FIM Loungen kahdeksanosaisessa sarjassa pureudutaan klassikkoautojen maailmaan. Sarjan kolmannessa osassa tutustutaan urheiluautoista kenties kauneimpaan, Jaguar E-Typeen. Klassikkoautojen maailmaa, historiaa, lainalaisuuksia ja niiden arvonkehitystä avaa klassikkoautojen asiantuntija, autotoimittaja ja -kirjailija Arttu Toivonen.

Maailman kauneimman auton titteli annetaan välillä kepein perustein, mutta kun sanat lausuu kilpailijan pomo, on niillä varmasti katetta.

Sir William Lyonsin jo vuonna 1922 perustama Swallow Sidecar Company joutui sotavuosien jälkeen erikoiseen tilanteeseen. Sen aiemmin varsin harmittomana tunnettu lyhenne SS kotkatunnuksineen ei ollut sodanjälkeisessä Euroopassa hyvässä huudossa. Yhtiö nappasikin itselleen uuden nimen aiemmasta automallistaan Jaguarista.

Brittivalmistaja keskittyi ylemmän luokan luksusvaunuihin ja urheiluautoihin. Vuonna 1948 se esitteli kuvankauniin urheiluauton XK120:n, jossa mallinimen numerot merkitsivät huippunopeutta. Jaguar halusi tällä muistuttaa, että se valmisti maailman nopeinta kadulle myytävää autoa.

XK-sarjan seuraaja, E-Type, näki päivänvalon vuonna 1961. Erillinen runko oli hylätty, kori oli itsekantava ja sen molemmat akselistot oli erillisjousitettu päällekkäisin kolmiotukivarsin. Vanhasta XK:sta oli jäljellä vain sen moottori, 3,4-litrainen rivikuutonen.


E-Type herätti ihastusta jopa kilpailijoissa.

Vaikka uutuus erosi ulkomuotonsa puolesta radikaalisti XK-sarjasta, se oli edelleen kaukana tavallisesta. Kun temperamenttisena ja välillä varsin jyrkästä ilmaisustaan tunnettu Enzo Ferrari näki ensimmäisen Jaguar E-Typen, hänen kerrotaan huokaisseen sen olevan kaunein koskaan valmistettu auto. Se oli Enzolta paljon sanottu.

Jaguar E-Typen tapauksessa ensimmäisenä hintahissiin nousivat Series 1:nä tunnetun mallisarjan alkupään autot.

Niissä auton sisälattia oli muotoilematon, ja ne tunnetaan nimellä ”flat floor”. Kahden ensimmäisen mallivuoden jälkeen ”flat floor” jäi historiaan, kun Jaguar muovasi E-Typeen enemmän istumatilaa. Silti erityisen kauniina pidetty, siromuotoinen alkuvuosien Series 1 on edelleen sekä harrastajien että sijoittajien suosiossa.


Jaguar E-typen arvonkehitys on ollut vuosien saatossa huomattava.

Vuosikymmenen vaihteessa siistikuntoinen alkuvuosien E-Type vaihtoi omistajaa 40 000–60 000 eurolla – varsinkin, jos sen konehuoneessa hyrräsi niin kutsuttu ”matching numbers” eli autoyksilöön uutena asennettu moottori.

Nykyään kuvankaunis ”flat floor” Coupé maksaa historiasta ja alkuperäisyydestä riippuen 200 000–300 000 euroa. Tehtaan valmistamien, alkuperäisten Lightweight-kilpa-autojen hinnat ovat nekin viisin- tai kuusinkertaistuneet yli miljoonaan euroon.

E-Typen kohdalla variaatioita on tarjolla vähemmän kuin esimerkiksi Porsche 911:n tapauksessa. Jos Jaguar-kaunottaren vielä haluaa hankkia, on viisainta etsiä viimeisenä valmistettuja kaksipaikkaisia autoja, olivatpa ne Series 2 -ikäpolven Coupéita tai pidemmällä akselivälillä varustettuja avokorisia autoja. Myös hieman Coupésta poikkeavalla kattolinjalla varustettu 2+2-paikkainen versio on vielä järkihintainen.

E-Typen viimeisinä vuosina autoon tuli kuusisylinterisen moottorin tilalle 5,3-litrainen V12, joka on matalammin viritetty kuin pienempi rivikuutonen ja selvästi painavampi, mikä leikkaa auton muuten upeista ajo-ominaisuuksista parhaan terän. Automaattivaihteisto on makukysymys – manuaalivaihteinen on kuitenkin selvästi halutumpi.

Sijoittajan vinkki: Keski-Eurooppaan uutena myyty, loppupään V12-moottorinen E-Type Roadster tai hyvä manuaalivaihteinen, kuusisylinterinen 2+2 ovat vielä kohtuuhintaisia. Mutta kuinka kauan?

Tässä kahdeksanosaisessa artikkelisarjassa tutustutaan klassikkoautoihin, joiden arvon kehitys on ollut viime vuosina voimakasta tai jotka ovat potentiaalisia sijoituskohteita. Klassikkoautojen maailmaa, historiaa, lainalaisuuksia ja niiden arvonkehitystä avaa klassikkoautoasiantuntija, autotoimittaja ja -kirjailija Arttu Toivonen. Hän on liikkunut vanhojen- ja arvoautojen maailmassa yli 15 vuotta, kirjoittanut autokirjoja, toiminut entisöintikilpailuissa tuomarina ja työskennellyt useille alan lehdille sekä Suomessa että Euroopassa.

Lue myös sarjan muut osat:
Klassikkoautot, osa 1: Auto – sittenkin hyvä sijoitus
Klassikkoautot, osa 2: Porsche 911

10.10.2018