Talous kasvaa ja kukoistaa silloin, kun kuluttajat ja yritykset luottavat toisiinsa, talouden instituutioihin ja kasvuun. Luottamuksella onkin suuri merkitys nykyaikaisessa talousjärjestelmässä. Luottamuksen rapautuessa jopa koko maailmantalous voi pahimmassa tapauksessa romahtaa.

Vajaa kymmenen vuotta sitten, tiistaina 16. päivä syyskuuta vuonna 2008, maailmantalous oli kuilun partaalla. USA:n neljänneksi suurin investointipankki, Lehman Brothers, oli juuri ajautunut konkurssiin asuntoluottomarkkinoilta käynnistyneen subprime-kriisin seurauksena. Globaali vakuutusjätti AIG oli myös suurissa vaikeuksissa, ja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö ja keskuspankki kävivät neuvotteluja yhtiön pelastamiseksi.

Markkinat olivat olettaneet, että USA:n valtio ei voisi antaa Lehman Brothersin kaatua, sillä konkurssin seurausvaikutuksia ei osattu mitenkään arvioida. Markkinat alkoivat panikoida ja paniikki yltyi, kun kävi ilmi, että Yhdysvaltain vanhin rahamarkkinarahastoyhtiö, Reserve Management Company, oli suurissa vaikeuksissa Lehman Brothersille myöntämiensä lainojen takia. Nuo lainapaperit olivat nyt arvottomia.

Rahamarkkinarahastot ovat yhtiöitä, joilta muun muassa pankit, vakuutusyhtiöt ja yritykset lainaavat rahaa lyhyen ajan tarpeitaan varten. Vuoteen 2008 mennessä USA:n rahamarkkinarahastoihin oli kertynyt varoja yhteensä noin 3 500 miljardin dollarin edestä. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna näihin rahastoihin sijoittamisen piti olla käytännössä riskitöntä. Reserve Management Companyn vaikeudet olivat jotain sellaista, mitä ei pitänyt voida tapahtua.


”USA:n talousjärjestelmän sydän pysähtyi.”

Sijoittajat alkoivat paniikissa vetää varojaan pois ensin Reserve Management Companyn rahastoista ja sitten myös muista rahamarkkinarahastoista. Demokraattien kongressiedustaja Paul Kanjorski esitti helmikuussa 2009 televisioidussa haastattelussa, että rahamarkkinarahastoista olisi vedetty syyskuun 18. päivänä 2008 pois peräti 550 miljardia dollaria muutamassa tunnissa. Kyseessä oli Kanjorskin mukaan ”elektroninen talletuspako”.

Kanjorskin esittämistä luvuista on väitelty, mutta joka tapauksessa USA:n rahamarkkinat olivat paniikin vuoksi käytännössä hyytyneet. Maailman arvostetuimpiin sijoittajiin kuuluva Warren Buffett totesi muutama vuosi kriisin jälkeen, että tuolloin USA:n talousjärjestelmän sydän pysähtyi.

”Rahamarkkinarahastoissa oli puolet kaikista pankkiemme talletuksista”, Buffet sanoi. ”Maailman suurimmat yritykset miettivät, voivatko ne kohta enää maksaa palkkoja työntekijöilleen.”

Kuvaavaa on, että jopa General Electricin kaltaisen jättiyrityksen oli hankalaa saada markkinoilta rahoitusta toiminnalleen. Yhtiön pääjohtaja Geoffrey Immelt soitti The New Yorkerin mukaan asiasta suoraan valtiovarainministeri Hank Paulsonille keskiviikkona 17. päivä syyskuuta todeten tilanteen olevan ”erittäin paha”.


Finanssikriisi muistuttaa siitä, miten suuri merkitys luottamuksella on talousjärjestelmässä.

Yhdysvaltain talous ja sitä myötä koko maailmantalous oli romahduksen partaalla syyskuun puolivälissä 2008. Nuo finanssikriisin kohtalokkaat päivät muistuttavat siitä, miten suuri merkitys luottamuksella on nykyaikaisessa talousjärjestelmässä. Luottamuksen kadotessa kokonaiset kansantaloudet ajautuvat vaikeuksiin ja pahimmassa tapauksessa koko maailmantalous voi romahtaa.

Taloustieteessä luottamuksen ja talouden välisten suhteiden vakava pohtiminen on suhteellisen nuori ilmiö, vaikka esimerkiksi finanssikriisin kaltaiset esimerkit osoittavat, miten tärkeä asia luottamus on talouden kannalta. Taloustieteen valtavirrassa ihminen miellettiin 1700-luvulta alkaen – muun muassa Adam Smithin ja David Ricardon ajatuksiin pohjautuen – rationaaliseksi olennoksi, joka pyrkii kaikissa tilanteissa maksimoimaan omaa etuaan.

