Vuorineuvos Armas Puolimatka aloitti tyhjästä, kasvatti Suomen suurimpiin kuuluvan rakennusliikkeen, asutti pääkaupunkiseudun metsät ja lopulta menetti sekä terveytensä että yrityksensä maineen.

Nuori mies, Armas Puolimatka, kärrää betonia Turun Artukaisen lentokentän työmaalla. Kun kenttä valmistuu vuonna 1935, se on Suomen ensimmäinen ja samalla maailman pohjoisin toimiva siviililentokenttä. Eikä tämä ole edes Puolimatkan ensimmäinen työmaa. Hän on tottunut tekemään ruumiillista työtä. Ikää hanslankarilla on reilut viisitoista vuotta ja käytynä 1930-luvun peruskoulu – kansakoulu ja rippikoulu.

Armas Kaarlo Kustaa Puolimatka syntyi Turussa 1918. Pojan isän henkilöllisyys jäi Edit-äidin salaisuudeksi. Armas-poika sai kodin Humppilasta äitinsä Kalle-veljen perheestä. Vaikka koti oli vaatimaton, se antoi eväät elämään, opetti yritteliääksi ja tarkaksi rahasta.

Puolimatka oli hyvä koulussa, erityisesti laskemisessa, kädentaidoissa ja urheilussa. Päätä olisi riittänyt koulun käymiseen, mutta kannustusta opettajalta ei.

Koulun jälkeen iso ja vahva nuorukainen teki metsätöitä ja palveli renkinä kylän taloissa. Puolimatkalle selvisi aika pian, että kouluun oli päästävä, jotta elämästä tulisi parempaa. Niinpä hän aloitti opinnot Turussa Teollisuuskoulun tie- ja vesirakennusten opintolinjalla.

Ensimmäinen työpaikka rakennusmestariksi valmistumisen jälkeen vuonna 1939 oli Turun kaupungilla. Kahden vuoden kuluttua Puolimatka vaihtoi Rakennustoimisto Arvosen palvelukseen. Oman yrityksen perustaminen oli vain ajan kysymys. Puolimatka toimi työnjohtajana Uudenkaupungin telakalla, mutta rakensi samalla jo omaan lukuunsa telakan asuinrakennuksia. Kaikki tiesivät, että Puolimatkan komennossa työt etenivät rivakasti. Eteenpäin, eteenpäin!

Oman rakennusliikkeen, Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n, Armas Puolimatka perusti vuonna 1947. Kuuden vuoden kuluttua hän oli valmis kasvattamaan yritystään. Ajatuksena oli tuoda rakentamiseen suurtuotannon työtavat ja siihen tarvittiin omia tuotantolaitoksia. Puolimatka osti ensiksi puutyötehtaan ja oman sorasaaren sekä sementtivalimon. Työmaita oli Turun lisäksi Jyväskylässä, Porissa ja Helsingissä.


Suuret aluerakennussopimukset jakoivat 1960- ja 70-luvuilla rakennusyrittäjät menestyjiin ja häviäjiin.

Puolimatka oli liikkeellä oikeaan aikaan. Vielä vuonna 1950 enemmistö suomalaisista asui maalla, mutta kahdessa vuosikymmenessä enemmistö asuisi kaupungeissa. Vanhat kaupungit ja kaupunginosat eivät riittäneet, vaan uudisasukkaille oli rakennutettava lähiöitä ratojen ja isojen kulkuväylien varteen.

Tultaessa vuoteen 1959 A. Puolimatka Oy oli kohonnut Suomen suurimpien yksityisten rakennusliikkeiden joukkoon. Aluerakentamisen paras aika oli kuitenkin vielä edessä. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa suuret aluerakennussopimukset jakoivat rakennusyrittäjät menestyjiin ja häviäjiin. Poliitikkojen ja pankinjohtajien päätöksillä ratkaistiin vuosikymmeneksi eteenpäin, kuka rakentaa lähiöt. Puolimatka oli listattu menestyjien puolelle.

