Huippusuosittuja soitinkaunottaria rakentavaa mestaria ajaa intohimo, tarkkuus ja rakkaus musiikkiin. Puu tottelee soitinrakentajan käsissä kuin taikina, ja soitin saa täydellisen muotonsa. Sitten rakentaja puhaltaa sisuksistaan mystisen henkäyksen, ja instrumentti alkaa soida kuin unelma.

Näin soitinrakentajan työpäivä ei kulu. Kansainvälisestikin tunnustettu soitinrakentajamestari Ari-Jukka Luomaranta, 47, nauraa mielikuvalle maagisesta nikkarista verstaassaan. Mies on todellisuudessa kaikkein tyytyväisin silloin, kun valmistusprosessissa on mukana mahdollisimman vähän mystiikkaa. Valmistuvat soittimet ovat ehkä keskenään erilaisia ja soinniltaan yksilöllisiä, mutta se johtuu siitä, että Luomaranta suunnitteli ja halusi niistä juuri sellaisia.

”Ei autotehtaallakaan ihmetellä, että oho! Tuli sattumalta tuommoinen Coupé! Soitinten rakentaminen on yhtä tarkkaa, laskelmiin ja täsmällisiin työvaiheisiin nojaavaa työtä.”


”Nautin, kun tiedän mitä asiakas soittimeltaan tarvitsee ja pystyn toimittamaan hänelle juuri sellaisen.”

Toinenkin epäkohta alun maalailussa särähtää mestarin korvaan.

”Puuta ei pakoteta mihinkään. Se menee sinne minne itse haluaa. Korkeintaan sitä voi vähän lempeästi suostutella”, Luomaranta huomauttaa.

AJL Guitarsin soitinverstas kokkolalaisen omakotitalon piharakennuksessa tuoksuu miellyttävästi puulle. Pinnat ovat täynnä kitaran ruumiinosia. Hyllyillä odottelee kukkuramäärin erilaisia materiaaleja brasilialaisesta ruusupuuviilusta pähkinäpuupalikoihin. Varastoa on niin paljon, että Luomaranta on laskenut, että vaikka hän rakentaisi nykyistä vauhtia, riittäisi sitä 65-vuotiaaksi asti.

Täällä valmistuvat upeat mustalaisjazz-kitarat, joista Luomaranta maailmalla tunnetaan.

luomaranta3_web
Ari-Jukka Luomarannan rakentamat AJL-kitarat perustuvat vanhoihin klassikoihin. Designia on kuitenkin osin muutettu ja soitettavuutta parannettu. Tärkeintä on ääni – soittimet rakennetaan räätälöitynä käsin, intohimolla ja täydellisyyttä tavoitellen.

Tilaa jakavaan pleksiseinään on kirjoitettu tussilla tilauksia. Nyt työn alla on soittimia ainakin Kanadaan, Italiaan ja Yhdysvaltoihin. Leijonanosa Luomarannan rakentamista kitaroista lähteekin Suomen rajojen ulkopuolelle. Amerikan markkinat ovat kitaramaailman suurimmat.

”Sinne päätyy kaikista maailmalla rakennetuista kitaroista 67 prosenttia. Se on oikeastaan aika jännä juttu, sillä se musiikki, jota minun kitaroillani soitetaan, gypsy jazz, on peräisin Euroopasta. Esimerkiksi Hollanti ja Ranska ovat olleet sen suuria maita, mutta sittemmin tyyli levisi myös valkolaisten keskuuteen, ja nauttii nyt suosiota myös Yhdysvalloissa.”

luomaranta5_web
AJL-kitaroissa käytetään monenlaisia puulajikkeita, muun muassa  mahonkia, ruusupuuta, ebenpuuta ja kuusta. Osa näistä on sahattu jo 60- ja 70-luvuilla. Kitaroiden pintakäsittely eroaa selvästi sarjatuotantona valmistettavien kitaroiden muovikerroksesta. Se ei ole pelkkää upeaa pintaa – käsittely vaikuttaa huomattavasti myös äänen laatuun.