”Emme saa illallista teurastajan tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden vuoksi, vaan siksi, että he pitävät huolta omista eduistaan”, Adam Smith kirjoitti vuonna 1776 ilmestyneessä klassikkoteoksessaan, Kansakuntien varallisuus.


Ihmiset eivät todellisuudessa aina pyri maksimoimaan omaa etuaan.

Taloustiedettä, joka typistää ihmisen pelkästään omaa etuaan ajavaksi hahmoksi, alettiin haastaa vakavasti viime vuosisadan lopulla. Niin sanotun behavioristisen taloustieteen edustajat nostivat tutkimuksen keskiöön muun muassa talouden toimijoiden irrationaalisen käyttäytymisen, altruismin ja luottamuksen.

Tutkijat tekivät erilaisia koeasetelmia, joissa huomattiin, että todellisuudessa ihmiset eivät aina pyri maksimoimaan omaa etuaan – eivät edes suhteellisen yksinkertaisia päätöksiä tehdessään. Hyvä esimerkki tällaisesta asetelmasta on niin kutsuttu luottamuspeli, josta esimerkiksi Duke Universityn professori Dan Ariely on kirjoittanut ja esitelmöinyt.

Pelissä on kaksi pelaajaa, Matti ja Liisa, jotka eivät tunne toisiaan. He eivät myöskään näe toisiaan, eivätkä pysty kommunikoimaan keskenään. Molemmille pelaajille annetaan pelin aluksi 10 euroa. Pelin sääntöjen mukaan Matti voi halutessaan antaa Liisalle kaikki rahansa, eli siis 10 euroa. Jos hän ei tee näin, peli päättyy. Molemmat saavat pitää rahansa.

Pelissä testataan sitä, missä määrin Matti luottaa Liisaan. Jos Matti nimittäin antaa Liisalle rahansa, Liisa saa 30 euron bonuksen. Lisäksi Liisa voi joko pitää sekä Matilta saamansa 10 euroa että saamansa bonuksen – yhteensä siis 50 euroa – tai vaihtoehtoisesti palkita Matin saamastaan luottamuksesta 25 eurolla.

 

Perinteisen, ihmistä rationaalisesti ajattelevana ja omaa etuaan maksimoivana olentona pitävän talousteorian mukaan Matin ei alun perin pitäisi antaa Liisalle omaa kymmentä euroaan. Eikä Liisan pitäisi palkita Mattia palauttamalla tälle 25 euroa. Matin edun mukaista olisi pitää saamansa 10 euroa, ja jos hän kaikesta huolimatta antaisi rahansa Liisalle, tämän edun mukaista olisi pitää kaikki 50 euroa.

Koetilanteissa kuitenkin suuri osa Mateista antaa 10 euroa Liisoille ja usein Liisat maksavat 25 euron palkkion Mateille. Tutkimustulokset osoittavat, että meillä on taipumus luottaa talousasioissa toisiin ihmisiin, vaikka se ei olisi rationaalisesti ajatellen omien etujemme mukaista.


Luottamus on tärkeä asia, mutta petetty luottamus voi helposti kääntyä kostoksi.

Tutkijat ovat tehneet myös sellaisia kokeita, joissa Matille annetaan mahdollisuus kostaa, jos Liisa pettää Matin hänelle antaman luottamuksen. Joissain koeasetelmissa Matti voi esimerkiksi maksaa siitä, että Liisalta otetaan rahaa pois. Kokeissa Matit usein kostavat – ja vieläpä kovalla kädellä.

Dan Ariely on nähnyt näissä kokeissa yhtäläisyyksiä finanssikriisin jälkimaininkeihin. Kun USA:n valtio pelasti kriisiin ajautuneet pankit ja muut rahoituslaitokset, kansalaiset ryntäsivät kaduille ja vaativat pankkiirien päitä vadille.

”Oletimme ihmisten olevan täysin rationaalisia, mutta olemme havainneet, että luottamus on hyvin tärkeä asia ja että se voi helposti kääntyä kostomentaliteetiksi”, Ariely on kirjoittanut.


Finanssikriisin synnyttämä luottamusvaje voi jäädä pysyväksi.

Finanssikriisin vaikutuksista luottamukseen on ollut huolissaan myös Englannin keskuspankin pääekonomisti Andy Haldane. Viime vuoden lokakuussa hän epäili uutistoimisto Reutersin mukaan, että finanssikriisi nakersi talousjärjestelmään ja sen instituutioihin kohdistuvaa luottamusta tavalla, joka voi jäädä pysyväksi.

