Automuotoilija Miika Heikkinen elää tulevaisuudessa, mutta ihailee menneiden vuosikymmenten autoja.

Automuotoilija Miika Heikkisen työhuone sijaitsee aivan Turun torin laidalla, mutta mies itse reissaa milloin Britanniaan, milloin Kiinaan. Britanniassa hän auttaa suomalaista startup-yritystä tutkimaan markkinamahdollisuuksia ja Kiinassa neuvottelee aloittavan sähköautoyrityksen projektista, jolla on ”järkyttävän iso budjetti”.

Heikkisen aiempia projekteja ovat olleet esimerkiksi Yamahan konseptiauton designin johtaminen, lentävä auto kalifornialaiselle asiakkaalle ja räjähdyksen kestävä auto Lähi-itään. Välillä Heikkinen on luiskahtanut muunkin teollisen muotoilun puolelle, kuten veneisiin, ja opetustehtäviin yliopistossa.

”Jos olisin yhden autonvalmistajan in house -suunnittelija, työ olisi aika samantyyppistä jatkuvasti. Nyt ei ole kahta samanlaista päivää, ja se onkin yrittämisen paras puoli”, sanoo Heikkinen, joka vaihtoi nelisen vuotta sitten Lontoon Turkuun ja perusti oman yrityksensä Northern Worksin.


Autosuunnittelussa tasapainoillaan jatkuvasti järjen ja tunteen välillä.

Autoteollisuus kuuluu maailman suurimpiin toimialoihin ja se on hyvässä vedossa. Tälle vuodelle ennustetaan 78 miljoonan auton myyntiä, kun viime vuonna autoja myytiin 72 miljoonaa kappaletta. Suomessa Mercedeksen sopimusvalmistaja Valmet Automotive palkkaa ennätysmäärän uusia työntekijöitä Uuteenkaupunkiin.

”En tee heille ainakaan vielä projekteja, mutta olen käynyt Uudessakaupungissa esittäytymässä. Siellä on ihan huipputyyppejä tutkimus- ja kehitysosastolla, laatu on aivan maailmanluokkaa. Briteillä on sanonta ’The rising tide lifts all the boats’, nousuvesi nostaa kaikki veneet. Eli koko ala hyötyy Uudenkaupungin imusta”, Heikkinen kuvaa.

Autosuunnittelu on ala, jolla tasapainoillaan jatkuvasti järjen ja tunteen välillä. Tekniikka ja talouden vaatimukset edustavat järkeä, mutta päätöksiin vaikuttaa vähintään yhtä paljon myös tunne: onko auto kaunis, herättääkö se innostusta ja halun omistaa?

Heikkisen mukaan takana on aika, jolloin järki on ollut kisassa voitolla. Autoja on suunniteltu talous edellä ja aerodynamiikan vaatimukset muokkasivat ajoneuvoista yhä enemmän toistensa kaltaisia.

”Supertehostamisen aika kesti 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle, mutta nyt trendi on taas kääntymässä ja autoista tulee persoonallisempia. Aiempina vuosina ihmisillä oli tapana antaa nimi autolleen. Tämä tapa on kadonnut, mutta toivon että autot alkavat taas saada enemmän luonnetta.”

Ei siis ihme, että kun Heikkiseltä kysyy menneiden vuosikymmenten lempiautoa, vastaus on pitkä. Yhtä autoa ei voi nostaa yli muiden, vaan listalle mahtuu autoja Lamborghini Miurasta Minin kautta Golf Mk1:een.

”Ihan mahdoton kysymys, riippuu vähän päivästä. Lamborghini pysäyttää, Ferrari Dinoja olen pienenä kuolannut, Golf Mk1:ssa vetoaa 80-luvun leikatut keuladesignit. Aina olen tykännyt myös pienistä autoista, kuten Mini tai Fiat 500, ne nostavat hymyn huulille.”

”Muotoilu on aina tiimityötä. Ne, jotka väittävät tehneensä yksin jonkun auton tai muodon, vähättelevät valtavan joukon suurta panosta”, sanoo Heikkinen, jonka muotoilemia detaljeja on nähty McLarenin ja Fordin autoissa.

