Suomen aluerakenne repeytyi väestöllisestä näkökulmasta 2000-luvulla kasvaviin, supistuviin ja kriisiytyviin kuntiin, raportoi aluetutkija Timo Aro pari vuotta sitten julkaistussa valtiovarainministeriön tilaamassa tutkimuksessa.

2010-luvun taitteessa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta asui taajamissa, jotka peittivät vain alle kolme prosenttia Suomen maapinta-alasta.

Aron tutkimus maamme suurien kaupunkikeskusten muuttoliikkeestä on mielenkiintoista luettavaa. Siitä käy hyvin selväksi, miten yllättävän voimakasta muuttoliike on ollut 2000-luvulla. Muutto on suuntautunut ennen kaikkea elinvoimaisille kaupunkialueille. Mittakaava on ollut sellainen, että voidaan puhua jopa kaupunkien uusrenessanssista.


”Kaupungistuminen ja asuntokuntien koon pieneneminen vaikuttavat muun muassa vuokra-asuntomarkkinoihin.”

Kolme viidestä suomalaisesta asuu 10 suurimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20 suurimmalla kaupunkiseudulla. Kasvu keskittyy maantieteellisesti yhä pienemmälle alueelle. Väkiluku on kasvanut vain joka kolmannessa kunnassa ja seutukunnassa.

Muuttoliike etenee positiivisen kasvun kehän dynamiikkaa noudattaen. Yksi myönteinen trendi johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja niin edespäin. Kasvu ruokkii uutta kasvua ja keskittyy tietyille alueille.

Tällä vuosituhannella muuttovoittoa on saanut alle joka kolmas seutu. Muuttovoitto on keskittynyt Etelä-Suomeen. Kahdestakymmenestä muuttovoittoisesta seudusta 16 sijaitsee Helsingin, Turun, Tampereen, Lahden ja Loviisan rajaaman alueen sisäpuolella. Kaksitoista suurinta kaupunkiseutua sai reilussa vuosikymmenessä 350 000 uutta asukasta.


”Myös liike-elämä keskittyy kaupunkeihin – niissä tehdään 70 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta.”

Myös liike-elämä keskittyy kaupunkeihin – niissä tehdään 70 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Niissä on myös 70 prosenttia työpaikoista ja yrityksistä sekä 90 prosenttia Suomen tutkimus- ja kehityspanoksista.

Kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen lisäksi suomalaista asumista määrittää myös toinen trendi, asuntokuntien koon pienentyminen. Kaikista pienimpien, eli yhden ja kahden henkilön talouksien määrä on kasvanut huomattavasti.

Tilastokeskus on laskenut, että näiden talouksien määrä on kasvanut kahdessa vuosikymmenessä 600 000:lla, eli 50 prosentilla. Vuosikymmenen taitteessa kolme neljästä vakituisesti asutetusta kodista oli yhden tai kahden asukkaan talouksia.

90% suomalaisista asuu taajamissa.
Suomalaisista 90 prosenttia asuu taajamissa.

Kaikista eniten on kasvanut sinkkutalouksien osuus. Parissa kymmenessä vuodessa sinkkuina asuvien kansalaisten määrä nousi 400 000:lla. Lisäystä tuli 60 prosenttia. Suomessa on tätä nykyä yli miljoona yksin asuvaa ihmistä ja sinkkutalous on yleisin asumismuoto. Vaikka sinkut ovat mielikuvissa usein keskimäärin nuoria, kaikista suurin yksin asuvien ryhmä koostuu 45–65-vuotiaista.

Sinkut hakeutuvat kaupunkikeskuksiin. Eniten yhden hengen talouksia on Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Lahdessa. Viimeksi mainitussa kaupungissa sinkkutalouksien määrä lähenee jo puolta kaikista asuntokunnista.


”Kolme neljästä taloudesta on yhden tai kahden ihmisen asuttamia.”

Uusi mielenkiintoinen trendi suomalaisessa asumisessa on 55 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien hakeutuminen kasvavien kaupunkien ytimiin. Suuret ja niitä vähän nuoremmat ikäluokat tekevät myöhemmän elämänsä asumiseen liittyviä valintoja.

Kaupunkikeskustojen julkiset ja yksityiset palvelut sekä uudiskohteiden asuntojen taso vetävät puoleensa.
Ei ole tavatonta, että Hämeenlinnan tai Järvenpään keskustaan rakennettavaan uuteen kerros talokohteeseen muuttajista yli 70 prosenttia on yli 55-vuotiaita.