”Vaikka itse kriisin arvet paranevat, voi olla niin, että syntynyt luottamusvaje ei korjaannu itsestään. Se ei välttämättä ole syklistä ja väliaikaista, vaan pysyvää”, Haldane sanoi. ”Meidän rahoitusalalla työskentelevien – mukaan lukien keskuspankit – on tehtävä kovasti töitä, jotta saamme tämän luottamusvajeen paikatuksi.”


Luottamuksen ja kansantalouksien kasvun välillä on selvä yhteys.

Luottamuksen kaltaisten ”pehmeiden” teemojen noustessa taloustutkijoiden mielenkiinnon kohteiksi eräät tutkijat alkoivat miettiä, mikä merkitys näillä tekijöillä on laajemmin ottaen kansantalouksien näkökulmasta. Esimerkiksi taloustieteilijät Paul Zak ja Stephen Knack innostuivat tutkimaan luottamuksen ja kansantalouksien kasvun välistä suhdetta.

He osoittivat, että luottamuksen ja kasvun välillä on selvä yhteys. Heidän tutkimusaineistonsa koostui kaikkiaan 41 eri maasta. Kävi ilmi, että kun luottamus nousee 15 prosentilla, henkeä kohti laskettu BKT:n kasvu nousee yhdellä prosentilla. Toisin sanoen, sellaiset kansantaloudet, joissa ihmiset luottavat toisiinsa ja talouden instituutioihin, kasvavat nopeammin kuin sellaiset, joissa luottamus on alhaista. Korrelaatio on vahva. Lisäksi eri tutkimuksissa on havaittu, että vaikutusmekanismi toimii siten, että ennemminkin luottamus synnyttää kasvua kuin toisin päin.

Maailmanpankissa johtavana ekonomistina työskentelevä Stephen Knack on todennut, että luottamus selittää käytännöllisesti katsoen kokonaan sen eron, mikä vallitsee esimerkiksi USA:n ja Somalian välillä henkeä kohden lasketussa BKT:ssa. USA:ssa BKT per henki on noin 57 500 dollaria, kun Somaliassa se on vaivaiset 434 dollaria.

Knackin laskelmien mukaan luottamuksen osuus on 99,5 prosenttia USA:n kansantalouden BKT:stä, eli noin 12,4 biljoonaa dollaria. Karrikoiden voi sanoa, että 40 000 dollaria vuodessa ansaitsevan USA:n kansalaisen tuloista 200 dollaria on tulosta kovasta työstä ja loput 39 800 dollaria syntyvät luottamukseen liittyvien tekijöiden vaikutuksesta.

Knackin ja kumppaneiden tutkimukset liittyvät luottamuksen ja talouden pitkän aikavälin kasvun väliseen suhteeseen. Mutta luottamuksella on oma merkityksensä myös lyhyen aikavälin kasvun kannalta. Tässä on kyse esimerkiksi siitä, miten kuluttajat arvioivat oman taloutensa ja kansantalouden kehittyvän lähitulevaisuudessa.


Kuluttajien uskoa talouteensa mitataan kuluttajien luottamusindikaattorilla.

Kuluttajien käsitykset taloudellisesta tilanteesta ovat kiinnostaneet tutkijoita jo pitkään. Yhdysvalloissa kuluttajien mielipiteitä alettiin mitata jo 1940-luvun loppupuolella ja Euroopassa vuodesta 1972 alkaen. Suomessa kuluttajien tunnoista raportoi Tilastokeskus Kuluttajien luottamusindikaattorin välityksellä. Luottamusindikaattori kertoo siitä, miten kuluttajat uskovat oman taloutensa ja säästämismahdollisuuksiensa sekä Suomen talouden ja työttömyyden kehittyvän.

Juuri tällä hetkellä suomalaisten luottamus talouteen on korkeimmillaan sitten 1990-luvun alun laman. Viime joulukuussa 51 prosenttia kuluttajista uskoi, että Suomen taloustilanne paranee tänä vuonna. Vain 8 prosenttia arvioi maamme talouden huononevan. Oman taloutensa kohentumiseen luotti 30 prosenttia, kun taas 11 prosenttia pelkäsi taloutensa huononevan.

Kuluttajat pitivät nykyistä ajankohtaa hyvin otollisena lainanotolle ja säästämiselle. Myös kestotavaroiden ostaminen arvioitiin kannattavaksi.

Työssäkäyvät kuluttajat arvioivat, että työttömyyden uhka omalla kohdalla on vähentynyt viime aikoina paljon. Kaikista kuluttajista 47 prosenttia odotti, että työttömyys vähenee seuraavan vuoden aikana, ja 16 prosenttia arvioi työttömyyden lisääntyvän.

