Kahdeksanosaisen Ansaittua arvoa -juttusarjamme aiheena on arvotaide sijoituskohteena. Sarjan tämän kertaisessa osassa kerromme, miten taideteokset säilyvät parhaiten. Teoksen kunnolla on suuri vaikutus sen arvoon. Varomaton siirtely, aurinko, kosteus ja tupakansavu ovat tavallisimpia syitä taideteosten vaurioitumiseen.

Työkaluja on valtavasti pölyhuiskasta röntgenlaitteeseen. Tässä huoneessa jokainen taideteos tutkitaan tarvittaessa millintarkasti ja kerros kerrokselta.

Kansallisgallerian johtava konservaattori Kirsi Hiltunen on valtakunnan ykkösnimiä, kun puhutaan taiteen konservoinnista ja teosten alkuperän selvittämisessä. Hän avustaa toisinaan poliisia väärennösepäilyjen selvittelyssä ja toisaalta pitää tiiminsä kanssa huolta kansallisaarteistamme, muun muassa Ateneumin kokoelmista.

Hiltunen on oikea henkilö kertomaan, miten taideteoksia kannattaa säilyttää, ja varsinkin, mitä niille ei kannata tehdä.

”Parhaiten arvoteos säilyy, jos se pysyy kotona seinällä, nätisti omalla paikallaan. Suurin riski vaurioihin syntyy teosta liikuteltaessa esimerkiksi muuttojen yhteydessä”, Kirsi Hiltunen toteaa.

Werner Holmberg (1830–1860), ”Maantie Hämeessä (Helteinen kesäpäivä)”, 1860, öljy kankaalle.

Teoksen sijoittamisessa on tärkeää muistaa, että suora auringonvalo ja kosteuden vaihtelut ovat vahingollisia kaikille materiaaleille. Siksi arvokasta maalausta tai piirrosta ei tulisi koskaan sijoittaa eteläikkunaa vastapäätä, tuuletusikkunan viereen tai suoraan lämpöpatterin päälle.

Toisaalta koti on koti eikä mikään museo, jossa on tarpeen huolehtia ammattimaisesti kosteuden- ja lämpötilan säätelystä. Pahimmat vauriot voi välttää sillä, että ei päästä teosta kosketuksiin tupakansavun tai homeen kanssa. Talvella lämmittämätön kesämökki ei siis ole oikea paikka arvotaiteelle.

Taulu on tärkeää myös ripustaa oikein, jotta teos ei ajan myötä väänny tai peräti putoa.

”Ripustus tulee aina kiinnittää kahden pisteen varaan, ei yhden! Niin sanotut silmuruuvit kiinnitetään kehyksen pystysivuille, ja niiden väliin pingotetaan metallivaijeri. Huonorakenteinen kehys voi yhdestä pisteestä ripustettuna alkaa ajan myötä irvistää, jolloin liitokset aukeavat ja pahimmassa tapauksessa koko teos romahtaa lattialle.”

Albert Edelfelt, ”Ken joen rannall’ on tuo miesi ylhäinen”, 1897-1900, tussi ja valkoinen peiteväri.

Eri materiaalit ovat myös eri tavoin herkkiä ympäristöolosuhteille. Parhaiten aikaa kestää öljyvärimaalaus, joka voi jopa satojen vuosien ikäisenä olla vielä hyvässä kunnossa.

”Teoksen kestävyys riippuu muun muassa siitä, millaista tekniikkaa ja millaisia materiaaleja taiteilija on käyttänyt. Mitä harvemmin maalausta käsitellään, sitä parempi, sillä käsittelyssäkin on omat riskinsä. Öljymaalauksesta kannattaa seurata, että maalipinta on kunnolla kiinni pohjamateriaalissa. Jos se alkaa hilseillä tai kohota harjanteille, teos on suuressa vaarassa vaurioitua peruuttamattomasti. Pölyt voi pyyhkiä kehyksistä ja itse maalauksesta vanhan ajan pölyhuiskalla tai varovasti kuivalla mikrokuituliinalla – ei missään nimessä kostealla!”

Ilmari Aalto, ”Sateinen sää”, 1918, vesiväri.

Paperipohjaisissa töissä – akvarelleissa, piirroksissa ja grafiikanlehdissä – käytetyillä materiaaleilla on iso merkitys. Paperi on materiaalina niin huokoista, että lika imeytyy siihen helposti. Auringonvalo sekä haurastuttaa paperin että haalistaa värejä.

”Ammattitaitoinen kehystys säilyttää teoksen niin hyvin kuin mahdollista. Kehyksen, taustapahvin, aukkopahvin ja lasin tulee olla oikein valittuja.”

Jos paperipohjaista teosta ei ole kehystetty, se tulee säilyttää suorana vaakatasossa, esimerkiksi laatikossa, happovapaiden papereiden välissä, auringonvalolta suojassa.

Ville Vallgren, ”Kurjuus”,1892, pronssi.

Myös veistosten materiaali vaikuttaa niiden kestävyyteen. Kivi ja metalli kestävät valoa, mutta eivät kolhuja. Kipsiveistokset likaantuvat ajan myötä, sillä huokoinen materiaali imee ilmasta partikkeleita.

”Kipsiveistosta ei pidä lähteä omin päin puhdistamaan, sillä puhdistaminen voi vahingoittaa teoksen pintaa. Kannattaa yleensäkin kääntyä ammattilaisten puoleen teosten konservointiin ja puhdistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Me ohjaamme oikeaan paikkaan,” vinkkaa Hiltunen.

Konservaattorien yhteystietoja löytyy Pohjoismaisen konservaattoriliiton Suomen osasto ry:n sivuilta http://www.konservaattoriliitto.fi/

Taiteen omistajan muistilista:

  • Suojaa teos suoralta auringolta, vedolta, kosteudelta ja homeelta.
  • Älä altista teosta tupakansavulle.
  • Huolehdi asianmukaisesta kehystyksestä ja ripustuksesta.
  • Puhdista korkeintaan pölyhuiskalla.
  • Etsi apua ammattilaisilta, kun teoksesi kaipaa puhdistusta tai konservointia.

Lue myös sarjan edelliset osat:
Arvotaide, osa 1: Sijoituksia seinälle 
Arvotaide, osa 2: Tiedolla vai tunteella 
Arvotaide, osa 3: Nousun ja laskun lait
Arvotaide, osa 4: Varo väärennöksiä!
Arvotaide, osa 5: Löytöjä huutokaupasta
Arvotaide, osa 6: Ostoksilla galleriassa
Arvotaide, osa 7: Keräilijän matkassa

20.12.2018