Intian tiikerillä on suurin potentiaali maailman nopeimpaan talouskasvuun seuraavien kymmenen vuoden aikana, ennustavat Harvardin yliopiston tutkijat. Etelä-Aasiassa ja Itä-Afrikassa kasvetaan myös kovaa. Suomi saattaa kasvaa jopa kolmen prosentin vuosivauhdilla. Öljyyn ja muihin raaka-aineisiin nojaavat taloudet kasvavat kaikista hitaimmin.

Harvardin yliopiston Center for International Development -tutkimuskeskus (CID) julkaisi joulun alla tutkimuksensa tulokset. Tutkimuksessa ennustetaan eri maiden kasvua itse kunkin tuotantokyvyn kompleksisuuteen eli monimuotoisuuteen nojaten. Tutkimuksessa on mukana 128 maata, jotka yhdessä edustavat 99 prosenttia maailmankaupasta, 97 prosenttia maailman BKT:sta ja 95 prosenttia maailman väestöstä.

Intia on CID:n kasvulistan ykkönen. Maan talouden ennustetaan kasvavan noin 7,0 prosentin vuosivauhtia. Intian kasvu on reilusti rivakampaa kuin sen pohjoispuolella sijaitsevan kilpailijan, Kiinan, jonka kasvuvauhdin arvioidaan olevan 4,3 prosenttia vuodessa.

Hausmann_web (1)
Ricardo Hausmann toimii Center for International Development -keskuksen johtajana. Hän on myös Harvardin yliopiston John F. Kennedy Schoolin professori.

”Intia on onnistunut parantamaan tuotantokykyään ja monipuolistamaan vientiään aiempaa monimutkaisempiin tuotteisiin, kuten lääkevalmisteisiin, kulkuneuvoihin ja jopa elektroniikkaan”, toteaa Harvard Kennedy Schoolin professori ja CID:n johtaja Ricardo Hausmann tutkimuksesta julkaistussa tiedotteessa.

Hänen mukaansa kansantalouksien kompleksisuus on historian saatossa heijastunut niiden bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi Kiina on onnistunut lisäämään viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tuotantonsa monimuotoisuutta ja tuplannut samalla henkeä kohden lasketun BKT:n.

”Uskomme, että Intian talouden lisääntynyt kompleksisuus ja sen kyky lisätä tätä entisestään suovat maalle globaalin kärkipaikan kasvulla mitattuna”, Hausmann toteaa.

CID ennustaa kehittyvien talouksien kasvavan jatkossa kehittyneitä talouksia nopeammin. Viisi Itä-Afrikan maata lukeutuu kymmenen nopeimmin kasvavan talouden joukkoon. Esimerkiksi Uganda, Tansania ja Kenia kasvavat kaikki yli 5,5 prosentin vauhtia. Kaakkois-Aasiassa etenkin Filippiinit, Malesia, Indonesia ja Vietnam kasvavat selvästi globaalia keskitasoa nopeammin.

Kehittyneiden talouksien kasvu pysyy verrattain hitaana, vaikka ennusteet niiden osalta ovatkin hieman parantuneet viime vuosina. Yhdysvaltojen arvioidaan kasvavan 2,8 prosentin, Espanjan 3,5 prosentin ja Ison-Britannian 3,2 prosentin vuosivauhtia. Italialle CID ennustaa 1,8 prosentin ja Saksalle vain 0,4 prosentin kasvua. Suomen kasvupotentiaali on ennusteen mukaan 3,1 prosenttia vuosittain seuraavan kymmenen vuoden aikana.

talouden_kasvuarvio

CID:n ennusteet perustuvat mielenkiintoiseen teoriaan siitä, miten kansakunnat muodostavat varallisuutta. Teoria lähtee ajatuksesta, että kansakunnan tuotannollinen tietotaito määrää sitä, miten tuo varallisuus kasvaa. Yksilöt ovat rajoittuneita sen suhteen, kuinka paljon he voivat tietää ja miten he voivat hyödyntää tietojansa ja taitojansa tuotannollisessa työssä. Tämä synnyttää työnjakoa, sillä nuo tiedot ja taidot on jaettava eri yksilöiden ja organisaatioiden välillä – yksi osaa yhtä, toinen toista.

Osaaminen on sitten organisoitava ja koottava yhteen monimutkaisten tuote- ja markkinaverkostojen avulla. Yhteiskunta toimii ja kykenee tekemään tuottavaa työtä, koska sen jäsenet muodostavat verkostoja, mikä mahdollistaa erikoistumisen sekä tietojen ja taitojen jakamisen.


”Mitä verkostoituneempi kansantalous on, sitä erilaisempia ja monimutkaisempia tuotteita se kykenee tuottamaan ja sitä paremmat kasvumahdollisuudet sillä on.”

Eri kansantaloudet eroavat toisistaan siinä, kuinka paljon ne ovat kyenneet luomaan ja ylläpitämään tuotannollista tietotaitoa. Nämä erot näkyvät siinä, miten monimutkaisia ja sofistikoituneita tuotteita ne pystyvät tuottamaan. Joidenkin maiden tuotantorakenne on yksipuolinen, kun taas toiset kykenevät tuottamaan mitä moninaisimpia tuotteita. Australia on esimerkiksi rautamalmin suuri viejä, kun taas Etelä-Korea tuottaa ja vie monimutkaisempaa tuotetta, eli terästä, vaikka se joutuukin tuomaan teräksen valmistukseen tarvittavan malmin ulkomailta, muun muassa Australiasta.

