Perheyrityksen kvartaali kestää neljännesvuosisadan. Siksi sukupolvenvaihdoksessakaan ei pidä hötkyillä. Sukupolvenvaihdos koskettaa vuosittain jopa 4 000 perheyritystä. Sopivan jatkajan löytäminen on entistä suurempi haaste sukupolvenvaihdoksia mietittäessä.
Noin kolme vuotta sitten 26-vuotias Marjet Mäkinen joutui vastamaan tiukkaan kysymykseen: haluaisiko hän jatkaa isänsä jalanjäljillä ja ottaa johtaakseen Turussa sijaitsevan betonielementtejä valmistavan perheyrityksen, Suomen Kovabetonin?
”Isäni, Heimo Mäkinen, oli jo yli 70-vuotias. Hän oli pitkään miettinyt, että kenelle ja miten hän luovuttaa yrityksen vetovastuun. Itse olin kasvanut tiiviissä yhteydessä yrityksen kanssa, ja ollut siellä jo nuorena muun muassa kesätöissä. Sikäli olin luonteva valinta jatkajaksi”, Marjet Mäkinen kertoo.
Toisaalta Marjet oli kuitenkin jo ehtinyt aloittaa oman elämänsä muualla. Hän oli valmistunut tuotantotalouden diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta ja työskenteli August Associates -konsulttiyrityksen palveluksessa. Marjet Mäkinen asui Helsingissä poikaystävänsä kanssa ja suuri osa hänen elämäänsä oli muutenkin keskittynyt pääkaupunkiseudulle.
Ajatus, että yrityksen jatkosta on päätettävä, oli pyörinyt ilmassa jo pitkään. Eräänä päivänä kolmisen vuotta sitten isä-Heimo nosti lopulta päivällisillä kissan pöydälle ja kysyi Marjetilta suoraan tämän aikomuksista Kovabetonin suhteen.
Useita kuukausia kestäneen pohdinnan jälkeen Marjet sanoi isälleen ”kyllä”. Hän ottaisi vetovuoron vastaan ja ryhtyisi johtamaan vuonna 1994 perustettua useiden miljoonien liikevaihtoa pyörittävää betonifirmaa.
Huoli jatkajan löytämisestä on entistä suuremmassa roolissa sukupolvenvaihdoksissa.
Marjet Mäkisen kaltaisia, liike-, perhe- ja henkilökohtaiseen elämään liittyvien tiukkojen kysymysten eteen joutuvia henkilöitä on tälläkin hetkellä maassamme useita tuhansia.
Tilastokeskuksen laskelmien mukaan Suomessa on noin 57 000 perheyritystä. Perheyritysten liiton tekemän Perheyritysbarometri 2015 -tutkimuksen mukaan noin kolmannes perheyrityksistä arvioi toteuttavansa sukupolvenvaihdoksen seuraavien viiden vuoden aikana varmasti tai todennäköisesti. Näin ollen sukupolvenvaihdos koskettaa noin 19 000 perheyritystä seuraavien viiden vuoden aikana, eli noin neljää tuhatta perheyritystä joka vuosi.
Perheyrittäjien mukaan sukupolvenvaihdoksien suurimmat haasteet liittyvät verotukseen, rahoitukseen ja yrityksen arvon määrittämiseen. Myös sopivan jatkajan löytäminen aiheuttaa pulmia, ja tämä huoli on nousemassa aiempaa suurempaan rooliin sukupolvenvaihdoksissa.
Sukupolvenvaihdokseen on valmistauduttava ajoissa.
Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Auli Hännisen mukaan sukupolvenvaihdoksen haasteita kannattaa käsitellä jakamalla ne kahteen kategoriaan.
Yhtäältä on mietittävä liiketoiminnan jatkamiseen liittyviä asioita, eli itse liiketoimintaa sekä myös rahoitukseen, yrityksen arvoon ja verotukseen liittyviä kysymyksiä. Siirretäänkö koko yritys seuraavalle sukupolvelle, vai vain osa? Toteutetaanko siirto yrityskauppana vai lahjana? Millä aikataululla?
Toisaalta ei pidä myöskään unohtaa vaihdokseen liittyviä perheen tai suvun sisäisiä suhteita ja muita ”henkisiä” asioita. Kuka on aidosti halukas jatkamaan? Miten muut perheenjäsenet otetaan huomioon? Malttavatko luopujat oikeasti luovuttaa ohjakset seuraavalle sukupolvelle?
