönerna stagnerar, staten blir ännu mer skuldsatt. En tid av långsam tillväxt behöver ändå inte bli någon fullständig katastrof – se till exempel på Japan. Det krävs dock någon form av ekonomisk tillväxt att upprätthålla den nordiska välfärdsstaten.

3. Nya möjligheter i sikte

”Vår ekonomiska historia visar att finländarna har en förmåga att resa sig ur svåra underlägen. Under den senaste tiden har de finländska företagen börjat visa glädjande tecken på förnyelse och innovation. Det syns bland annat i startup-världen – Slush är ett bra exempel på detta. Digitaliseringen skapar massor av nya möjligheter. Vem vet, kanske den ger upphov till en typ av tillväxt som ingen ännu ens förstår sig på.”

Timo Hirvonen är chefsekonom vid FIM.

Också tidigare artiklar som publicerats i FIM Lounge berättar om Finlands möjligheter i framtiden:
Robotarna kommer
Finland återvänder till skogen
Finland växer med stöd av invandring

13.01.2017

Text Kari Latvanen