Monet jalokiviesiintymät sijaitsevat vähemmän kehittyneissä maissa, joissa materiaali pelkästään louhitaan. Tämän jälkeen raaka-aine viedään jopa monen väliportaan kautta muualle, missä tuote jalostetaan ja missä syntyy tuotteen suurin arvonlisäys. Pahimmassa tapauksessa jalostetut tuotteet viedään takaisin alkuperämaahan, jossa ne myydään eteenpäin.
Monet jalokiviesiintymät sijaitsevat vähemmän kehittyneissä maissa, joissa materiaali pelkästään louhitaan. Tämän jälkeen raaka-aine viedään jopa monen väliportaan kautta muualle, missä tuote jalostetaan ja missä syntyy tuotteen suurin arvonlisäys. Pahimmassa tapauksessa jalostetut tuotteet viedään takaisin alkuperämaahan, jossa ne myydään eteenpäin.

Köyhät maat tuottavat ja vievät raaka-aineita, kuten kaakaota, rautamalmia ja raakatimantteja. Rikkaat maat taas tuottavat ja vievät – usein vieläpä noihin samoihin köyhiin maihin – paljon monimutkaisempia tuotteita, kuten suklaata, autoja ja koruja.

Mitä monipuolisempi kansantalouden tuotantorakenne on, sitä helpompi sen on siirtyä uusille tuotantoalueille. Höyrykone keksittiin Isossa-Britanniassa 1600-luvun lopulla, jotta vesi saatiin pumpattua pois hiilikaivoksista. Mutta sitten höyrykone mullisti teollisuustuotannon ja liikenteen, mikä muutti Britannian paikkaa maailmantaloudessa sekä nosti hiilen taloudellisen merkityksen kokonaan uudelle tasolle.

Suomi on toinen hyvä esimerkki siitä, miten tuotantorakenteen kompleksisuuden lisääminen kasvattaa kansantaloutta. Vielä satakunta vuotta sitten tuotantorakenteemme oli varsin yksipuolinen. Tuotimme ja veimme tärkeimmästä raaka-aineestamme, puusta, valmistettuja tuotteita, kuten esimerkiksi sahatavaraa. Sittemmin olemme laajentaneet tuotantokykyämme muun muassa paperikoneisiin, muunlaisiin koneisiin ja laitteisiin, laivoihin, telekommunikaatioon ja petrokemian tuotteisiin.

Suomen kansantalous on nykyään yksi maailman monimuotoisimmista. Emme elä enää pelkästään metsästä, ja hyvä niin.


”Suomi ei elä enää pelkästään metsästä, ja hyvä niin.”

Koska kansantalouden kasvupotentiaali on teorian mukaan sidonnainen sen tuotantokyvyn kompleksisuuteen, ovat CID:n tutkijat kehittäneet oman mittarin tuon kompleksisuuden mittaamiseksi. Economic Complexity Index (ECI) asettaa maailman kansantaloudet järjestykseen niiden viennin rakenteen monimuotoisuuden mukaan. Joulun alla julkaistu tuorein listaus perustuu vuoden 2014 tietoihin.

talouden_monimuotop10

ECI:n mukaan maailman kompleksisimmat kansantaloudet ovat Japani, Saksa ja Sveitsi. Suomi löytyy sijalta kahdeksan, kun taas Ruotsi on meitä hieman edellä, sijalla viisi. Vanhat johtavat teollisuusmaat, Iso-Britannia (10.), Yhdysvallat (13.) ja Ranska (16.) ovat menettäneet hieman asemiaan viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana, kun esimerkiksi Etelä-Korea (4.) ja Unkari (9.) ovat ajaneet niiden ohi.

Myös Kiina (17.) on noussut listalla huimasti, peräti 16 pykälää. Suurimmat nousijat löytyvät Kaakkois-Aasiasta ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Eniten asemiaan ovat menettäneet öljytaloudet, etenkin Venezuela ja Azerbaidzan.

ECI on Harvardin tutkijoiden mukaan parempi kilpailukyvyn mittari ja talouskasvun ennustaja kuin monet muut kansantalouksien kehityksen seurantaan kehitetyt mittarit. Se ennustaa talouskasvua kymmenen kertaa tarkemmin kuin Maailman talousfoorumin (WEF) kilpailukykyindeksi. ECI päihittää tässä suhteessa myös eri maiden hallinnon laatua arvioivat sekä inhimillisen pääoman mittaukseen käytettävät mittarit.

CID:n tutkijat ovatkin löytäneet lukuisia tapauksia, joissa heidän ennustuksensa ovat käyneet toteen. Kreikan BKT oli esimerkiksi pitkään tasolla, joka oli liian korkea sen talouden kompleksisuuteen eli sen kilpailukykyyn ja kasvumahdollisuuksiin nähden. Nyt, vaikka Kreikan talous on supistunut vuosikausia, ennuste näyttää Kreikalle talouden surkastumiseen nähden vaisuhkoa 2,9 prosentin kasvua.

CID:n tutkimus herättää paljon kysymyksiä. Kehittyneet länsimaat esimerkiksi sijoittuvat korkealle kompleksisuuden suhteen, mutta samalla niiden talouskasvu on suhteellisen heikkoa. Esimerkiksi Saksa on ECI-indeksin kakkonen, mutta silti sille ennustetaan vain 0,4 prosentin kasvua.

FIM Lounge kysyi professori Hausmannilta, mistä tämä johtuu. Ovatko kehittyneet länsimaat jo päässeet kasvussaan kyvykkyytensä ylärajoille?

”Kansantalouden kasvu heijastelee sitä eroa, joka vallitsee BKT:n ja talouden kompleksisuuden pohjalta odotettavissa olevan BKT:n välillä”, professori Hausmann kertoo.

”Lisäksi talouskasvu riippuu siitä, miten helposti eri maat voivat siirtyä tuottamaan sellaisia tuotteita, joita ne eivät vielä tuota. Saksa esimerkiksi on yksi maailman kompleksisimmista kansantalouksista, mutta se on myös yksi rikkaimmista maista. Maan tuotantorakenne on niin monipuolinen, että sillä ei ole enää paljon mahdollisuuksia siirtyä uusille tuotannon aloille. Jotta Saksan kansantalous kasvaisi, sen olisi luotava kokonaan uudenlaista tuotantoa.”