Siihen, miten näihin kysymyksiin vastataan, ei Hännisen mukaan ole olemassa yleispätevää ohjetta. Yrityksen toimiala, taloudellinen tilanne ja perheen sisäiset suhteet ratkaisevat paljon. Esimerkiksi ensimmäistä sukupolvenvaihdosta tekevien perheyritysten tilanne voi poiketa hyvinkin paljon toista tai kolmatta vaihdosta tekevien yritysten tilanteesta. Jälkimmäisillä voi olla jo rakenteita ja toimintamalleja vaihdoksen suorittamiseen, mutta toisaalta myös paljon enemmän suvun jäseniä, jotka ovat jollain lailla osallisia yrityksen toiminnassa tai omistamisessa.
”Hyvä lähtökohta on kuitenkin se, että sukupolvenvaihdokseen valmistaudutaan hyvissä ajoin”, Auli Hänninen neuvoo.
”Jos asia tulee ajankohtaiseksi jotenkin yllättäen, esimerkiksi yrittäjän äkillisen kuoleman takia, on asioiden läpikäyminen varmasti ikävää ja hankalaa, jos sukupolvenvaihdokseen liittyvät asiat tulevat esille ensimmäistä kertaa vasta tässä tilanteessa. Ja mitä avoimemmin asioista pystytään puhumaan, sitä parempi niin liiketoiminnan luovuttajien kuin vastaanottajien tarpeiden ja tulevaisuuden kannalta”, Hänninen lisää.
Avoin keskustelu on kaiken A ja O.
Kovabetonin Marjet Mäkinen kertoo, että heillä sukupolvenvaihdos on onnistunut koko lailla mutkattomasti. Marjet ryhtyi toimitusjohtajaksi kolmisen vuotta sitten, ja isä jäi hallituksen puheenjohtajaksi. Aiemmin taloushallinnosta huolehtineen äidin tehtävät ulkoistettiin.
Rahoitus-, verotus- ja omistusjärjestelyjä Marjet ei halua julkisesti kommentoida.
”Mutta tekniset seikat saatiin järjesteltyä melko helposti, sillä isäni oli pohtinut ja valmistellut niitä jo hyvissä ajoin ennen kuin ryhdyttiin tuumasta toimeen”, hän kertoo. ”Yrityksen johtamisen isäni on onnistunut luovuttamaan minulle aika mallikkaasti. Hän on toki antanut neuvoja, mutta kuitenkin samalla tilaa ja vapautta toimia, miten parhaaksi katson.”
Marjet Mäkinen arvioi, että heidän perheessään on onnistuttu – ehkä jopa jotenkin epäsuomalaisesti – keskustelemaan kaikista sukupolvenvaihdokseen liittyvistä asioista avoimesti ja suoraan. Hän neuvookin kaikkia vaihdosta miettiviä yrityksiä ja perheitä käymään asiat läpi hyvin valmistellun strukturoidun keskustelun kautta.
Kempeillä sukupolvenvaihdos kesti parikymmentä vuotta.
Hitsauslaitteita ja -ohjelmistoja globaaleille markkinoille valmistava lahtelainen Kemppi Oy on Kovabetonin lailla esimerkki yrityksestä, jossa sukupolvenvaihdos toteutettiin pitkällisen suunnittelun ja harkinnan kautta. Itse asiassa koko prosessi vei pari vuosikymmentä.
Sotien jälkeen perustettu perheyritys pyörittää tätä nykyä pitkälti yli 100 miljoonan euron liikevaihtoa ja työllistää yli kuusisataa henkeä. Kempit ovat käyneet läpi jo kaksi sukupolvenvaihdosta.
Yrityksen perustaja, Martti Kemppi, siirsi 1970-luvun lopulla lapsilleen Eijalle, Hannulle ja Joukolle 90 prosenttia osakkeista pitäen kuitenkin itsellään äänivallan. Pikku hiljaa yrityksen johtaminenkin siirtyi jälkipolvelle.
Vähän samanlaisella kaavalla toteutettiin myös seuraava sukupolvenvaihdos. Vuonna 1996 – pian laman jälkeen – Jouko ja Hannu Kemppi sekä myöhemmin myös Eija Vartiainen siirsivät Kempin osake-enemmistön lapsilleen ilman äänivaltaa. Vähän myöhemmin Joukon tytär, Teresa Kemppi-Vasama, ja Hannun poika, Antti Kemppi, nousivat Kemppi Oy:n hallitukseen.
