Snellmanin veljesviisikko, Kurt, Lars, Per, Karl ja Henry, myi 1950-luvulla jopa rakkaan Moskvitshinsa, että sai ostettua oman makkaratehtaan. Nyt, 67 vuotta myöhemmin, Snellmanien ruoka- ja lihakonserni ruokkii koko Suomen – ja vähän Ruotsiakin.

Jos asiat olisivat menneet, kuten Kurt Snellman ajatteli, laittaisimme edelleen Snellmania leivän päälle, mutta se olisi juustoa. Snellmanin perustaja kun olisi halunnut juustomestariksi, mutta ei päässyt meijerikouluun.

Koulut eivät jääneet Kurt Snellmanilta ällin puolesta käymättä, vaan töiden. Hän aloitti työt paikallisella tiilitehtaalla jo kymmenen vuoden ikäisenä. Vanhempien, Ida ja Herman Snellmanin, talous Kolpin kylässä Pedersöressä oli 1940-lukulaiseksikin niukkaa: maata oli mukavasti, mutta suita paljon ruokittavana. Sisaruksia oli tusinan verran, joten kaikki apu oli tarpeen.

Lihaosuuskunta Pohjanmaan Lihan johtaja näki tiilitehtaan Kurtissa tulevan markkaramestarin, joten poika sai aloittaa työt makkaratehtaalla välittömästi. Hän osoittautui odotusten mukaisesti lahjakkaaksi makkarantekijäksi. Myöhemmin samainen johtaja otti töihin myös Kurtin Lars-veljen. Viidessä vuodessa molemmat pojat oppivat uuden ammatin.


Ollapa oma makkaratehdas! Sellainen pitäisi saada, se oli poikain unelma.

Vuonna 1951 Kurt Snellman pääsi Ruotsiin Norrköpingin Teurastamoyhdistyksen koulutukseen. Kolmen kuukauden koulun jälkeen ajatus omasta makkaratehtaasta tuntui entistäkin enemmän mahdolliselta. Tehtaan ei tarvitsisi olla suuren suuri, mutta sellainen joka työllistäisi koko ison lestadiolaisperheen.

Parikymppiset nuorukaiset saivat pankista lainaksi 800 000 markkaa. Summa vastaa nykyrahassa 26 000 euroa. Lainalla Kurt ja Lars Snellman ostivat Viitasen & Kälkäisen makkaratehtaan Pietarsaaresta. Lainan vakuutena oli vanhempien tila. Näin perustettiin Snellmanin Liha ja Makkara vuonna 1951.

Yrittäjäksi ryhtyminen vaati myös henkilökohtaisia uhrauksia. Poikien oli myytävä Moskvitsh-autonsa, jotta he saivat ostettua makkarantekoon tarvittavan lampaansuolitynnyrin.

Veljekset Kurt ja Lars perustavat Snellmanin Lihan ja Makkaran Pietarsaaressa 1951.

Tehdas oli vaatimaton kellarihuoneisto Piispankadulla. Huoneita oli kaksi: makkarahuone ja lihaosasto. Kurt, Lars ja heidän nuori Per-veljensä asettuivat asumaan tehtaan yläkertaan. Veljekset leikkasivat, paloittelivat ja jauhoivat makkaroihin tulevan lihat. Kurt sekoitti itse makkaramassan – se oli työtehtävä, josta hän huolehti vielä pitkään.

Kurtin ajatuksen mukaan Snellmanit työllistivät omaa perhettä ja sukua. Kun Karl-veli sai Kokkolan Kauppaopiston käytyä, hän otti vastuulleen yrityksen kirjanpidon ja laskutuksen. Joka maanantai tehtaalla pidettiin ”johtoryhmän kokous”, jossa käytiin läpi viikon raha-asiat.

Karl tuli mukaan yritykseen vuonna 1953 käytyään Kokkolan Kauppaopiston. Hänen tehtäväkseen annettiin laskutus.

Kauppa kävi hyvin, ja kahden vuoden kuluttua veljekset avasivat jo oman myymälän. Se tuli Skata Centeriin. Lihaa myytiin pääasiassa kaupungin keskustassa, ensin Uudessa Hallissa ja myöhemmin Cityhallissa. Veljesten vaimot ja osa sisaristakin työskenteli myymälöissä.