Kehittyvissä talouksissa, kuten esimerkiksi monissa Itä-Afrikan maissa tilanne on toinen. Näiden maiden BKT:t ovat alhaisemmalla tasolla kuin niiden kompleksisuus antaisi odottaa. Länsi-Afrikan maat taas ovat yhä edelleen verrattain alhaisella tasolla kompleksisuuden suhteen ja ne kasvavat melko yksipuolisesti, lähinnä luonnonvaroja hyödyntämällä.

Suomi on myös varsin kiinnostava maa CID:n tutkimuksen valossa. Suomi sijoittuu kompleksisuuden suhteen maailman huipulle. Tutkijat ennustavat taloutemme kasvavan kolmen prosentin vauhtia. Silti Suomen talous ei ole kasvanut vuosiin, ja kansalliset tutkimuslaitoksemme ennustavat Suomen kasvun olevan jatkossakin vaatimatonta. Ovatko Harvardin tutkijat väärässä?

”Suomen pitkän aikavälin kasvuennuste on 3,1 prosenttia, mikä on paljon kehittyneiden talouksien joukossa”, Hausmann toteaa.

”Maan kansantalous on varsin monipuolinen, mutta sillä on vielä mahdollisuuksia siirtyä muille korkean kompleksisuuden tuotantoaloille, joilla vaaditaan samankaltaisia kykyjä kuin mitä sen tuotantorakenteessa jo on. Uskomme, että Suomi löytää uusia tilaisuuksia hyödyntää niitä kykyjä ja sitä tietotaitoa, joita se on pystynyt kehittämään jo olemassa olevan tuotantonsa puitteissa.”


”Suomella on kykyä siirtyä uusille tuotantoalueille.”

S-Pankki-konsernin päästrategi Vesa Engdahl on koko lailla yhtä mieltä CID:n raportin peruslinjoista. Hän toteaa, että tulevaisuudessa nopeimmin kasvavien maiden joukko näyttää FIMin asiantuntijoiden arvioissa hyvin samanlaiselta kuin Harvardin tutkijoiden laatima lista.

”Kasvukeskukset löytyvät kehittyvistä maista, erityisesti Aasiasta ja Afrikasta”, Engdahl arvioi. Hän tarkastelee tutkimuksen tuloksia sijoittajan näkökulmasta ja muistuttaa, että eri maiden osakemarkkinoiden kehitys ei ole suoraan sidoksissa talouskasvuun.

”Osakemarkkinoiden keskeinen ajuri on yritysten tuloskehitys, ei talouskasvu itsessään. Yritysten tulosten koheneminen luo tilaa osakekurssien nousulle. Talouskasvun pitää siis olla sellaista, että se luo samalla yrityksille mahdollisuuden tehdä enemmän tulosta”, Engdahl toteaa.

Aina näin ei kuitenkaan ole. Vaikka talous kasvaisi ja yritysten liikevaihdot nousisivat, kasvu ei välttämättä ole kannattavaa. Tällöin yritysten tuloksentekokyky heikkenee, tulosmarginaalit kutistuvat ja pahimmillaan tulokset jopa supistuvat, mikä ajaa osakkeet alamäkeen.

Engdahl ottaa esimerkiksi Kiinan, jonka talous kasvaa edelleen länsimaisesta näkökulmasta tarkasteltuna kadehdittavaa, noin kuuden prosentin tahtia. Silti Kiinan osakemarkkinat eivät ole viime aikoina menestyneet hyvin. Kiinan kansantalous kasvoi kymmenen prosentin keskimääräistä vauhtia 30 vuotta aina vuoteen 2010 saakka. Sen jälkeen kasvu on ollut hidastumaan päin.

Vielä nykyään suuri osa esimerkiksi Kiinan energiasta on hiiltä. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiilen ja myös öljyn käyttö on tulevaisuudessa kuitenkin vähenemässä, kun muun muassa uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa. Yhdysvalloissa kivihiilen hinta on laskenut vuoden 2011 tasosta puoleen, mikä on ajanut koko alan ahtaalle. The Wall Street Journalin mukaan jo yli neljäsosa maan kivihiilituotannosta on ajautunut konkurssiin. Viimeksi tammikuun alkupuolella konkurssihakemuksen jätti Yhdysvaltain toiseksi suurin kivihiilen tuottaja Arch Coal, jonka osuus koko maan kivihiilen tuotannosta on 13,2 %. Kivihiilen hintaa on laskenut liuskekaasun ja uusiutuvien energiamuotojen käytön kasvu.
Vielä nykyään suuri osa esimerkiksi Kiinan energiasta on hiiltä. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiilen ja myös öljyn käyttö on tulevaisuudessa kuitenkin vähenemässä, kun muun muassa uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa. Yhdysvalloissa kivihiilen hinta on laskenut vuoden 2011 tasosta puoleen, mikä on ajanut koko alan ahtaalle. The Wall Street Journalin mukaan jo yli neljäsosa maan kivihiilituotannosta on ajautunut konkurssiin. Viimeksi tammikuun alkupuolella konkurssihakemuksen jätti Yhdysvaltain toiseksi suurin kivihiilen tuottaja Arch Coal, jonka osuus koko maan kivihiilen tuotannosta on 13,2 %. Kivihiilen hintaa on laskenut liuskekaasun ja uusiutuvien energiamuotojen käytön kasvu.

”Kiinassa on yli-investoitu ja luotu monella talouden sektorilla liikaa kapasiteettia”, Vesa Engdahl toteaa.