Automuotoilija ei kuitenkaan elä menneessä, vaan tulevaisuudessa. Tänä keväänä esitellyt automallit on suunniteltu vuonna 2012.

”Normaalisyklillä ja -prosessilla tuotanto autolla kestää ensimmäisestä skissistä kadulle noin viisi vuotta. Konseptiautojen ja facelift-mallien kohdalla saattaa olla lyhempiä syklejä, niiden esittely voi tapahtua jo 12 kuukautta aloituksesta. Mutta useimmissa autoprojekteissa ollaan 3–10 vuotta edellä aikaa, joten pitää olla hyvin ajan ja trendien hermolla.”

Heikkinen osaa siis kertoa, millaisilla autoilla ajamme muutaman vuoden kuluttua. Olemme nähneet jo isoja muutoksia: hybridiautot ovat arkipäiväistyneet noin 15 vuodessa ja Tesla on tehnyt sähköautoista uskottavia myös keski-ikäisten kuljettajien silmissä vielä lyhyemmässä ajassa. Mitä seuraavaksi?

”Sähköautot ovat askel oikeaan suuntaan, mutta eivät välttämättä se lopullinen vaihtoehto. Esimerkiksi Mercedes panosti paljon vetyautoihin 2000-luvun alussa ja nyt pikkuhiljaa niitä tutkitaan taas enemmän. Siellä on kovaa nostetta.”

Jo nyt Teslalla voi ajaa moottoritietä Turusta Helsinkiin koskematta rattiin. Tulevaisuuden avoin kysymys on Heikkisen mukaan, missä kulkee autojen autonomisuuden raja: tuleeko niistä itsenäisiä robotteja vai onko kuljettajalla suurempi rooli.

”On selvää, ettei kukaan nauti ajamisesta moottoritiellä vakionopeuden säädin päällä. On rentouttavampi kokemus, kun voi tehdä muita asioita ainakin pitkillä matkoilla.”

Autonominen auto saattaa olla liikkeellä 24 tuntia vuorokaudessa. Silloin sen käyttöikä lyhenee, mikä puolestaan vaikuttaa myös suunnitteluratkaisuihin, kuten materiaalivalintoihin. Auton ikä ei olekaan enää välttämättä 20 vuotta, vaan 2 vuotta, ja sen jälkeen kaikki materiaalit kierrätetään tai vaihdetaan – ainakin moottori ja renkaat.


Vähintään yhtä iso muutos kuin autojen autonomisuus häämöttää kulkupelien omistamisessa.

Uutta sukupolvea ei kiinnosta niinkään oma auto kuin jakamistalous ja liikkuminen palveluna. Yhteiskäyttöauto on helppo mieltää persoonattomaksi vekottimeksi, josta auton tunteisiin vetoava puoli on riisuttu. Heikkisen mukaan näin ei kuitenkaan ole.

”Entä jos autoon sisään mennessäsi se tunnistaa käyttäjäprofiilisi: grafiikat, värimaailma ja istuimen asennot muuttuvat käyttäjän mukaan? Muotoilun avulla yhteiskäyttöautossakin personointimahdollisuudet lisääntyvät ja ajoneuvo tuntuu enemmän omalta.”

automuotoilija_miika_heikkinen_FIM

Heikkinen on ehtinyt elämässään monenlaista, mutta kaksi asiaa on pysynyt: piirtäminen ja kansainvälisyys. Hän eli ison osan lapsuuttaan Afrikassa ja on asunut kuudessa maassa. Koulun jälkeen harkinnassa oli ensin arkkitehdin ura, mutta Heikkinen huomasi, että yksityiskohdat kiinnostavat häntä enemmän kuin suuret linjat. Niinpä vaihtoehdoksi nousi teollinen muotoilu.

”Lahden muotoiluinstituutin pääsykokeissa katselin piirroksia seinillä ja oivalsin, että autojakin muotoillaan. Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja minulle sopi hyvin, että ala on harvinainen ja sille on vaikea päästä. Valtavirtahommat eivät ole minun juttuni”, sanoo Heikkinen, jonka kilpaurheilulajeihin ovat kuuluneet muun muassa rugby ja käsipallo.