Helsingin, Tampereen ja Turun kaltaiset suuret kaupungit eivät kuitenkaan houkuttele tätä väestönosaa ihan yhtä suuresti kuin vähän pienemmät kaupungit, kuten esimerkiksi Lahti, Lohja ja Porvoo sekä Keravan ja Järvenpään kaltaiset radanvarren kaupungit. Niistä on suhteellisen lyhyet matkat suuriin kaupunkeihin, mutta asuminen ei ole yhtä kallista kuin isoissa kaupungeissa.

Se, että yli 55-vuotiaat muuttavat kaupunkikeskustoihin ei ole koko muuttoliikkeen mitassa suuri ilmiö. Se vastaa kaikista Suomen noin 900 000 vuosittaisesta muutosta vain reilua viittä prosenttia. Sillä on kuitenkin merkitystä yksittäisten kaupunkien keskustojen asuntotuotannon kannalta.


”Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat viidenneksen korkeampia kuin muualla Suomessa.”

Kaupungistuminen ja asuntokuntien koon pieneneminen vaikuttavat muun muassa vuokra-asuntomarkkinoihin. Markkinoiden kaksijakoisuuden voimistuminen näkyy kasvukeskuksissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla.

Näillä alueilla kysyntä ylittää selkeästi tarjonnan. Voimakkain kysyntä kohdistuu yksiöihin ja kaksioihin. Taantuvilla paikkakunnilla tilanne on päinvastainen, tarjonta ylittää kysynnän.

Kysynnän ja tarjonnan väliset erot tuntuvat vuokrissa. Pääkaupunkiseudun vuokrat ovat parikymmentä prosenttia muuta maata korkeammat, ja ero on kasvamaan päin. Viime vuonna keskimääräinen neliövuokra oli pääkaupunkiseudulla 14,55 euroa ja koko maassa 11,98 euroa. Pääkaupunkiseudulla vuokrat nousivat vuodessa 4,3 prosenttia ja koko maassa 3,3 prosenttia.

 

Cutline_JussiLilja

Kolme syytä sijoittaa asuntorahastoon

Asuntorahastosijoittaminen on vaivaton ja vähäriskinen tapa sijoittaa kasvavaan trendiin, kaupungistumiseen.

Asuntorahasto on sijoitusrahasto, joka hankkii sijoittajilta keräämillään pääomilla asuntoja ja kiinteistöjä ja tulouttaa sijoitusten tuotot sijoittajille. Rahastot voivat ostaa jo vuokrattuja asuntoja valmiina kokonaisuuksina tai rakennuttaa uudistuotantoa. Ne saattavat myös hankkia saneerauskohteita vuokraus- ja myyntitarkoituksessa. FIMin myyntijohtaja Jussi Lilja listasi kolme syytä, miksi asuntorahastosijoittamista kannattaa harkita.

1. Kaupungistuminen on vahva trendi

Asuntorahastojen tuottomahdollisuudet nojaavat muun muassa kaupungistumiseen, joka on vahva trendi Suomessa. Muutto suuntautuu elinvoimaisille kaupunkialueille.

Yhden ja kahden hengen talouksien lukumäärä kasvaa. Etenkin kasvukeskusten muuttoalueilla sijaitsevien pienten vuokra-asuntojen suosion ennustetaan jatkuvan vahvana. Asuntorahastosijoittaminen on sijoittamista tähän kaupunkien uusrenessanssiin.

 2. Hyvä tapa hajauttaa sijoitussalkkua

Verrattaessa sijoituksen riskejä ja tuottoja asuntorahastosijoittaminen asettuu osakesijoittamisen ja korkosijoittamisen väliin. Riskit ovat pienempiä kuin osakesijoittamisessa ja tuotot suurempia kuin korkosijoittamisessa.

Riski pienenee myös sikäli, että rahastosijoittamisen kautta sijoittaja omistaa useita pieniä paloja suuresta määrästä asuntoja. Yksittäiseen asuntoon sijoittava ottaa tässä mielessä suuremman riskin.

3. Vaivatonta asuntosijoittamista

Rahaston kautta asuntoihin sijoittaminen on vaivatonta, sillä sijoittajan ei tarvitse itse huolehtia asuntojen ylläpidosta ja vuokrasuhteista. Asuntojen ostoprosessi on ammattimainen. Rahaston asiantuntijat arvioivat sijoittajan puolesta kohteiden tuottomahdollisuudet ja riskit.

Tutustu FIM Asuntotuotto -rahastoon.

29.11.2015