Puolimatka tiesi kaiken rakentamisesta ja ymmärsi rahan päälle. Jos työtä oli mahdollista tehdä tuottavammin eli edullisemmin, niin tehtiin. Konserni kasvoi tasaisesti. Mahdollisimman paljon hankinnoista tehtiin omista yrityksistä, ja niitä oli useita Forssan seudulla. Ensimmäinen oli vuonna 1964 hankittu Rakennusvalmiste Oy, joka teki täyselementtitaloja. Yrityksellä oli myös oma puutyötehdas, joka valmisti ikkunoita ja ovia, saha, kalustetehdas, ontelolaattatehdas, kylpyhuonetehdas ja talotehdas yhdessä rakennusliike Polarin kanssa sekä vielä lastulevytehdas ja sähkölaitetehdas. Kaikki oli juuri, kuten Puolimatka oli nuorempana ajatellutkin, hyvin teollista ja järjestelmällistä.


Läheskään kaikkien rakennusliikkeiden toimet eivät kestäneet päivänvaloa.

Loppu oli silti jo näkyvissä, jos sen halusi nähdä. Päätösvalta yhteisistä asioista oli valunut väärään paikkaan. Rakennusliikkeiden patruunat olivat sopineet, kuka rakentaa minnekin. Kaavoitus oli politiikkaa puhtaimmillaan 1970-luvun tyyliin. Haka, Polar ja Puolimatka hallitsivat Vantaata. Puolimatka rakensi suuret betonielementtilähiöt – Kaivokselan, Louhelan, Myyrmäen ja Martinlaakson.

Läheskään kaikkien rakennusliikkeiden, myöskään Puolimatkan, toimet eivät kestäneet päivänvaloa. Ei, vaikka toimintaa kutsuttiin maan tavaksi – suora lahjonta ja maasutus oli yleistä alalla.

Armas Puolimatka syötti ja juotti verojohtajia ja muita virkamiehiä, lennätti heitä ulkomaille, järjesti kalaretkiä ja myi heille asuntoja alihintaan, tiivisti Helsingin Sanomat 1996. Monen aikalaisen mielestä jopa niin sanottu Turun tauti, joka hävitti arvotaloja, kulminoitui juuri Armas Puolimatkaan.

Virkamiesten ja rakennuttajien keskinäinen sopiminen esimerkiksi kaavoituksesta ei kuulunut demokraattisen yhteiskunnan tapaan toimia. Verottaja ryhtyi tutkimaan asioita ja media nosti väärinkäytökset ja epäselvyydet puheenaiheiksi.

Gryndereiden kulta-ajat olivat ohi. Tuomioita luettiin niin päättäjille, korkeille virkamiehille kuin rakennusliikkeillekin. Suomen kieli sai uudissanan: rötösherrat. Sen keksi SMP:n kansanedustaja, tullineuvos Veikko Vennamo.

Puolimatka sai 1983 ehdollisen rangaistuksen lahjoman antamisesta. Hän anoi tuomioonsa armahdusta, mutta siihen Mauno Koivisto, presidentiksi noussut vanha turkulainen yhteistyökumppani, ei suostunut.


Puolimatka-konserni vaihtoi isäntää 1980-luvulla.

Armas Puolimatka oli saanut halvauskohtauksen lokakuussa 1980. Hänen puhekykynsä palautui täysin, mutta liikkuminen jäi huonoksi. Sairaus vaikeutti yhtymän johtamista. Toimitusjohtaja Erkki Inkinen kuvaa esimiehensä muuttuneen hyvin epäluuloiseksi, mikä hankaloitti liiketoimia.

Puolimatka oli muutenkin pitänyt itsellään vahvan otteen yrityksensä johtamisessa. Hän ei luottanut ”kaiken maailman insinööreihin ja ekonomeihin, jotka eivät tiedä rakentamisesta mitään”.

Puolimatka harkitsi vakavasti yrityksestään luopumista. Hän oli huonossa kunnossa ja maine oli mennyt lahjustuomion myötä. Hän oli jo aikaisemmin vihjannut, että jos paineet kasvavat liian koviksi, vaarana on yrittämishalun kuoleminen ja toiminnan lopettaminen.