Viiden vuoden kuluttua, vuonna 1956, Snellmanien makkaratehdas oli jo niin vakaalla pohjalla, että siitä tehtiin osakeyhtiö. Vaikka veljekset Kurt, Lars, Per, Karl ja Henry ovat aloittaneet yrityksessä eri aikaan, osakkuudet jaettiin viiteen yhtä suureen osaan. Samoin kaikki veljekset saivat tehtävästään riippumatta yhtä paljon palkkaa.

Kirjoittamaton sääntö oli, että veljeä on aina autettava.

Snellmanin Lihalla ja Makkaralla oli oma myymälä Cityhallissa eli Pietarsaaren kaupungin kauppahallissa, jossa he myivät omia tuotteitaan ja saivat ensimmäiset tärkeät kokemuksensa markkinoinnista ja myynnistä.

Vuonna 1959 Snellmanit tekivät ensimmäisen merkittävän laajennuksensa. He ostivat konkurssiin menneen kilpailijansa, Tuhkasen makkaratehtaan. Samassa rytäkässä veljekset muuttivat tuotantonsa tehtaaseen Amerikankadulle. Samainen tehdas oli käytössä aina 1990-luvulle asti, jolloin valmistui Kuusisaaren uusi tehdas.

Vauhti kiihtyi 1960-luvulla. Lähes koko vuosikymmenen ajan yhtiön vuotuinen kasvuvauhti oli 20 prosenttia. Yrityksessä panostettiin tuotekehitykseen, erikoistumiseen ja laatuun. Veljekset seurasivat tarkkaan alan kehitystä ja kävivät useita kertoja opintomatkoilla Itävallassa, Saksassa ja Hollannissa. Tuliaisina nopeasti uusia asioita omaksuvat miehet toivat tuotteita, joista osa, kuten maksapasteijat, on vieläkin tuotannossa. Snellmanit myös toivat ensimmäisenä markkinoille kokolihaleikkeet, mikä myöhemmin osoittautui onnistuneeksi vedoksi.

Tuotantovälineitä ja prosesseja uusittiin määrätietoisesti. Tehtaalle tuli jääkone ja automaattinen savustusuuni meetvurstille. Kasvu oli kiivasta, myyntikonttoreita avattiin ympäri Suomea.

Maailmanlaajuinen öljykriisi iski Suomeenkin vuonna 1974. Snellmanit olivat tuolloin juuri laajentamassa Skatan-tehdastaan. Osa veljeksistä joutuu panttaamaan kotitalonsa lainojen vakuudeksi.

Ensimmäinen laajennus Skatan tehtaassa.

Vuodet 1974–1980 olivat taloudellisesti vaikeita Snellmanillekin. Suomen 150 yksityisestä makkaratehtaasta jäi jäljelle vain viisitoista. Snellmanien tehdas pärjäsi, koska se oli jo aiemmin päättänyt panostaa laatuun, eikä lähtenyt mukaan ruokamakkaran hintakilpailuun. Vaikka yritys selvisi, huoli tulevaisuudesta löi ajanjaksoon leimansa.

Kun lamasta oli selvitty, oli aika katsoa eteenpäin. Omasta teurastamosta oli keskusteltu jo pitkään. Vuonna 1985 Snellman osti Pietarsaaren teurastamon. Se on osoittautunut yhdeksi yrityksen historian strategisesti merkittävimmäksi ja tuottoisimmaksi hankinnaksi, joka muokkasi yrityksen tulevaisuutta.

Vuonna 1986 yhtiön alkuperäinen perustaja Kurt Snellman jätti toimitusjohtajan työt pikkuveljelleen Karlille. Hiljalleen myös laajennuttiin muualle Suomeen. Snellman oli ehtinyt toimia Pohjanmaalla ja pohjoisemmassa Suomessa monta vuosikymmentä, mutta Etelä-Suomi ei kuulunut sen markkina-alueeseen.

Erittäin hyvin onnistunut valloitusretki Etelä-Suomen markkinoille sai alkunsa 1990-luvun alussa, kun suomalaisille esiteltiin sympaattinen pietarsaarelainen Herra Snellman, joka poseerasi tuotteiden pakkausetiketeissä ja seikkaili televisiomainoksissa: Herra Snellman Pietarsaaresta!

