Kahdeksanosaisen Ansaittua arvoa -juttusarjamme aiheena on arvotaide sijoituskohteena. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Pekka Mattilalla on tärkeä neuvo taiteeseen sijoittaville: ymmärrä mitä teet. Taiteen keräilijä Mattila on itse järjestelmällinen. Hänen noin 500 teosta käsittävän kokoelmansa sydän on huolella valittu, edustava otos viidentoista kotimaisen nykytaiteilijan tuotannosta.

”Niitä on kotona kaikissa huoneissa. Työpaikalla niitä on sijoitettu neuvottelu- ja luokkahuoneisiin, jotka on nimetty niiden mukaan. Lisäksi niitä on lainassa kavereilla ja jopa joissakin instituutioissa.”

Professori Pekka Mattila puhuu taidekokoelmastaan, jota ei ole sijoitettu varastoon, vaan rohkeasti esille. Hänen mielestään taiteen paikka ei ole suljetuissa kammioissa, vaan ihmisten arjessa tuottamassa iloa ja esteettistä mielihyvää.

Siksi Mattilan omassa työhuoneessa on esimerkiksi Tapio Junnon, Pekka Pitkäsen ja Veikko Nuutisen veistoksia, Miikka Vaskolan, Maiju Salmenkiven, Anitra Lucanderin ja Janne Räisäsen maalauksia sekä Riitta Nelimarkan liitutöitä. Ja siksi kotona kylpyhuoneessa on Oiva Toikan lasiveistoksia ja Birger Kaipiaisen sekä Rut Brykin keramiikkaa.

”On vaikea keksiä mitään muuta omaisuuserää, joka olisi niin kaunis ja niin luontevasti läsnä jokapäiväisessä elämässä.”

Miikka Vaskola, Untitled, muste ja akryyli kankaalle, 220 x 190 cm, 2017

Pekka Mattilan taival taiteenkeräilijänä alkoi jo nuorena. Kesätyörahoilla tehty ensimmäinen oma ostos oli kuitenkin vielä impulsiivinen, ”sydän edellä” tehty hankinta. Galleria Uusitalossa oli 1990-luvun lopulla Riitta Nelimarkan näyttely, josta parikymppisen Mattilan mukaan lähti leikkisä kuvakudos.

”Se ei ollut ollenkaan systemaattinen kokoelmahankinta, mutta se sopi täydellisesti senhetkiseen kotiini.”

Järjestelmällinen keräily alkoi myöhemmin, kun taideharrastus vei mukanaan ja taloudelliset mahdollisuudet siihen alkoivat olla olemassa. Mattila pyrkii keräämään nimenomaan edustavia retrospektiivejä tiettyjen suomalaisten nykytaiteilijoiden tuotannosta.

”Etsin mahdollisimman korkealaatuisia teoksia heidän uransa eri vaiheista. Rakennan taiteilijan urasta tavallaan poikkileikkauksen, mahdollisimman ehjän kuvan siitä, miten taiteilija on kehittynyt.”

Mattila ostaa näiden teoksia sekä suoraan taiteilijoilta itseltään että gallerioista. Kokonaisuuden aukkoja täydentämään löytyy teoksia toisinaan myös huutokaupasta – teoksia, jotka joku on jo aiemmin omistanut.

”Nykytaiteilijan teosten taloudellinen arvo näkyy vasta jälkimarkkinoilla, joita tosin heidän kohdallaan ei vielä usein ole ehtinyt edes muodostua. Vasta kun joku myy omistamansa teoksen, sille määräytyy ikään kuin markkinahinta, jonkinlainen viitepiste.”

Rauha Mäkilä, Martta, akryyli ja öljy kankaalle, 2016

Mattila seuraa taidekenttää tarkasti ja luottaa laadukkaisiin gallerioihin. Galleristit ovat hänen asiantuntijoitaan, joiden palveluksista hän on valmis myös maksamaan. Taiteilijat ovat usein kiusaantuneita joutuessaan käymään kauppaa, joten galleria on siksikin tärkeä välittäjä.

”Ja lisäksi on viisainta olla nöyrä asiantuntemuksen edessä. On alueita, kuten katutaide tai nykyhetken taidevalokuva, joita en itse tunne riittävän hyvin. Silloin käytän apunani luottohenkilöitä, jotka auttavat minua toimimaan fiksusti. Toisaalta olen rakentanut perinteisemmän nykytaiteen ja veistosten rekisteriä jo parikymmentä vuotta, joten näillä alueilla tiedän mitä haluan”, Mattila sanoo.

Taiteen arvon määrittäminen ja hintojen kehittyminen on oikukasta: ajan mittaan arvo voi olla mitätön tai toisaalta huima. Suomessa ostajapiiri on pieni, taiteen jälkimarkkina kaiken kaikkiaan suppea. Parhaita teoksia ei kukaan halua myydä, ellei ole pakko. Huikeimmat aarteet ovat ja pysyvät yksityisasunnoissa – eivätkä välttämättä enää koskaan päädy myytäviksi.

Janne Räisänen, Intercontinental Intersexual, grafiitti, muste ja öljy kankaalle, 84 x 78 cm, 2018

”Tämä dynamiikka on syytä ymmärtää, jos ostaa taidetta sijoitusmielessä. Omaisuuden muuttaminen likvidiksi on vaikeaa ja vie aikaa. Jos rahaa tarvitsee nopeasti, häviää varmasti”, Pekka Mattila muistuttaa. Hän kertoo itsekin hyödyntäneensä sitä, että esimerkiksi kuolinpesästä myydään kiinnostavia teoksia – tilanteen sanelema hinta voi tuolloin olla hyvin kohtuullinen.

Taiteesta sijoitusmielessä kiinnostuneet keskittyvät usein vanhaan taiteeseen. Sillä on jo jossain määrin vakiintunut arvo. Ja siihen pätee Mark Twainin neuvo: ”Kannattaa ostaa maata, koska sitä ei enää valmisteta.”

Pekka Mattilan lista

  • Kaduilta inspiraationsa hakeva taide, esim. EGS, jolla oli Helsingin Taidehallissa hieno näyttely talvella 2018. Helsinkiläinen Make Your Mark -galleria on hieno opas tällä alueella.
  • Ville Andersson, Tuomas Laitinen, Rauha Mäkilä, Miikka Vaskola, Janne Räisänen ja moni muu nyt kansainvälisesti kiinnostava suomalainen nimi.
  • Erityisesti Aalto-yliopiston helmoista ponnistava taidevalokuva: siihen sijoittamalla ei voi hävitä.
05.12.2018