FIM Loungen antiikkia käsittelevässä juttusarjassa taideasiantuntija ja meklari Maria Ekman-Kolari esittelee sijoituskohteita, joihin liittyy mielenkiintoinen, esineen arvoa nostava tarina. Sarjan kuudennessa osassa kerromme Katariina Suuren haulikosta, joka on yksi arvokkaimmista Suomessa koskaan myydyistä sodankäyntiin liittyvistä esineistä.
Siinä se lepää. Kultaisilla upotuksilla kruunattu ranskalaistyyppinen kaunotar. Harvinaisella takalukolla varustettu haulikko, jonka aseseppä Gavrila Permjakov valmisti 1700-luvun lopulla Katariina Suurelle.
Suomeen Katariinan pyssy päätyi Ruotsin kautta. Katariinan poika, keisari Paavali I, lahjoitti sen ruotsalaiselle kenraali Christoffer Tollille onnistuneen metsästysretken jälkeen. Ase kulki kenraalin suvussa, kunnes löytyi vuonna 2004 suomalaisesta kuolinpesästä.
”Ase on myyty Bukowskilla peräti kahdesti. Vuonna 2004 se myytiin 62 000 eurolla ja vuonna 2009 yli kaksinkertaisella hinnalla, 142 000 eurolla”, kertoo taideasiantuntija ja meklari Maria Ekman-Kolari.
Katariina Suuren haulikko on hyvä esimerkki esineestä, jonka arvo vain nousee ajan kuluessa. Se on laadultaan ja toteutukseltaan todellinen mestarityönäyte. Ase on alkuperäisessä kunnossa, ja ennen kaikkea siihen liittyy legendaarinen tarina eli provenienssi, joka on voitu varmentaa. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä keräilijöille.
Vuoden 1891 jälkeen valmistetut aseet vaativat lisenssin. Vain sitä aikaisemmin valmistetun saa vapaasti myydä tai omistaa.
Taideasiantuntija Maria Ekman-Kolari arvioi, että Katariina Suuren keisarillinen ase voi olla tulevaisuudessa todellinen harvinaisuus. Syynä on tiukentunut aselaki, joka hankaloittaa historiallisten aseiden keräämistä ja asehistoriallisten seurojen toimintaa.
”Viranomaiset muuttavat antiikki-aseen vaarattomaksi – ja samalla arvottomaksi – tekemällä sen täyteen reikiä ja hitsaamalla liikkuvat osat kiinni. Katariina Suuren haulikon kaltainen ase ei saisi muuttua emmentaljuustoksi.”
Suurin osa aseiden keräilijöistä on miehiä, mutta Katariina Suuren pähkinäpuinen, hopeisilla upotuksilla koristeltu tukki ja kullalla koristeltu piippu saattaa kiinnostaa myös naisia.
Antiikkiesineiden, tässä tapauksessa aseiden, kauppaa voisi verrata osakekauppaan – kysyntä ja tarjonta muodostavat hinnan. Voittoa saa varmuudella vasta, kun realisointi on tapahtunut. Ennen sitä arvo on teoreettinen.
Aseet muodostavat militarian eli sodankäyntiin liittyvän esineistön keräilyssä oman ryhmänsä. Aseiden ohessa militarian laaja esineistö ulottuu valokuvista kenttäpostileimoihin, asepukuihin, hihanauhoihin, punaisten materiaaliin ja tietyn joukko-osastoon esineisiin.
Juuri nyt kysellään Jääkäriliikkeen sekä vapaussodan ja punaisen puolen militaria-esineitä.
Esineiden arvoa määrittelee myös harvinaisuus.
”Punaisten esineet eivät ole säilyneet, joten punaisesta hihanauhasta saatetaan maksaa 5 000 euroa. Valkoisten vastaavasta saanee satasen.”
”Saksaan lähteneiden jääkärien esineet viedään käsistä. Olen myynyt erittäin kysytyn Phadfinder-kurssisormuksen 4 000 eurolla”, Maria Ekman-Kolari kertoo.
Lue myös antiikista kertovan sarjan edelliset osat:
Antiikin tarinoita, osa 1: Huippumeklari haistaa antiikin arvon
Antiikin tarinoita, osa 2: Fabergé
Antiikin tarinoita, osa 3: Hopea
Antiikin tarinoita, osa 4: Matot
Antiikin tarinoita, osa 5: Kunniamerkit
Arvotaide: Löytöjä huutokaupasta
Kahdeksanosaisen Ansaittua arvoa -juttusarjamme aiheena on arvotaide sijoituskohteena. Aidoimman kokemuksen saa menemällä paikan päälle huutokauppakamariin, jossa kaupankäynti on myös eräänlaista...
LUE JUTTU