Heikkinen siis hakeutui aktiivisesti alan nimekkäimpiin kouluihin, ensin vaihtoon Coventryn yliopistoon Britanniassa ja sitten maisterintutkintoon Lontoon Royal College of Artiin. Näitä täydensi vielä stipendi Stanfordin yliopiston poikkitieteelliselle kurssille.

Työuralle on mahtunut harjoittelupaikka Opelilla sekä pestit McLarenilla ja Fordilla Lontoossa. McLaren tunnetaan F1-autostaan, mutta yritys tekee myös ylellisiä ja eksklusiivisia urheiluautoja. Fordin ajopelit taas edustavat huomattavasti arkisempaa laitaa.

”Jos teet McLarenille hommia, ei tarvitse niin paljon miettiä taloudellisia rajoitteita. Fordilla taas loppukustannukset ovat hyvinkin tärkeässä asemassa myös suunnittelutyössä. Kummassakin työssä tavoitteena on joka tapauksessa herättää ihmisten intohimo tuotetta kohtaan.”

McLaren-kausi kuitenkin sai Heikkisen huomaamaan, että häntä ei kiinnosta niinkään hyvin pienen, etuoikeutetun segmentin palveleminen. Mieluummin hän suunnittelee tuotteita, joille on olemassa ”oikea tarve”.

Julkisessa keskustelussa syntyy usein vaikutelma, että yksityisautoilijat ja joukkoliikennettä kannattavat ”fillarikommunistit” ovat kaksi vastakkaista puoluetta. Heikkinen ei näe asioita niin mustavalkoisina: hän omistaa itse Audi A3:n, mutta kulkee töihin bussilla tai pyörällä.


Yhtä hyviä tai parempia tuotteita voi tehdä entistä ekologisemmin.

”Kahtiajako on asioiden yksinkertaistamista. Yksi syy, miksi halusin autosuunnittelijaksi, on se, että automaailma oli aika perinteinen ja jääräpäinen – halusin muuttaa sitä sisältä päin. On mahdollista tehdä yhtä hyviä tai parempia tuotteita entistä ekologisemmin. Katsotaan vaikka sähköautoja: niissä on parempi ajokokemus ja enemmän vääntöä kuin perinteisissä autoissa.”

Heikkisen mukaan automuotoilijan osaamisen perusta on vielä digiaikanakin käden taidoissa – hän piirtää myös haastattelun aikana, koska se parantaa keskittymistä.

”Automuotoilijan pitää olla kiinnostunut käsillä tekemisestä, idearikas ja luova. Kaikki muu on opittavissa. Tie ammattiin on kuitenkin kova, koska se on niin kilpailtu. Pitää jaksaa tehdä riittävät tunnit, jotta oppii tarvittavat tekniset taidot ja kilpailuympäristön.”

Miika Heikkinen kulkee talvikaudella bussilla töihin, koska matkan hyödyntäminen esimerkiksi luonnospiirtämiseen lyhentää työpäivää.

Heikkinen ei siis puhu kilpailusta mitenkään kuvainnollisesti vaan aivan konkreettisesti. Jo kouluaikoina tehdään työtä kilpailujen muodossa, sitten kilpaillaan harjoittelupaikoista ja työpaikan sisällä taas tiimit kilpailevat projekteista – kenen ehdotus menee läpi, kun tekeillä on uusi Ford Fiesta tai Audi A4?

Ja vaikka kilpailuhenkisiä ollaan, myös tiimityö- ja kommunikointitaidot ovat ammatissa tarpeen. Viestintää tarvitaan sekä asiakkaiden että tiimin suuntaan.

Heikkisen Northern Works aloitti yhden miehen yrityksenä, mutta nyt mukaan on liittynyt aiemmin Teslalla työskennellyt Joonas Vartola. Tavoitteena on laajentaa toimintaa edelleen.

”Minulta kysytään vähän väliä, missä autodesignstudiossa haluaisin olla töissä. Mutta unelmani on luoda itse sellainen työympäristö, että kyseessä on unelmaduuni. Saada ympärille kansainvälistä, inspiroivaa porukkaa, jonka kanssa on mukava tehdä töitä.”

31.05.2017