”Tämä on johtanut sijoitetun pääoman tuoton laskuun. Yritysten tulosmarginaalit ovat paineessa ja osakemarkkinoiden näkymät ovat vaatimattomat. Manner-Kiinan osakemarkkinoiden arvostustaso on ollut korkea. Odotukset on ladattu sellaisiksi, että ne eivät kestä yritysten tuloskasvun heikkoutta tai epävarmaa poliittista tai taloudellista ympäristöä.”

Intian talouskasvupotentiaalista Engdahl on samaa mieltä CID:n tutkijoiden kanssa. Se on selvästi Kiinaa parempi.

”Intian talouskasvu on kiihtynyt ja kasvun uskotaan yltävän 7–8 prosentin tasolle, mikäli pääministeri Modin hallitus saa puskettua läpi suunnitteilla olevat talouden rakenneuudistukset”, Engdahl toteaa.

”Tehtävä ei ole helppo, mutta mahdollinen. Sijoittajan kannattaa kuitenkin huomioida, että Intian markkina ei ole halpa ja viime aikoina myös Intiasta on alkanut kuulua tarinoita yritysten tuloskasvun hidastumisesta.”

komp_lounge-05

Norsut eli elefantit tunnetaan voimastaan, varmuudestaan ja pitkäikäisyydestään. Afrikkalaisia savanninnorsua ja metsänorsua pienempi intiannorsu (Elephas maximus indicus) on yksi aasiannorsun alalajeista, jonka pääasiallinen elinalue rajoittuu Intian alueelle. Aasiannorsuista vain osalla uroksista on syöksyhampaat, afrikkalaisilla lajeilla syöksyhampaat on molemmilla sukupuolilla. Norsut ovat tärkeä osa hindulaista kulttuuria, muun muassa Intian suosituimmalla hindujumalalla Ganeshalla on elefantin pää.

Tämä luo Engdahlin mukaan lyhyellä tähtäimellä varjon myös Intian osakemarkkinoiden ylle. Jos maassa kuitenkin onnistutaan viemään talousuudistukset läpi ja yrityksille luodaan suotuisa ympäristö kasvattaa liiketoimintaa ja tulosta, Intian osakemarkkinoilla on hyvät edellytykset menestyä pidemmällä aikavälillä.


”Osakemarkkinoiden kehitys ei ole suoraan sidoksissa talouskasvuun.”

Suomen osalta Vesa Engdahl ei ole yhtä optimistinen kuin CID:n tutkijat. Hänen mukaansa Suomen kansantalouden kasvupotentiaali on heikko. Suomen kasvua rajoittaa väestön ikääntymisen myötä tapahtuva työikäisen väestön suhteellinen väheneminen. Samalla tuottavuuskehityksen arvioidaan olevan jatkossa varsin maltillista.

”Pitkällä aikavälillä talouskasvu ja maamme elintason nousu perustuvat kuitenkin nimenomaan tuottavuuden kasvuun”, Engdahl toteaa.

”Suomen Pankki arvioi maamme vuotuisen potentiaalisen kasvutahdin olevan alle prosentin luokkaa seuraavien 25 vuoden aikana. Yleisesti ottaen suomalaisten tutkimuslaitosten arviot maamme potentiaalisesta kasvusta ovat 1–1,5 prosentin haarukassa.”

Suomen kokonaistuotanto kohoaa hitaammin kuin mihin olemme aikaisempina vuosikymmeninä tottuneet. Talouskasvun kulta-aika on Engdahlin arvion mukaan takana.

”Hitaan talouskasvun ollessa uusi normi joudumme miettimään, kuinka sopeutamme julkista talouttamme uutta reaalitalouden pohjaa vastaavaksi”, hän toteaa.

”On mietittävä, missä määrin kansalaisten on otettava enemmän itse vastuuta hyvinvoinnistaan ja mitkä talouden rakenneuudistukset ovat välttämättömiä, jotta onnistumme parantamaan kilpailuasemaamme ja sopeutumaan nopeasti muuttuvaan globaaliin talouteen.”

Sijoittajan kannattaa Engdahlin mukaan muistaa, että kansantaloutemme kasvulla on lopulta hyvin vähän tekemistä osakemarkkinoidemme menestyksen kanssa. Suomen pörssilistattujen yritysten tuloskehitys on korostuneesti riippuvaista kansainvälisen talouden kehityksestä.

”Suurin osa Helsingin pörssissä listatuista yrityksistä on globaaleilla markkinoilla toimivia vientiyrityksiä, joiden liikevaihto- ja tuloskehitys ei ole kovinkaan riippuvaista Suomen talouden ja kotimaisen kysynnän kehityksestä”, Engdahl sanoo.

”Suomi onkin hyvä esimerkki maasta, jossa talouskasvu ja osakemarkkinat eivät välttämättä korreloi vahvasti keskenään – onhan maamme ollut viimeiset neljä vuotta taantumassa ja vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen talouskehitys on ollut kaiken kaikkiaan erittäin aneemista. Samaan aikaan Helsingin pörssissä on ollut kuitenkin juhlat käynnissä.”

 

Cutline_HerttaAlava

Kasvua salkkuun

Kehittyvien markkinoiden tiimiä FIMissä johtava Hertta Alava kehottaa sijoittajia seuraamaan erityisesti sitä, missä maissa ja millä alueilla kasvu kiihtyy. Intia ja reunamarkkinat kasvavat reipasta vauhtia vielä pitkään.

1. Sijoita sinne, missä kasvu kiihtyy

Kansantalouksien kasvu ja osakemarkkinoiden kehitys eivät korreloi suoraan, mutta jos jossain maassa kasvu kiihtyy, se luo yrityksille edellytyksiä tehdä tulosta, mikä puolestaan heijastuu osakemarkkinoille. Kääntöpuolena tästä voidaan nähdä Kiina, jossa kasvun hidastuminen on näkynyt selvästi osakemarkkinoilla. Sijoittajan kannattaa painottaa salkkuaan sellaisiin maihin, joissa kasvu on kiihtymässä. Ajankohtaisina esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa Intia, tietyt Kaakkois-Aasian maat ja osa Afrikkaa.

