Toisin kuin vanha sanonta väittää, auto voi olla myös erinomainen sijoitus. FIM Loungen kahdeksanosaisessa sarjassa pureudutaan klassikkoautojen maailmaan. Millainen auto kannattaa hankkia, jos haluaa kauniiden muotojen ja moottorin murinan ohella nauttia arvonnoususta? Klassikkoautojen maailmaa, historiaa, lainalaisuuksia ja niiden arvonkehitystä avaa klassikkoautojen asiantuntija, autotoimittaja ja -kirjailija Arttu Toivonen.

Autoilun historia alkaa 1880-luvulta – aluksi se oli vain upporikkaiden turhanaikaiseksi arvioitua ajanvietettä, mutta autojen merkitys kasvoi nopeasti myös tavallisen kansan keskuudessa. Suuremman yleisön saataville auto tuli 1920-luvulla sarjatuotannon ja liukuhihnavalmistuksen myötä.

Mikä sitten tekee autosta halutun keräilyesineen, jonka arvo-odotuksiin voidaan ladata nousupotentiaalia? Historian aikana on valmistettu tuhansia automalleja ja niiden versioita.

FIM Loungen lukijoille klassikkoautojen maailmasta kertoo klassikkoautoasiantuntija Arttu Toivonen. Hän on liikkunut vanhojen- ja arvoautojen maailmassa yli 15 vuotta, kirjoittanut autokirjoja, toiminut entisöintikilpailuissa tuomarina ja työskennellyt useille alan lehdille sekä Suomessa että Euroopassa.

Yksi selvä auton arvoa nostava ominaisuus on harvinaisuus – mutta tähänkin liittyy sääntöjä ja poikkeuksia säännöistä. Automalleista, joita on valmistettu huomattavan paljon, ei tule koskaan hintavia keräilykohteita, vaikka niiden arvo saattaa säilyä tai nousta inflaation tahdissa.

Erittäin hienoa, alkuperäistä 1970-luvun Toyota Corollaa ei todennäköisesti nähdä koskaan maailman hienoimpien huutokauppakamarien listoilla, vaikka niitä olisi säilynyt lukumääräisesti vähemmän kuin saman aikakauden Jaguareja tai Ferrareita.


Trendit vaikuttavat autojen arvoon.

Hintoihin vaikuttavat muotivirtaukset, klassikkoautolehtiin kirjoitetut artikkelit, tiettyjen automallien tasavuosikymmenet ja jopa historiallisten tapahtumien vuosipäivät. Hinnat saattavat hilautua ylöspäin myös silloin, jos keräilijäyhteisö kiinnostuu jostakin aiemmin varjoon jääneestä automallista.

Hyvä esimerkki tällaisesta on Porschen 911, jonka vuosina 1989–1993 valmistetun 964 -sukupolven autojen arvot laahasivat pitkään muiden mallien perässä. Vielä alle kymmenen vuotta sitten tuon aikakauden 911:n pystyi ostamaan Suomessa alle 30 000 eurolla, mutta tänä päivänä toteutuvat hinnat ovat helposti kaksin tai kolminkertaisia.

Syy oli yksinkertainen: väliinputoajana pidetty 964 -sukupolvi oli viimeinen ”vanhan koulukunnan” 911, jonka hinta ei ollut karannut vielä ulottumattomiin.

Porsche 911:n arvonkehitys on ollut viime vuosina huikeaa. Paras sijoitus on ollut hyvin vähän ajettu ja aukottoman historian omaava auto, joka on säilynyt hyvässä alkuperäiskunnossa. 

Sijoitusautoksi hankittavan klassikon ostamisessa kannattaa olla tarkkana. Käsintehdyt autovanhukset piilottavat mahdollisen ruosteensa ovelasti kaksinkertaisten koripeltien väliin, joten hyvännäköinenkin auto saattaa vaatia mittavia ja hyvin kalliita koritöitä.

Oikeaa sijoituspotentiaalia omaavassa autossa pitäisi olla autoyksilön alkuperäinen moottori ja vaihteisto.


Myös autoja voidaan väärentää.

Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana on alettu arvostaa myös alkuperäisenä säilynyttä, jopa vähän patinoitunutta ulkoasua. Aidosti alkuperäisenä säilynyt auto on arvokkaampi kuin huolellisesti ja pilkuntarkasti entisöity loistoyksilö.

Joissain automalleissa on muualta taidemaailmasta tuttu väärennösriski: historiallisesti tärkeät yksilöt houkuttelevat väärentämään runkonumeroita tai autojen historiaa suuremman taloudellisen voiton toivossa.  Nämä tapaukset tosin ovat tänä päivänä harvinaisia, sillä keräilijäyhteisö tietää hyvin tärkeiden autoyksilöiden tarinat.

Tässä artikkelisarjassa tutustutaan klassikkoautoihin, joiden arvon kehitys on ollut viime vuosina voimakasta tai jotka ovat potentiaalisia sijoituskohteita.

Lue myös sarjan seuraavat osat:
Klassikkoautot, osa 2: Porsche 911

20.06.2018