Kahdeksanosaisen Ansaittua arvoa -juttusarjamme aiheena on arvotaide sijoituskohteena. Aidoimman kokemuksen saa menemällä paikan päälle huutokauppakamariin, jossa kaupankäynti on myös eräänlaista teatteria. Toisaalta taidetta voi ostaa myös verkosta, jolloin teoksia voi huutaa lähes milloin ja mistä tahansa.

Suomessa on muutama arvotaidetta myyvä huutokauppa: Bukowski, Hagelstam ja Helander. Suomalaiset taiteenostajat seuraavat yleensä tiiviisti myös Ruotsin tärkeimpiä huutokauppoja, kuten Uppsala Auktionskammare ja Stockholms Auktionverk, jolla on toimipiste myös Helsingissä.

Maailman johtaviin huutokauppataloihin kuuluvat Christie’s ja Sotheby’s vaativat jo vähän paksumpaa lompakkoa.

Viggo Wallensköld, Layout, 2013, öljyväri kankaalle, 190 x 160 cm. Taiteilijan omistuksessa.

”Huutokaupassa on ihan oma tunnelmansa. Se on nopeaa, joskus vain kymmenien sekuntien tapahtumien teatteria, jossa pitää olla hereillä. Se on myös ajanvietettä ja tapahtuma, jonne voi mennä ystävien kanssa ja jatkaa siitä vaikkapa syömään tai lasilliselle”, sanoo huutokauppa-alan pitkäaikainen toimija, meklari ja taideasiantuntija Maria Ekman-Kolari.

Kun lähtee ostoksille huutokauppaan, kannattaa aina valmistautua. Ensinnäkin tutkia etukäteen teoksia, jotka ovat kaupan. Ja toiseksi päättää, mihin asti oma budjetti venyy – muuten saattaa innostua korottamaan hintaa yli varojensa. Kolmanneksi kannattaa muistaa, että tekipä kauppaa paikan päällä tai online, kyseisen huutokaupan asiakkaaksi tulee aina rekisteröityä. Siten vahvistaa, että vastaa huudostaan – siis maksaa sen, mitä on luvannut.


Haluamaansa teokseen pitää aina tutustua etukäteen.

Huutokaupan tahti on nopea. Halvempia esineitä voidaan paukuttaa menemään jopa 120 kappaletta tunnissa. Ja vähän kalliimpiakin 60–70 tunnissa. Yhtä kauppaa kohti käytetään siis maksimissaan noin minuutti.

”Siksi haluamaansa teokseen pitää aina tutustua etukäteen joko ennakkoon julkaistun luettelon välityksellä tai käymällä paikan päällä ennakkoesittelyssä. Pelkän kuvan perusteella ei täysin pysty näkemään teoksen kuntoa, ja myös sen koko saattaa yllättää, vaikka mitat olisikin kerrottu”, Maria Ekman-Kolari neuvoo.

Ekman-Kolari neuvoo myös kysymään aina, kun jokin asia mietityttää. Se täytyy tehdä etukäteen, sillä itse huutokaupan ollessa käynnissä ei kysellä, vaan nostellaan vain pingismailan näköistä numerolappua huudon merkiksi. Kilpailuasetelma sähköistää hetkittäin tunnelman, sillä onhan kyse myös psykologisesta pelistä: kenen kantti – tai lompakko – kestää?

”Ihmiset jännittävät yleensä aluksi huutokauppaan menoa, mutta se on ihan turhaa. Salissa tunnelma on rento, mutta keskittynyt”, Maria Ekman-Kolari sanoo.

Fanny Tavastila, Om att söka ett hem I, 2002 – 2017, öljyväri kankaalle, 41 x 43 cm

Jos ei halua itse näyttäytyä huutokaupassa, voi aina hankkia bulvaanin eli sijaisostajan. Tai tehdä tarjouksia puhelimitse, jolloin puhelinlinja käynnissä olevaan huutokauppaan tilataan etukäteen.

Online-huutokauppaa voi jokainen hoitaa oman tietokoneensa ääressä istumalla tai vaikka kadulla kävellessä puhelimen välityksellä. Viimeiset hetket ratkaisevat voittajan tässäkin. Jotta varmasti pysyisi kartalla kaupankäynnin kehittymisestä, kannattaa määritellä omat reunaehtonsa huolellisesti. Voi esimerkiksi asettaa korkeimman mahdollisen hintansa etukäteen, ja säätää hintaa nousemaan määräsummalla aina, kun toinen on korottanut omaa tarjoustaan. Näin ei vahingossa jää häviölle, eikä toisaalta tule ylittäneeksi omaa budjettiaan.


Suuri osa huutokauppojen myymästä taiteesta tulee kuolin- tai konkurssipesistä.

Mistä sitten taidetta päätyy huutokauppoihin myytäväksi? Useimmathan pitävät lempitaulunsa visusti omalla seinällään ja nauttivat niiden katselemisesta vuodesta toiseen. Alan termi on taiteen jälkimarkkinat. Se tarkoittaa taidetta, jota ei osteta suoraan tekijältä vaan joltakin toiselta omistajalta.

”Englanniksi syyt luetellaan näin: death, divorce and disaster. Taidetta tulee siis myyntiin kuoleman, avioeron tai taloudellisen katastrofin vuoksi. Suuri osa huutokauppojen myymästä taiteesta tulee kuolin- tai konkurssipesistä”, Maria Ekman-Kolari sanoo.

Suvun hallussa pitkään olleet taideaarteet päätyvät huutokauppaan esimerkiksi siksi, että vanhat omistajat muuttavat palvelutaloon, jonka seinille eivät isot öljymaalaukset sovi. Myös muutto modernimpaan asuntoon voi saada harkitsemaan taideaarteista luopumista. Se mikä sopii jugendtaloon, ei välttämättä enää näytä hyvältä upouuden tornikerrostalon kaksiossa.

Raili Tang, Valossa, 2017, öljyväri kankaalle, 200 x 190 cm

Kuolinpesiä myydään usein niin sanotuissa kuukausihuutokaupoissa, joissa ei ole mitään erityistä teemaa. Erikoishuutokauppoihin kerätään myytäviä tuotteita usein puolikin vuotta, jolloin teemana voi olla esimerkiksi moderni taide tai tietyn erikoisalan esineet.

Esimerkiksi Bukowskin Helsinki Today – Contemporary Art -näyttelyssä huhtikuussa 2018 myytiin alla olevilla listoilla esiintyvien nykytaiteilijoiden – esimerkiksi Anna Tuori, Raili Tang, Nanna Susi – teoksia. Listat kiinnostavista taiteilijanimistä perustuvat Maria Ekman-Kolarin suosituksiin.


Nousua odotettavissa?

  • Hanna Frosterius-Segerståhle
  • Santeri Salokivi
  • Ville Vallgren
  • Eila Hiltunen
  • Laila Pullinen
  • Tove Jansson
  • Reidar Särestöniemi
  • Carolus Enckell
  • Kain Tapper
  • Leena Luostarinen

Seuraa näitä nykytaiteilijoita

  • Viggo Wallenskjöld
  • Marika Mäkelä
  • Jani Leinonen
  • Anna Retulainen
  • Nanna Susi
  • Raili Tang
  • Fanni Tavastila
  • Anna Tuori
  • Ville Andersson
  • Camilla Wuorenmaa
17.10.2018