Suomi kurottelee kohti maailman kärkipaikkaa verotuksen kireydessä ja julkisen talouden koossa. Tällä hetkellä kokonaisveroasteemme on noin 45 % ja julkiset menot yli 58 % bruttokansantuotteesta. Ennusteiden mukaan saavutamme jo muutamassa vuodessa ykkössijan maana, jolla on maailman kirein verotus ja taloutensa kokoon nähden suurimmat julkiset menot.

Länsimaista vain Tanskassa ja Ranskassa julkiset menot ovat maan kokonaistuotantoon suhteutettuna Suomea suuremmat. Menosuhde on kuitenkin lähivuosina supistumassa lähes kaikissa läntisissä teollisuusmaissa – Tanska ja Ranska mukaan lukien. OECD ja IMF arvioivat, että Suomessa menot jatkavat paisumistaan taloutemme kokoon suhteutettuna. Jo muutamassa vuodessa saavutamme tässä mittelössä ykkössijan.

Julkiset menot rahoitetaan pääosin verotuksella. Suomen sijoitus on myös kansainvälisessä veroastevertailussa huippuluokkaa. Kokonaisveroasteemme on korkeampi kuin euroalueella tai OECD-maissa keskimäärin. Väestömme ikääntyessä terveydenhoito- ja hoivamenot kasvavat. Samalla työikäinen väestö supistuu, mikä kohdistaa kasvavan verotaakan yhä pienemmälle työssäkäyvien ryhmälle.

SuomenVerotus_UUSI

Vuoteen 2030 mennessä Suomen julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen voi kohota 65–70 prosenttiin. Jos julkista taloutta ei pystytä sopeuttamaan eikä riittäviä talouden rakenneuudistuksia onnistuta tekemään, keskiluokka kurjistuu ja motivaatio yrittää ja tehdä enemmän työtä kuihtuu raskaan verotaakan alle.

Suomalainen hyvinvointivaltio on aikamme pyhä lehmä, jonka rakenteisiin ei saa puuttua. Pidämme julkisia palveluja ja julkista tukiverkkoa saavutettuna etuna, jonka muuttamisesta ei voi neuvotella. Nykymalliin meillä ei kuitenkaan ole varaa. Jos julkista talouttamme halutaan sopeuttaa merkittävästi, joudutaan valitettavasti puuttumaan suuriin menoeriin ja hyvinvointivaltiomme ytimeen – tulonsiirtoihin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin. Kyse on siitä, paljonko veroja olemme valmiit maksamaan ja milloin julkisen talouden paisuminen alkaa liiaksi haitata talouskasvua ja yksityisen talouden tehokasta toimintaa.

Suomen talous on viime vuosina kuulunut euroalueen heikoimmin kasvavien tai eniten taantuvien joukkoon. Näyttää siltä, että tämä tilanne ei muutu edes vuonna 2016. Vuodesta 2015 on tulossa neljäs perättäinen vuosi kun kokonaistuotantomme laskee edellisestä vuodesta.

julkisetmenot

Laajaksi paisunut julkinen sektori syö minkä tahansa maan talouskasvupotentiaalia. Kaikki julkiset menot eivät kuitenkaan rajoita talouskasvua. Esimerkiksi koulutukseen, lasten varhaiskasvatukseen ja infrastruktuuri-investointeihin liittyvät julkiset menot tukevat talouskasvua. Sen sijaan esimerkiksi tulonsiirrot heikentävät talouskasvupotentiaalia. Kriittisesti tulisi tarkastella muun muassa opintotukia, lapsilisiä, asumis- ja toimeentulotukia, työttömyysturvaa, vanhuuseläkkeitä sekä yritysten ja elinkeinoharjoittajien saamia tukipalkkioita ja suoria yritystukia.

Viimeksi kuluneiden 35–40 vuoden aikana puolustus-, järjestys- ja sisäisen turvallisuuden menot ovat kasvaneet taloutta hitaammin. Sen sijaan sosiaalipalvelujen kasvu on ollut tuplasti nopeampaa talouskasvuun verrattuna ja terveydenhuollon menotkin ovat kohonneet selvästi talouskasvua vauhdikkaammin. Keskeisistä julkisista palveluista vain koulutukseen on satsattu maltillisemmin. 1990-luvun puolivälistä panostukset koulutukseen ovat valitettavasti lisääntyneet huomattavasti kokonaistuotannon kasvua hitaammin.

kilpailukyky_UUSI

Suomen menestys on paljolti riippuvaista viennistä. Viennin osuus kokonaistuotannostamme on lähemmäs 40 %. Vienti työllistää suoraan noin puoli miljoonaa suomalaista ja välillisesti noin miljoona suomalaista, eli 40 % työvoimastamme. Jotta taloutemme kasvun edellytykset ja samalla myös hyvinvointivaltiomme rahoitus turvattaisiin, meidän on tärkeää huolehtia maamme kilpailukyvystä. Suhteellisilla yksikkötyökustannuksilla mitattuna maamme kilpailukyky on kuitenkin heikentynyt yhtämittaisesti vuosituhannen vaihteesta lähtien keskeisiin kilpailijamaihin nähden.

Hallituksen 2015 syksyllä julkistamat toimet parantavat kustannuskilpailukykyämme ja laskevat yksikkötyökustannuksia joitakin prosenttiyksikköjä. Toimet eivät kuitenkaan riitä kuromaan umpeen arviolta 15–20 prosentin hintakilpailukykyeroa keskeisiin kilpailijamaihimme. Tämän takia tarvitsemme lisää kunnianhimoisia talouden rakenneuudistuksia, kilpailukykyä edistäviä palkkaratkaisuja, enemmän paikallista sopimista ja hallituksen ajamien sopeuttamistoimien ohella myös yritysten ja koko yksityisen sektorin omaehtoisia tekoja, joilla turvataan maamme kilpailukykyä.

BKT

Suomen kansantalous tuottaa aineellista hyvää kansalaisilleen reaalisesti 13 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2007. Vuosia jatkuneesta heikosta viennin menestyksestä ja kokonaistuotannon kehityksestä johtuen monella sektorilla investoinnit ovat selvästi pääoman kulumista alhaisemmalla tasolla, mikä tarkoittaa tuotantokapasiteettimme supistumista. Pitkään jatkuessaan tuotantokapasiteetin lasku johtaa talouskasvumme edellytysten rapautumiseen. Vaarana on, että talouskasvumme tulee olemaan kituliasta pidemmän aikaa, elintasomme laskee ja hyvinvointivaltion rahoittaminen käy mahdottomaksi.

Lue lisää FIMin näkemyksiä.

02.12.2015