Syyskuussa 1990 julkistettiin Snellmanin uusi logo. Snellman oli 20 vuotta aikaansa edellä ottaessaan Suomessa käyttöön tarinankertomisen massamarkkinoinnissa. Vuonna 1991 Snellmanin tunnisti 46 % suomalaisista, nykyään vastaava luku on 94 %.

Kun markkina-alue kasvoi, myös tuotanto kasvoi. Oman uuden tuotantolaitoksen aika koitti vuonna 1993, kun Snellmanin lihanleikkaamo, viipalointi, pakkaamo ja lähettämö saatiin samaan rakennukseen Kuusisaareen Pietarsaaren keskustan ulkopuolelle.

Uusi teurastamo valmistui kaksi vuotta myöhemmin. Samalla yhtiö terävöitti erikoistumistaan ja pääpaino siirtyi viipaloituihin leikkeleisiin. Snellman nousi liha-ala suurimpien toimijoiden joukkoon.

Kuusisaaren tehdas vihitään käyttöön vuonna 1993.

Vähän ennen vuosituhannen vaihtumista yrityksen johtoon astui ensimmäinen toisen polven Snellman. Per Snellman jätti toimitusjohtajan tehtävät, tilalle tuli veljenpoika Gerhard Snellman

2000-luvulla Snellman on vakiintunut isoksi kotimaiseksi lihanjalostuskonserniksi, jonka tunnistaa lähes jokainen suomalainen. Lihanjalostus on saanut rinnalleen tytäryhtiöitä, jotka tuottavat muun muassa valmisruokia, pikaruokia ja eläinten ravintoa. Osa yrityksistä toimii Ruotsissa.

Ohuen ohuet leikkeleet lanseerattiin pitkän tuotekehittelytyön tuloksena vuonna 2001. Snellman oli ensimmäinen lihajalostamo, joka tarjosi näitä uudenlaisia leikkeleitä kauppojen valikoimaan.

Snellman on yhä perheyhtiö sanan täydessä merkityksessä: yrityksen omistaa reilut kolme ja puolisataa perheenjäsentä. Omistus hajaantui jo 1980-luvulla, kun yritys teki suvulle suunnatun osakeannin saadakseen investointipääomaa.

Suvun pitäminen mukana yritystoiminnassa on tärkeää Snellmanille. Omistusta siirretään nyt kolmannelle polvelle. Neljäs polvi aloittelee töitä tehtaalla, kuten tapana on ollut.

Jokainen suvun jäsen saa 18 vuotta täyttäessään omistajan käsikirjan, jossa kerrotaan yrityksen historiasta ja arvoista. Yrityksen perheneuvosto kertoo perillisille konsernin tehtävistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Reilut nelisenkymmentä Snellmania työskentelee yrityksessä erilaisissa tehtävissä: lihanleikkaajina, tuotantolinjalla, pakkaamossa ja johtotehtävissä.

”Jos haluamme säilyä perheyrityksenä, yksi edellytys on se, että omalla väellä on sydän mukana ja kädet taikinassa”, Snellman-konsernin hallituksen puheenjohtaja Kurt Snellmanin poika, Henrik Snellman, on sanonut.

 

Snellman-konserni

  • Emoyhtiö Oy Snellman Ab
    Lihanjalostus: Snellmanin Lihanjalostus Oy ja S-Frost Oy Figen Oy
    Valmisruoka: Snellmanin Kokkikartano Oy ja Carolines Kök AB
    Food Service: Snellman Pro Oy
    Panini: Mr. Panini Oy
    Eläinruoka: Oy MUSH Ltd, MUSH Sverige AB
  • Perustettu: 1956
  • Perustajat: Kurt, Lars, Per, Karl ja Henry Snellman
  • Kotipaikka: Pietarsaari
  • Hallituksen puheenjohtaja: Henrik Snellman
  • Toimitusjohtaja: Erkki Järvinen
  • Liikevaihto, 2017: 296 milj. euroa
  • Konserni työllistää noin 1 400 henkilöä Suomessa ja Ruotsissa

 

10.07.2018