Teresa Kemppi-Vasama tosin jäi pari vuotta myöhemmin pois ja alkoi panostaa uraansa talon ulkopuolella. Hän tuskaili vuosituhannen alussa sen kanssa, mitä hänen pitäisi tehdä. Yhtiö kiinnosti Teresaa, mutta hän ei oikein löytänyt siellä paikkaansa. Isoisä, Martti Kemppi, kehotti Teresaa odottamaan. Niinpä hän työskenteli Suomen Punaisella Ristillä ja suoritti MBA-tutkinnon.
Vuonna 2007 Kempin kolmas sukupolvi sai äänivallan enemmistön Kemppi Oy:ssä. Vuonna 2010 Teresa Kemppi-Vasama siirtyi yhtiöön operatiivisiin tehtäviin oppimaan lisää toimialasta. Vuonna 2014 sukupolvenvaihdos saatiin loppuun, kun Teresa ryhtyi Kemppi Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi ja Antti Kempistä tuli hallituksen puheenjohtaja Kemppi Groupiin, joka on Kemppi Oy:n emoyhtiö.
Luopuja viestii toiminnallaan asiakkaille ja kumppaneille.
”Meidän perheyrityksessämme sukupolvenvaihdoksen tekninen puoli onnistui hyvin siksi, että sitä alettiin toteuttaa jo varhain. Me jälkeläisethän olimme vasta alle kolmekymppisiä, kun saimme osake-enemmistön”, Teresa Kemppi-Vasama kertoo. ”Ja kun tämä osakkeiden siirto toteutettiin heti laman jälkeen, jolloin yrityksen arvo oli ihan jotain muuta kuin nykyään, niin se oli verotuksellisesti tehokasta”, hän jatkaa.
Kempit hyödynsivät sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa ulkopuolisia asiantuntijoita, mutta suurimman kunnian onnistumisesta Teresa antaa sedälleen Hannulle.
”Hannu on suvussamme se, joka rakastaa numeroita, ja joka on yritystalouden, laskentatoimen, verotuskysymysten ja yritysrakenteiden erityisasiantuntija. Kaiken kaikkiaan suvun johtoajatuksena on ollut valmistella sukupolvenvaihdoksia ajoissa ja siten, että ne hoidetaan järkevällä tavalla sekä yrityksen että kaikkien osapuolien näkökulmasta.”
Henkisellä puolella Kempit ovat Teresan mukaan käyneet pitkiä ja tiiviitä keskusteluja siitä, miten suvun jäsenten pyrkimykset suhteessa yritykseen ja elämään voidaan täyttää parhaiten. Millainen rooli ja vastuu sopii itse kullekin, jotta yritystä voidaan kehittää aidosti eteenpäin?
”Mitä luopumiseen tulee, niin sekin on yksilökohtaista. Vaikka yritys on esimerkiksi isälleni Joukolle kaikki kaikessa, hän malttoi kolme kuukautta vallan varsinaisen vaihtumisen jälkeen lähteä kokonaan pois. Hän matkusteli ulkomailla, eikä puuttunut firman asioihin. Tämä oli mielestäni tärkeä viesti niin yrityksen työntekijöille kuin esimerkiksi kumppaneillemme ja asiakkaillemme.”
Suhdanteet mietityttävät jatkajaehdokkaita
Perheyritysten liiton Perheyritysbarometrin mukaan sopivan jatkajan löytäminen on entistä suurempi haaste sukupolvenvaihdoksia mietittäessä. Kysely tehtiin muutama vuosi sitten, jolloin elettiin vielä taantumaa, eikä nykyisen kaltaisesta talouskasvusta osattu uneksiakaan. Barometristä kertovassa raportissa heitettiinkin ilmaan kysymys, missä määrin talouden taantuma ja erittäin turbulentti toimintaympäristö on heikentänyt yrittäjäperheiden lasten kiinnostusta perheyritysten jatkamiseen.
Perheyrityksen kvartaali kestää tunnetusti neljännesvuosisadan. Kempeillä sukupolvenvaihdos vei pari vuosikymmentä ja Kovabetonissakin sitä suunniteltiin pitkään. On kuitenkin ymmärrettävää, että myös suhdanteet vaikuttavat perheyrityksen jatkamista pohtivien jälkeläisten päätöksiin.