2. Seuraa, miten erot kasvussa kehittyvät

Monet kehittyvät kansantaloudet ovat kasvaneet nopeammin kuin kehittyneet länsimaat. Vaikka tämä ero on jonkin verran pienentynyt, se on silti olemassa. Eron pieneneminen selittää osaltaan sitä, miksi kehittyvien markkinoiden osakekurssit eivät ole viime vuosina nousseet samaa tahtia kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen osakekurssit. Kehittyville markkinoille sijoittamisessa on enemmän riskiä kuin kehittyneille markkinoille sijoittamisessa, ja sijoittajat odottavat saavansa tälle riskille kompensaatiota. Jos ero kasvussa pienenee, pienenee myös kompensaatio, jolloin kehittyville markkinoille sijoittaminen ei houkuttele yhtä paljon kuin aikaisemmin, mikä näkyy osakekursseissa.

3. Huomaa Intian ja reunamarkkinoiden mahdollisuudet

Kehittyvien markkinoiden jättiläisten, eli BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina), kasvu on hidastunut ja ollut jopa negatiivista Venäjällä ja Brasiliassa. Monet niin sanottujen reunamarkkinoiden maat kasvavat kuitenkin yli viiden prosentin vuosivauhtia. Intialla ja reunamarkkinoilla on erittäin hyvät keskipitkän ja pitkän aikavälin kasvumahdollisuudet.

Hertta Alava on FIM BRIC+, FIM Frontier ja FIM Sahara -sijoitusrahastojen päävastuullinen rahastonhoitaja sekä kehittyvien markkinoiden tiiminvetäjä.

14.01.2016

Den indiska tigern besitter den största potentialen för att uppnå världens snabbaste ekonomiska tillväxt under de kommande tio åren, spår forskare vid Harvard University.

Förutom Indien kan man förvänta sig en rask tillväxt också i Sydasien och Östafrika. Ekonomier som stöder sig på olja och andra råvaror har den långsammaste tillväxten. Finlands nationalekonomi kan växa med en årlig takt på till och med tre procent.

Forskningscentret Center for International Development (CID) vid Harvard University publicerade under julen sina forskningsresultat. I undersökningen spår man tillväxten i olika länder utifrån komplexiteten hos vart och ett lands produktionskapacitet, det vill säga dess mångsidighet. I undersökningen ingår 128 länder som tillsammans representerar 99 procent av världshandeln, 97 procent av världens BNP och 95 procent av världens befolkning.

Indien ligger på första plats i CID:s tillväxtlista. Landets ekonomi förväntas växa med cirka 7,0 procent per år. Indiens tillväxt är betydligt snabbare än hos dess nordliga granne Kina, vars tillväxttakt uppskattas ligga på 4,3 procent per år.

Hausmann
Ricardo Hausmann är direktör för Center for International Development. Han är också professor vid John F. Kennedy School vid Harvard University.

”Indien har lyckats förbättra sin produktionskapacitet och att diversifiera sin export med allt mer komplexa produkter, såsom läkemedelspreparat, fordon och till och med elektronik”, konstaterar Ricardo Hausmann, professor vid Kennedy School vid Harvard och direktör för CID, i ett meddelande om undersökningen.

Enligt honom har nationalekonomiernas komplexitet under historiens gång återspeglats i deras bruttonationalprodukt. Till exempel Kina har under de senaste tio åren lyckats med att diversifiera sin produktion och samtidigt fördubblat BNP per capita.

”Vi tror att den ökade komplexiteten i Indiens ekonomi och dess förmåga att ytterliga öka detta ger landet en global första plats i fråga om tillväxt”, konstaterar Hausmann.

CID spår att i framtiden kommer tillväxtekonomierna att växa snabbare än utvecklade ekonomier. Fem östafrikanska länder är med bland de tio snabbast växande ekonomierna. Till exempel Uganda, Tanzania och Kenya växer alla med en takt på över 5,5 procent. I Sydostasien växer i synnerhet Filippinerna, Malaysia, Indonesien och Vietnam snabbare än det globala genomsnittet.

De utvecklade ekonomiernas tillväxt förblir relativt långsam, trots att deras prognoser har förbättras en aning under de senaste åren. USA:s ekonomi förväntas växa 2,8 procent, Spaniens 3,5 procent och Storbritanniens 3,2 procent per år. För Italien spår CID en tillväxt på 1,8 procent och för Tyskland endast 0,4 procent. Finlands tillväxtpotential förutspås vara 3,1 procent per år under de följande tio åren.

uppskattad_ekonomisk_tillvaxt_v2

 

CID:s prognoser bygger på en intressant teori om hur nationer skapar sin förmögenhet. Teorin utgår från idén att det är nationens produktionsmässiga know-how som definierar hur denna förmögenhet växer. Individer är begränsade i hur mycket de kan veta och hur de kan utnyttja sina kunskaper och förmågor i produktivt arbete. Detta ger upphov till arbetsfördelning, eftersom dessa kunskaper och förmågor måste fördelas mellan olika individer och organisationer – vissa kan en sak, andra kan andra saker.

Kompetensen måste således organiseras och sammanställas med hjälp av ett invecklat produktions- och marknadsföringsnätverk. Samhället fungerar och förmår göra ett produktivt arbete, eftersom dess medlemmar utgör ett nätverk, vilket gör det möjligt att specialisera sig och dela kunskaper och färdigheter.

”Ju mer nätverkad en nationalekonomi är, desto mer diversifierade och mer invecklade produkter förmår den producera och desto bättre är dess tillväxtmöjligheter.”