Seinällä roikkuu järjettömän kauniita soittimia. Niiden kerros kerrokselta kiiltäväksi lakattu pinta hehkuu tummaa punaista, kermanvaaleaa ja upeita, yksilöllisiä puun raidoituksia. Paukkupakkanen ei täällä pure. Automatiikka pitää tarkan huolen siitä, että lämpötila ja varsinkin ilmankosteus on pysyvästi pilkulleen samassa lukemassa koko ajan. On syytäkin. Kitarat ovat erittäin arvokkaita. Tarkkaa hintaa on mahdoton sanoa, sillä kaikki riippuu ostajan tarpeesta ja materiaalivalinnoista. Luomaranta kuuntelee kunkin ostajan kohdalla tarkalla korvalla, mitä tarvitaan, ja räätälöi sitten soittimen kuhunkin tarpeeseen. Se vaatii ihmistuntemustakin. Luomarannalla saattaa olla siihen maailman kitaranvalmistajista parhaimmat edellytykset. Hän toimi nimittäin ennen kitarayrittäjäksi siirtymistään akuuttipsykiatrian parissa sairaalassa.

Luomarannasta ei alun perin pitänyt tulla soitinrakentajaa. Siihen johti oma harrastuneisuus ja intohimo musiikkiin. Ensimmäisen kitaransa, paksusta läpinäkyvästä pleksilasista pusatun, ehkä 40 -kiloisen möhkäleen, Luomaranta rakensi 12-vuotiaana koulun teknisen työn kerhossa. Käsillä tekemisen tottumus oli tarttunut veren perintönä lapsuudenkodista. Perunanviljelijöiden perheessä oli aina värkätty traktorit ja muut vehkeet itse kuntoon.

luomaranta6_web
Puuta ei voi pakottaa. Ari-Jukka Luomaranta suostuttelee lempeästi puuta taipumaan ja rakentaa vuosittain noin 25 yksilöllistä kitaraa.

Ensimmäisen pleksivehkeen jälkeen tuli muitakin kitaroita. Taitojen kehittyessä semmoisiakin, joita saattoi myydä kavereille. Kitaramallit muuttuivat oman innostuksen mukaan. Kun mieheen iski mustalaismusiikin kärpänen, tapahtui merkittävä nykäys kohti tämän päivän tilannetta. Oli pakko alkaa rakentaa tyyliin soveltuva soitin. Siis ihan oikea pakko.

”Ei oikeanlaisia kitaroita saanut Suomesta, eikä minulla ollut rahaa lähteä Ranskaan sellaista etsimään. Opiskelin tarkkaan, miten nämä kitarat alun perin on valmistettu, ja värkkäsin oman.”

Kun kitarasta tuli hyvä, into lisääntyi. Luomaranta rakensi muutaman lisää ja otti ne mukaansa reissulleen Ruotsiin. Siellä näihin kitaroihin tykästynyt liike ihastui kaunottariin ikihyviksi ja halusi samantien tehdä kaupat. Siitä mopo sitten karkasi käsistä ihan kunnolla, ja nyt ollaan tässä.

Mustalaisjazz-kitaran käsitteen loi 1930–40-luvuilla ranskalainen Django Reinhardt, joka oli aikansa kuuluisin jazzmuusikko.

django5 (1)


Kuuntele Django Reinhardtin kappaleita:




 

Luomaranta on mustalaisjazz-kitaroiden rakentajana todella arvostettu käsityöläinen.

”Olen ylpeä siitä, että kysyntä soittimille käynnistyi siksi, että olin tehnyt ensimmäisten mallien kanssa niin järjettömän pohjatyön ja rakentanut todella hyvät soittimet. Kysymys ei ollut mistään markkinointikikasta, vaan siitä, että olin seurannut intohimoani ja nähnyt todella paljon vaivaa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi.”

Vuonna 2002 Luomaranta aloitti yrityksensä ja jätti sairaalatyöt. Vuonna 2009 mies suoritti toisena Suomessa soitinrakentajamestarin näyttöön perustuvan tutkinnon. Se myötäilee tarkasti satoja vuosia vanhaa eurooppalaista mestariperinnettä ja mestarikiltaneuvoston laatukriteerit ovat hyvin tiukat.

luomaranta9_web
Etualalla oleva koottava ja erityisen hiljainen kitara on ulkomitoiltaan kuin esimerkiksi AJL 530. Erikoisuutena on kuitenkin se, että siinä ei ole lainkaan kaikukoppaa.