Taantumassa yrityksen arvo voi olla esimerkiksi verotuksen kannalta edullinen, mutta toisaalta liiketoiminta saattaa takkuilla. Nousukaudella tilanne on päinvastainen.
Yrittämiseen voi jäädä koukkuun
Mitä Kovabetonin Marjet Mäkinen ja Kempin Teresa Kemppi-Vasama sanoisivat heille, jotka parhaillaan pohtivat, lähtisivätkö jatkamaan edellisen sukupolven työtä perheyrityksessä?
”Etenkin vaikeina aikoina vaatii todella paljon sisua ja uskallusta lähteä johtamaan perheyritystä. Itsekin suhtauduin alussa yrityksen jatkamiseen ajatuksella, että ’Apua, siitä ei pääse ikinä pois’”, Marjet Mäkinen kertoo.
”Mutta nyt ajattelen jo sitä, miten vaikeaa olisi mennä jonnekin muualle töihin. Yritys kasvaa ja mahdollisuuksia on paljon. Tämä on erittäin koukuttavaa – yrittämiseen liittyvät mahdollisuudet, valta ja vastuu.”
Teresa Kemppi-Vasama on samoilla linjoilla.
”Jos olet syntynyt perheyrityssukuun, niin vastuu jatkamisesta voi painaa – etenkin, jos olet epävarma siitä tunnetko toimialan ja osaatko johtaa yritystä”, hän sanoo.
”Mutta kaiken voi oppia ajan myötä. Ja perheyritys tarjoaa huimia mahdollisuuksia käyttää ja kehittää omaa osaamistaan. Tämä on vaativaa, mutta samalla myös erittäin palkitsevaa. Yrityksestä kehkeytyy ajan myötä melkein kuin oma lapsi.”
Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin
”Sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa kannattaa kääntyä ulkopuolisen, puolueettoman neuvonantajan, esimerkiksi suvun luotettuna partnerina toimivan yksityispankkiirin puoleen”, neuvoo FIMin yksityisasiakkaista vastaava myyntijohtaja Jussi Lilja.
”Perheyritysten liiton selvityksen mukaan sukupolvenvaihdoksien suurimmat haasteet liittyvät verotukseen, rahoitukseen ja yrityksen arvon määrittämiseen. Myös sopivan jatkajan löytäminen aiheuttaa pulmia”, toteaa FIMin myyntijohtaja Jussi Lilja.
”Haasteista selviää, kun sukupolvenvaihdosta aletaan suunnitella systemaattisesti hyvissä ajoin. Tässä kannattaa kääntyä ulkopuolisen, puolueettoman neuvonantajan puoleen. Esimerkiksi suvun luotettu partneri, yksityispankkiiri, on hyvä neutraali osapuoli keskustelemaan siitä, mitä vaihtoehtoja löytyy varallisuuden siirron reiluun jakamiseen.”
Lilja kertoo, että FIMin varallisuudensuunnitteluun erikoistunut juristitiimi auttaa mielellään perheyrityksiä sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa ja toteutuksessa.
”Sukupolvet ylittävä kokonaisvaltainen varainhoito on helppo ottaa osaksi perintösuunnittelua FIMin asiantuntijoiden avulla”, hän toteaa.
”Esimerkiksi veroseuraamukset askarruttavat monia. Meiltä löytyy vero-osaaminen ja verkosto kokonaisuuden suunnitteluun verotehokkaasti. FIM on osa kotimaista S-Pankkia, ja toimii tarvittaessa perheen kumppanina sukupolvesta toiseen.”
Liljan mukaan yhä useampi FIMin asiakas kaipaa apua perhe- ja verojuridiikkaan liittyvissä kysymyksissä. Niinpä FIM perusti vastikään uuden palvelun, FIM Family Officen.
”FIM Family Office -palvelu tarjoaa sukupolvien yli katsovaa omaisuuden suunnittelua, varallisuudenhoitoa ja täysiä pankkipalveluita perheille.”
Jussi Lilja toimii FIMin yksityisasiakkaista vastaavana myyntijohtajana.
Klassikkoautot: Ferrari 348TB – sijoitushevonen
FIM Loungen kahdeksanosaisessa sarjassa pureudutaan klassikkoautojen maailmaan. Sarjan kahdeksannessa osassa tarkastelemme Maranellon legendaarisen oriin, Ferrarin, arvoa sijoituskohteena. Klassikkoautojen maailmaa, historiaa,...
LUE JUTTU
