FIM Loungen antiikkia käsittelevässä juttusarjassa taideasiantuntija ja meklari Maria Ekman-Kolari esittelee sijoituskohteita, joihin liittyy mielenkiintoinen, esineen arvoa nostava tarina. Sarjan viimeisessä osassa kerromme kunniamerkkien Rolls Roycesta – Mannerheim-rististä, jonka ritari numero 153, luutnantti Arvo Veikkanen, sai urheudestaan jatkosodassa.

Kesäkuun 23. päivä vuonna 1944 valkenee Sammatuksen sotatoimialueella. Äkkiarvaamatta kolme vihollisen raskasta panssarivaunua murtautuu asemiin ja avaa tulen. Tuli pakottaa jalkaväen piileksimään taisteluhaudoissa.

Luutnantti Arvo Veikkanen (1919–1999) ei tulesta piittaa, vaan päättää ampua tankkia panssarinyrkillä. Kun miehistö pyrkii osuman saaneesta tankista ulos, hän tuhoaa heidät yksitellen.

Seuraavaan vaunuun Veikkanen sijoittaa savun suojassa kasapanoksen. Räjähdys repii kappaleiksi vaunun ja miehistön. Arvo Veikkanen viimeistelee päivätyön tuhoamalla vielä kolmannen venäläisen panssarivaunun.

kunniamerkit_mannerheimristi_FIM
Talvisodan päätyttyä perustettiin Suomeen Mannerheim-ristin kunniamerkki Vapaudenristin ritarikuntaan. Mitalin saaja nimitetään Mannerheim-ristin ritariksi.

Mannerheim-ristiä myönnetään kahdessa luokassa ja se on Suomen korkein sotilaallinen kunnianosoitus. Ensimmäisen luokan Mannerheim-risti on myönnetty vain Mannerheimille itselleen sekä jalkaväen kenraali Erik Heinrichsille, Karjalan rintaman komentajalle ja jatkosodan aikaiselle Mikkelin yleisesikunnan päällikölle. Toisen luokan Mannerheim-risti on myönnetty 191 sotilaalle, jotka ovat osoittaneet erinomaista urheutta ja neuvokkuutta sotavuosien taisteluissa.

Luutnantti Veikkasen Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti näyttää komealta, mutta sen arvoa nostaa tarina Veikkasen viekkaudesta ja vihollisen tuhoamisesta oman henkensä uhalla. Myös kunniamerkin mukana olleet asiakirjat nostivat legendaarisen mitalin arvon huikeaan 46 000 euroon, jolla se myytiin Hagelstamin huutokaupassa syksyllä 2015.

Suomalaisen sotahistorian tunnetuin ja keräilijöiden suuresti arvostama Mannerheim-risti on kunniamerkkien Rolls Royce. Maria Ekman-Kolarin mukaan se on ainoa suomalaisista kunniamerkeistä, jota kohtaan tunnetaan kansainvälistä kiinnostusta.

”Ulkomailla sekä kunniamerkkien että militarian kerääjät ovat kiinnostuneita lähinnä suurista sodista ja sotilasmahtimaista, Yhdysvalloista ja Venäjästä.”

kunniamerkit_suomenvalmoisenruusunsuurristi_FIM
Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen. Perustettiin valtionhoitaja Carl Gustaf Mannerheimin päätöksellä 28. tammikuuta 1919. Ritarikunta on sekä siviili- että sotilasritarikunta. Merkit on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Suurmestarina toimii tasavallan presidentti. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan hallitus käsitteli keväällä 1963 tasavallan presidentin toivomuksen, että SVR:n suurristin ketjun hakaristit korvattaisiin toisella tunnuskuvalla. Heraldikko Gustaf von Numers sai tehtäväkseen laatia muutosehdotuksia. Monien vaiheiden jälkeen suurmestari hyväksyi lopulta kuusenhavuristin. Ensimmäisenä uutta ketjua kantoi presidentti Kekkonen itsenäisyyspäivänä 1963. Kuvan ristissä on pieni emalivaurio. Hinta-arvio on  8 000-10 000 €.

Kaikki tarinat kunniamerkkien takana eivät ole yhtä arvokkaita kuin Veikkasen, mutta kunniamerkkien keräily voi koukuttaa myös muista kuin rahallisista syistä.

”Kaikki diplomit ja asiakirjat ovat keräilijöille tärkeitä, koska yhtenäinen kokonaisuus on yksittäistä esinettä arvokkaampi sekä historiallisesti että rahallisesti”, Ekman-Kolari toteaa.

kunniamerkit_FIM
Jääkäripataljoonan risti no 362

Eräs Ekman-Kolarin tuntema nuorukainen sai lapsena nähdä isoisänsä kunniamerkit, mutta ei tiennyt niistä yhtään mitään. Sukulaiset eivät olleet viisaampia, joten poika, Joel Sjögren, päätti ottaa mitaleista selvää itse. Kävi ilmi, ettei pojan isoisä ollut niin kutsuttu sotasankari. Isoisän joukko-osaston tarina oli kuitenkin niin kiinnostava, että se vei nuoren miehen mukanaan.

”Piru vei pikkusormen, ja Joel Sjögrenistä kehittyi yksi alan parhaista asiantuntijoista. Nykyään hän toimii tutkimusavustajana ja keräilijänä tutkien oman sukunsa ja muiden sukujen tarinoita”, Maria Ekman-Kolari kertoo.

07.12.2017