Luomaranta valmistaa kitaroita piensarjatuotantona. Soittimia syntyy noin 25 vuodessa. Samalla kertaa työstössä on 6–7 kitaraa. Sarjatuotannon etu on tarkkuudessa. Jos rakentaa yhden kitaran valmiiksi ja aloittaa sitten toisen alusta, ei synny tuntumaa siitä, mikä muutoksista vaikutti sointiin parhaiten.

”Kun jokainen soittimen osa on aina samanlainen, löytyy syyllinen helposti. Ja vuosien saatossa oppii ymmärtämään, mitä muuttamalla pääsee haluttuun ääneen. Mystiikka vähenee.”

Keikkailu Hot club de Finlande -yhtyeen kanssa pitää mestarin herkkänä soittimen vaatimuksille käytännön käsittelyssä. Ongelmanratkaisukykyäkin kaivataan. Jokin aika sitten Luomarantaan otti yhteyttä intohimoinen kitaransoiton harrastaja, joka halusi hyvin hiljaisen kitaran, joka menee myös kasaan pieneen tilaan. Rakentajamestari ei ollut heti innoissaan asiasta. Soitinrakentaja tähtää koko elämänsä siihen, että soitin soisi.


”Mustalaiskitaran hienoimpia puolia on se, että oikein rakennettuna se antaa todella ison äänen.”

Asiakas kuitenkin sinnikkäästi halusi, ja Luomaranta kävi tutkimaan toteutuksen mahdollisuuksia. Nyt pajalta lähtee hiljaisia kitaroita maailmalle kymmenittäin.

Mutta miksi kukaan haluaisi nimenomaan hiljaisen kitaran? Luomarannan mukaan se on yllättävänkin kysytty ominaisuus.

”Moni harrastaja soittaa kerrostalossa ja öiseen aikaan, kun vaimo nukkuu. He haluavat kitaran, jossa on mustalaiskitaralle tyypillinen istuva soittoasento, sama sointi ja tuntuma muutenkin, mutta kukaan ei jaksa kuunnella heidän jatkuvaa harjoitteluaan.”

Tilaaja muuten osoittautui meribiologiksi, joka reissasi alvariinsa ahtailla tutkimuslaivoilla. Pienessä hytissä kimpassa kaverin kanssa intohimoinen kitaristin alku ei ole ihanneseuralainen. Paitsi, jos kitarassa onkin hiljainen ääni. Ja nyt on.

luomaranta7_web
AJL-kitaroiden sveitsiläiset AJL Selmer-replika -viritinkoneistot edustavat alan ehdotonta huippulaatua.

Suhdanteet eivät juuri soitinrakentajan elinkeinoa heilauttele. Tarpeet muovautuvat ajan hengen mukana. Luomaranta toteaa, että kitaran status on muuttunut joka torpan seinällä roikkuvasta, pölyttyneestä arkipelistä eksklusiiviseksi keräilytuotteeksi. Soitin saatetaan tilata isolla rahalla ja hienoimmista materiaaleista, vaikkei sillä edes soitettaisi juurikaan.

”Silloin kun aloitin, ei ollut yleistä, että Suomessa ostettaisiin kymmenien tuhansien eurojen hintaisia kitaroita. Nyt tilaaja saattaa haluta mahdollisimman hienon soittimen, ja silloin ei hintalappuja katsella. Hän haluaa ehkä soittaa sillä lauantai-iltana takkahuoneessa sikaria tuprutellen ja nauttia siitä lopun aikaa kauniina koriste-esineenä. Sitten rakennan soittimen siihen tarpeeseen.”

Tulee paljon arkisempiakin tilauksia. Hiljattain Luomarannan esikoisen koulusta tuli viesti, että oppilaiden kodeista olisi hyvä löytyä nokkahuilu, kosketinsoitin ja kitara. Nyt Luomarannalla on edessään elämänsä ensimmäisen ihan perinteisen akustisen kitaran rakentaminen.

”Onhan se itse tehtävä. Muutenhan kyseessä olisi perinteinen suutarin lapset -kuvio! Tuleepahan tutustuttua siihenkin malliin”, Luomaranta nauraa.

28.01.2016