De olika nationalekonomierna skiljer sig från varandra i fråga om i vilken mån de förmår bilda och upprätthålla sin produktionsmässiga know-how. Dessa skillnader synliggörs i hur invecklade och sofistikerade produkter nationalekonomierna förmår producera. Vissa länders produktionsstruktur är ensidig, medan andra däremot förmår producera de mest invecklade produkter. Australien är till exempel en stor exportör av järnmalm, medan Sydkorea däremot producerar och exporterar en mer invecklad produkt, nämligen stål, även om man måste importera malmen som krävs för att framställa stål från utlandet, bland annat Australien.

Monet jalokiviesiintymät sijaitsevat vähemmän kehittyneissä maissa, joissa materiaali pelkästään louhitaan. Tämän jälkeen raaka-aine viedään jopa monen väliportaan kautta muualle, missä tuote jalostetaan ja missä syntyy tuotteen suurin arvonlisäys. Pahimmassa tapauksessa jalostetut tuotteet viedään takaisin alkuperämaahan, jossa ne myydään eteenpäin.
Många ädelstensförekomster ligger i mindre utvecklade länder, där materialet endast bryts. Efter detta transporteras råmaterialet via flera mellanhänder till andra ställen, där produkten förädlas och produktens största värdeökning sker. I värsta fall importeras de förädlade produkterna tillbaka till ursprungslandet, där de säljs.

Fattiga länder producerar och exporterar råvaror, såsom kakao, järnmalm och rådiamanter. Rika länder däremot producerar och exporterar – ofta dessutom till samma fattiga länder – mycket mer invecklade produkter, såsom choklad och smycken.

Ju mer invecklad den nationalekonomiska produktionsstrukturen är, desto enklare är det att övergå till nya produktionsområden. Ångmaskinen uppfanns i Storbritannien i slutet av 1600-talet, för att man skulle kunna pumpa upp vatten ur kolgruvorna. Men sedan revolutionerade ångmaskinen industriproduktionen och trafiken, vilket ändrade Storbritanniens position i världsekonomin samt höjde kolens ekonomiska betydelse till en helt ny nivå.

Finland är ett annat bra exempel på hur en mera komplex produktionsstruktur förbättrar nationalekonomin. Ännu för ett hundratal år sedan var vår produktionsstruktur ganska ensidig. Vi producerade och exporterade produkter, såsom sågat virke, som framställdes av vår viktigaste råvara, trä. Sedermera har vi utvidgat vår produktionskapacitet till bland annat pappersmaskiner, andra maskiner och anordningar, fartyg, telekommunikation och petrokemiska produkter.

Finlands nationalekonomi är i dag en av världens mångsidigaste. Vi lever inte längre på enbart skogen, och bra så.

”Finland lever inte längre på enbart skogen, och bra så.”

Eftersom den nationalekonomiska tillväxtpotentialen teoretiskt sett är bunden till komplexiteten av dess produktionskapacitet, har CID:s forskare utvecklat en egen indikator för att mäta denna komplexitet. Economic Complexity Index (ECI) ordnar världens nationalekonomier utifrån komplexiteten hos deras exportstruktur. Den senaste listan som publicerades under julen grundar sig på uppgifter från 2014.

ekonomisk_diversitet_topp10_v2

 

Enligt ECI är världens mest komplexa nationalekonomier Japan, Tyskland och Schweiz. Finland ligger på åttonde plats, medan Sverige är lite högre på femte plats. De gamla ledande i-länderna, Storbritannien (10:e), USA (13:e) och Frankrike (16:e) har under senaste tio åren tappat lite terräng i och med att till exempel Sydkorea (4:e) och Ungern (9:e) har kört förbi dem.

Också Kina (17:e) har stigit markant, hela 16 platser. De största ökningarna förekommer i Sydostasien och de delar av Afrika som ligger söder om Sahara. De som förlorat flest positioner är oljeekonomierna, i synnerhet Venezuela och Azerbajdzjan.

Enligt forskarna vid Harvard är ECI en bättre indikator för konkurrenskraft och ekonomisk tillväxt än många andra indikatorer som utvecklats för att följa upp den nationalekonomiska utvecklingen. Den förutspår den ekonomiska tillväxten tio gånger noggrannare än Världsekonomiska forumets (WEF) konkurrenskraftsindex. I detta avseende slår ECI också de indikatorer som används för att uppskatta olika länders förvaltning och mäta det mänskliga kapitalet.

CID:s forskare har även stött på flera fall, där deras prognoser har gått i uppfyllelse. Greklands BNP var exempelvis länge på en nivå som var alltför hög i förhållande till komplexiteten hos landets ekonomi, det vill säga dess konkurrenskraft och tillväxtpotential. Nu, trots att Greklands ekonomi har krympt flera år, spår prognosen en liten tillväxt på 2,9 procent i förhållande till den grekiska ekonomins nedgång.

CID:s undersökning väcker många frågor. Utvecklade västländer placerar sig till exempel högt på grund av sin komplexitet men samtidigt är deras ekonomiska tillväxt relativt svag. Exempelvis Tyskland är tvåa i ECI-indexet, men trots detta spår man endast en 0,4 procents tillväxt för landet.

FIM Lounge frågade professor Hausmann vad detta kan bero på. Har de utvecklade västländerna i sin tillväxt redan nått övre gränsen för sin kapacitet?

”Den nationalekonomiska tillväxten återspeglar skillnaden som råder mellan BNP och den bruttonationalprodukt som man förväntar sig, utgående från ekonomins komplexitet”, berättar professor Hausmann.

”Dessutom beror den ekonomiska tillväxten på det hur enkelt det är för olika länder att övergå till att producera nya typer av produkter. Tyskland till exempel har en av världens mest komplexa nationalekonomier, men är också ett av de rikaste länderna. Landets produktionsstruktur är så mångsidig att det finns få möjligheter att övergå till ett nytt slags produktion. För att Tysklands nationalekonomi ska kunna växa bör tyskarna skapa ett helt nytt slag av produktion.”