Puolimatkan lapsista pojat, Raimo ja Rauno, olivat olleet mukana yhtiön johtamisessa, mutta myyminen tuntui silti paremmalta vaihtoehdolta. Tilikaudella 1984–1985 Puolimatka-konsernin liikevaihto oli kuitenkin yli 2,5 miljardia markkaa ja sen palveluksessa oli 6 609 työntekijää. Yrityksellä oli pääkonttori Helsingin Käpylässä.


Rakennusliike A. Puolimatkan nimi painui omistajavaihdosten myötä unholaan.

Ostajan etsiminen oli aloitettu hiljaisesti jo vuoden 1983 lopulla. Kaiken piti Puolimatkan käskystä tapahtua täysin salaa. Jos tieto vuotaisi julkisuuteen, kaupat peruuntuisivat.

Vuonna 1985 Puolimatka teki kaupat Keskusosuusliike Hankkijan kanssa yli 700 miljoonalla markalla. Se oli Suomen siihenastisen taloushistorian suurimpia yksityishenkilöiden tekemiä yrityskauppoja.

Hankkija jäi lyhytikäiseksi isännäksi. Noveraksi muuttunut Hankkija ajautui konkurssiin lamavuonna 1992, ja vuonna 1996 rakennusliike myytiin ruotsalaiselle NCC:lle. Kolme vuotta myöhemmin yrityksen nimi vaihdettiin NCC Finlandiksi. Rakennusliike A. Puolimatkan nimi hivutettiin unholaan.

Vuorineuvos Armas Puolimatka oli värikäs henkilö, josta yhä kerrotaan tarinoita. Puolimatkan Forssan-tehtaiden henkilöstöpäällikkö Markku Saviniemi, joka oli yli 30 vuotta Puolimatkalla töissä, kuvasi Armas Puolimatkaa karismaattiseksi ja luontaiseksi johtajaksi. Häntä kutsuttiin tuttavallisesti Armakseksi, isännäksi tai vuorineuvokseksi tai jopa Matkaksi tai Ammiksi.

Lämpimimmin Puolimatkasta puhuvat hänen työntekijänsä, heistä vuorineuvos oli aina heidän puolellaan. Eikä Puolimatkan merkitystä Forssan seudun työllistäjänä voi kiistää. Parhaimmillaan hän työllisti alueella lähes 2 000 henkilöä.

Vuorineuvos Armas Puolimatka kuoli 1989 loppukesästä 71-vuotiaana maatilallaan Naantalin Luonnonmaalla.

Armas Puolimatkalla oli neljä lasta. Pojat olivat olleet mukana yrityksessä. Rakennusliikkeen myynnin jälkeen Raimo Puolimatka kokeili rakennusalaa, mutta siirtyi myöhemmin sisarustensa tapaan sijoittajaksi.

Rauno Puolimatka ryhtyi yrityskaupan jälkeen sijoittajaksi ja hallitusammattilaiseksi. Rauno Puolimatkan Auratum-konsernin alaa ovat kiinteistösijoittaminen, asuntorakennuttaminen ja pääomasijoittaminen. Auratumilla on käynnissä useita projekteja pääkaupunkiseudun arvoalueilla.

Vuonna 2009 Rauno Puolimatka perusti puolisonsa kanssa yleishyödyllisen säätiön, jonka tarkoituksena on rakennus- ja taidekulttuurin edistäminen sekä erityisesti lääketieteellisen tutkimuksen edistäminen.

 
   Armas Kaarlo Kustaa Puolimatka, 1918–1989

  • Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:n toimitusjohtaja 1947–1981; Puolimatka-yhtymä Oy:n toimitusjohtaja 1973–1977, pääjohtaja, johtokunnan pj. 1977–, toimitusjohtaja 1981–1985.
  • Puoliso: Terttu Hellevaara
  • Lapset: Raija (1944), Raimo (1948), Rauno (1957) ja Riitta (1960)
  • Koulutus: Rakennusmestari Turun teknillisen koulun tie- ja vesirakennuksen opintosuunnalta 1939.
  • Kunnianosoitukset: Vuorineuvos 1967. Suomen Valkoisen Ruusun Kunniamerkki, Valtakunnallinen yrittäjäpalkinto 1972. Rakennusmestarien Keskusliiton kunniajäsen.

Lähteet: Rakennuslehti, Kansallisbiografia, www.saviniemi.fi

27.12.2017