I tillväxtekonomier, såsom i många östafrikanska länder, är situationen en annan. Dessa länders BNP ligger på en lägre nivå än vad deras komplexitet gör gällande. De västafrikanska länderna ligger däremot fortfarande på en ganska låg nivå i förhållande till komplexiteten och de växer ganska ensidigt, främst genom att utnyttja naturresurser.

Finland är också ett tämligen intressant land i skenet av CID:s undersökning. Finland placerar sig i världstoppen i fråga om komplexitet. Forskarna spår att vår ekonomi växter med tre procent per år. Dock har Finlands ekonomi inte vuxit på flera år och våra nationella forskningsinstitut spår att Finlands tillväxt kommer att vara anspråkslös även i framtiden. Har Harvards forskare fel?

”Finlands långsiktiga tillväxtprognos är 3,1 procent, vilket är mycket bland de utvecklade ekonomierna”, konstaterar Hausmann.

”Nationalekonomin är ganska mångsidig, men landet kan fortfarande övergå till andra produktioner med hög komplexitet, vilka kräver en liknande kompetens som redan finns i landets befintliga produktionsstruktur. Vi tror att Finland hittar nya möjligheter att utnyttja den kompetens och know-how som landet har lyckats utveckla inom ramen för dess befintliga produktion.”

”Finland besitter kompetens att övergå till ny produktion.”

Koncernen S-Bankens huvudstrateg Vesa Engdahl håller med om grundlinjerna i CID:s rapport. Han konstaterar att gruppen bestående av framtidens snabbast växande länder ser ganska likadan ut i såväl FIM:s utvärdering som i Harvards lista.

”Tillväxtcentra finns bland u-länderna, i synnerhet Asien och Afrika”, uppskattar Engdahl. Han ser på undersökningsresultaten ur en placerares perspektiv och påminner om att utvecklingen av aktiemarknaderna i olika länder inte är direkt bunden till den ekonomiska tillväxten.

”Aktiemarknadernas centrala drivkraft är företagens resultatutveckling, inte den ekonomiska tillväxten i sig. I och med att företagens resultat ökar ges aktiekurserna rum att stiga. Den ekonomiska tillväxten ska således vara sådan att den samtidigt ger företag möjligheten att förbättra sina resultat”, konstaterar Engdahl.

Dock är det inte alltid så. Även om ekonomin växer och företagens omsättning stiger, är tillväxten inte alltid nödvändigtvis lönsam. Då försvagas företagens förmåga att göra vinst, vinstmarginalerna krymper och som värst minskar vinsterna, vilket driver aktierna nedåt.

Engdahl tar som exempel Kina, vars ekonomi fortsätter växa cirka 6 procent, vilket ur ett västerländskt perspektiv är avundsvärt. Dock har Kinas aktiemarknader den senaste tiden inte haft någon nämnvärd framgång. Kinas nationalekonomi växte med ett genomsnittligt tempo på tio procent under 30 år ända fram till 2010. Efter detta har tillväxten börjat avta.

Vielä nykyään suuri osa esimerkiksi Kiinan energiasta on hiiltä. Hiilen käyttöä edistää sen alhainen hinta. Hiilen ja myös öljyn käyttö on tulevaisuudessa kuitenkin vähenemässä, kun muun muassa uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa. Yhdysvalloissa kivihiilen hinta on laskenut vuoden 2011 tasosta puoleen, mikä on ajanut koko alan ahtaalle. The Wall Street Journalin mukaan jo yli neljäsosa maan kivihiilituotannosta on ajautunut konkurssiin. Viimeksi tammikuun alkupuolella konkurssihakemuksen jätti Yhdysvaltain toiseksi suurin kivihiilen tuottaja Arch Coal, jonka osuus koko maan kivihiilen tuotannosta on 13,2 %. Kivihiilen hintaa on laskenut liuskekaasun ja uusiutuvien energiamuotojen käytön kasvu.
Ännu i dag produceras största delen av Kinas energi med stenkol. Kolanvändning främjas av dess låga pris. Användning av kol och även olja kommer dock att minska i framtiden, då bland annat användningen av förnybara energikällor ökar. I USA har priset på stenkol sjunkit med hälften jämfört med 2011 års nivå, vilket har gjort att hela marknaden är illa däran. Enligt The Wall Street Journal har redan över en fjärdedel av landets stenkolsproduktion gått i konkurs. Senast i början av januari lämnade USA:s näst största stenkolsproducent Arch Coal in en konkursansökan. Företagets andel av den totala stenkolsproduktionen i landet är 13,2 procent. Priset på stenkol har sjunkit på grund av ökad användning av skiffergas och förnybara energiformer.

”Man har överinvesterat i Kina och skapat en överkapacitet inom många sektorer i ekonomin”, menar Vesa Engdahl.

”Detta har lett till minskad avkastning på placerat kapital. Företagens vinstmarginaler är under tryck och utsikterna för aktiemarknaderna är anspråkslösa. Värderingsnivån för aktiemarknaderna i Fastlandskina har varit hög. Förväntningarna är så laddade att de inte tål en svag tillväxt bland företag eller ett osäkert politiskt eller ekonomiskt klimat.”

När det gäller Indiens tillväxtpotential är Engdahl av samma åsikt med CID:s forskare. Indien är tydligt bättre än Kina.

”Indiens ekonomiska tillväxt har fått fart och tillväxten väntas överstiga 7–8 procent, om premiärminister Modis regering förmår genomföra de planerade ekonomiska strukturreformerna”, konstaterar Engdahl.

”Det är ingen lätt uppgift, men inte heller omöjlig. Placerare bör dock observera att Indiens marknad inte är billig och under den senaste tiden har man också börjat höra historier om att företagens tillväxt börjat avta.”

komp_lounge-05
Elefanter är kända för sin styrka, tillförlitlighet och sitt långa liv. Den indiska elefanten (Elephas maximus indicus) som är mindre än den afrikanska savannelefanten och skogselefanten är en underart till den asiatiska elefanten, vars huvudsakliga livsmiljö begränsas till Indien. Av de asiatiska elefanterna är det bara en del av hanarna som har betar, bland de afrikanska arterna har båda könen betar. Elefanterna är en viktig del av den hinduiska kulturen, bland annat har den populäraste hinduguden i Indien ett elefanthuvud.

Engdahl menar att detta kastar en skugga också över Indiens aktiemarknader på kort sikt. Men om man där lyckas genomföra de ekonomiska reformerna och skapar ett gynnsamt klimat för företagen att öka sin omsättning och vinst, har Indiens aktiemarknader goda förutsättningar för framgång på lång sikt.

”Aktiemarknadernas utveckling är inte direkt bunden till den ekonomiska tillväxten.”

I fråga om Finland är Vesa Engdahl inte lika optimistisk som CID:s forskare. Enligt honom är Finlands nationalekonomiska tillväxtpotential svag. Finlands tillväxt begränsas av den relativa minskningen av den arbetsföra befolkningen i och med att befolkningen åldras. Samtidigt uppskattas produktivitetsutvecklingen vara ganska måttlig i framtiden.

”På lång sikt grundar sig dock den ekonomiska tillväxten och ökningen av vårt lands levnadsstandard uttryckligen på ökad produktivitet”, konstaterar Engdahl.

”Finlands Bank uppskattar att vårt lands årliga tillväxtpotential kommer att vara i klassen under en procent under de kommande 25 åren. Generellt sett faller de finländska forskningsinstitutens uppskattningar för landets potentiella tillväxt i intervallet 1–1,5 procent.”

Finlands totala produktion stiger långsammare än vad vi under tidigare årtionden varit vana med. Enligt Engdahl är den ekonomiska tillväxtens guldålder bakom oss.

”Då en långsam ekonomisk tillväxt är den nya normen är vi tvungna att fundera på hur vi ska anpassa vår offentliga ekonomi till att motsvara grunden för den nya realekonomin”, konstaterar han.

”Man måste fundera på i vilken grad medborgarna själva måste axla ansvaret för sin välfärd och vilka ekonomiska strukturreformer som är nödvändiga för att vi ska kunna förbättra vår konkurrenskraft och snabbt anpassa oss efter en föränderlig global ekonomi.”

Enligt Engdahl bör placerare komma ihåg att vår nationalekonomiska tillväxt har sist och slutligen mycket lite att göra med våra aktiemarknaders framgång. Resultatutvecklingen för börsnoterade företag i Finland är mycket beroende av den globala ekonomiska utvecklingen.

”Största delen av de företag som är noterade på Helsingforsbörsen är exportföretag som är verksamma på globala marknader och vars omsättnings- och resultatutveckling inte just är beroende av utvecklingen av Finlands ekonomi och den inhemska efterfrågan”, säger Engdahl.

”Finland är ett bra exempel på ett land, där den ekonomiska tillväxten och aktiemarknaderna inte nödvändigtvis korrelerar sinsemellan desto mera – vi har ju befunnit oss i en recession de senaste fyra åren och efter finanskrisen 2008 har den ekonomiska utvecklingen varit så gott som anemisk. Samtidigt har det dock varit fest på Helsingforsbörsen.”

 

Cutline_HerttaAlava

Tillväxt i portföljen

Hertta Alava som leder tillväxtmarknadsteamet vid FIM uppmanar placerare att särskilt följa med i vilka länder och i vilka områden tillväxten tilltar. Indien och randmarknaderna kommer ännu länge att växa i snabb takt.

1. Placera där var tillväxten tilltar

Den nationalekonomiska tillväxten och aktiemarknadernas utveckling korrelerar inte direkt men i vissa länder tilltar tillväxten och skapar förutsättningar för företag att göra vinst, vilket i sin tur återspeglas i aktiemarknaderna. I motsats till detta kan man ta Kina, där man tydligt sett en retardation av tillväxten på aktiemarknaderna. Det lönar sig för placerare att fokusera sin portfölj på sådana länder, där tillväxten ökar. Aktuella exempel är Indien, vissa sydostasiatiska länder och vissa delar av Afrika.

2. Iaktta hur skillnaderna i tillväxten utvecklas

Många växande nationalekonomier har vuxit snabbare än de utvecklade västländerna. Även om denna skillnad har minskat en aning, förekommer den fortfarande. Bland annat den avtagande skillnaden förklarar varför tillväxtmarknadernas aktiekurser inte har stigit de senaste åren i samma takt som till exempel aktiekurserna i USA. Att placera i tillväxtmarknader medför en större risk än att placera i utvecklade marknader, och placerare förväntar sig en större kompensation för denna risk. Om skillnaden i tillväxten minskar, blir också kompensationen lägre, varvid det inte är lika lockande att placera i tillväxtmarknader, vilket syns i aktiekursen.

3. Ta Indiens och randmarknadernas möjligheter i beaktande

Tillväxten bland tillväxtmarknadernas jättar, det vill säga BRIC-länderna (Brasilien, Ryssland, Indien och Kina) har avtagit och har till och med varit negativ i Ryssland och Brasilien. Många så kallade randmarknader växer dock med över fem procent per år. Indien och randmarknaderna har väldigt bra tillväxtmöjligheter på medellång och lång sikt.

Hertta Alava är huvudansvarig fondförvaltare för fonderna FIM BRIC+, FIM Frontier och FIM Sahara och ledare för tillväxtmarknadsteamet.

22.01.2016