Kuluttajien luottamuksella on merkitystä kansantalouden kasvun kannalta. Tilastokeskuksen yliaktuaari Tara Junes kirjoitti Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014, että ”Suomessa luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen välinen samanaikainen riippuvuussuhde on melko vahva”. Yksityisen kulutuksen kehitys korreloi luottamuksen kanssa, mutta pienellä viiveellä. Kun kuluttajat luottavat omaan ja Suomen talouteen, he myös kuluttavat.

Suoraa yhteyttä kuluttajien luottamuksen ja BKT:n kasvun välillä on vaikea osoittaa. Yhteys kuitenkin on, sillä yksityinen kulutus on merkittävin yksittäinen talouskasvun osatekijä Suomessa. Siten kuluttajien luottamus ja odotukset ennakoivat kohtuullisen hyvin BKT:n kehitystä. Ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää paremmalta kuin vuosiin.

FIM Lounge cutline Timo Hirvonen

Luottamus on talouden liima

Luottamus pitää talouden toimijat yhdessä, ja sitä pitää vaalia kaikin keinoin, toteaa FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.

1. Luottamusta talouteen on vahvistettu

Finanssikriisin jälkeen luottamusta talouteen on vahvistettu monin toimin. Keskuspankit ovat laskeneet korot ennätysalas. Monet valtiot ovat elvyttäneet talouskasvun nopeuttamiseksi. Uusia turvaverkkoja ja palomuureja on rakennettu. Toipuminen finanssikriisistä on kestänyt pitkään, mutta nyt aletaan olla voiton puolella monissa maissa.

2. Luottamusta pitää vaalia

Luottamus on kuin liima, joka pitää talouden toimijat yhdessä. Kuten jo tiedetään, luottamuksen rapautuessa koko maailmantalous voi pahimmillaan romahtaa. Siksi luottamusta tulisikin vaalia kaikin keinoin.

3. Luottamus synnyttää positiivisen kierteen

Suomessa kuluttajien luottamus on parhaillaan ennätysvahvaa ja yritysten luottamus on myös hyvällä tasolla. Talousluottamuksen ollessa vahvaa kotitaloudet kuluttavat ja yritykset sekä investoivat että palkkaavat lisää henkilöstöä. Tämä synnyttää positiivisen kierteen, joka näkyy talouskasvun vahvistumisena.

Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

02.02.2018

Ekonomin uppvisar tillväxt och blomstrar när konsumenterna och företagen litar på varandra, på ekonomins institutioner och tillväxt. Förtroende spelar en viktig roll i dagens ekonomiska system. I värsta fall kan hela den globala ekonomin rasa om förtroendet undergrävs.

För knappt tio år sedan, tisdagen den 16 september 2008, stod den globala ekonomin vid avgrundens brant. Den fjärde största investeringsbanken i USA, Lehman Brothers, hade precis försatts i konkurs till följd av den subprime-kris som hade inletts på hypoteksmarknaden. Den globala försäkringsjätten AIG hade också stora problem och USA:s finansministerium och centralbanken förde förhandlingar för att rädda bolaget.

Marknaden hade förmodat att statsmakten i USA inte skulle kunna låta Lehman Brothers gå omkull, eftersom man inte på något sätt kunde bedöma konsekvenserna av en konkurs. På marknaden utbröt panik som stegrades när man nåddes av nyheten att USA:s äldsta fondbolag på penningmarknaden, Reserve Management Company, var i allvarliga svårigheter på grund av de lån som hade beviljats till Lehman Brothers. Dessa lånepapper var nu värdelösa.

Penningmarknadsfonder är bolag från vilka bland annat banker, försäkringsbolag och företag tar kortfristiga lån för sina behov. Fram till år 2008 hade medel till ett värde på sammanlagt cirka 3 500 miljarder dollar samlats i USA:s penningmarknadsfonder. Ur investerarens perspektiv skulle det i praktiken vara riskfritt att placera i dessa fonder. Reserve Management Companys svårigheter var något som inte skulle kunna ske.


”Hjärtat i USA:s ekonomisystem slutade slå.”

Investerarna började i panik ta hem sina medel, först från Reserve Management Company och därefter även från andra penningmarknadsfonder. Demokraternas kongressman Paul Kanjorski sade i en TV-intervju i februari 2009 att upp till 550 miljarder dollar hade dragits bort från penningmarknadsfonderna under bara några timmar den 18 september 2008. Enligt Kanjorski var det frågan om en ”elektronisk insättningsflykt”.

De siffror Kanjorski presenterade har ifrågasatts, men i vilket fall som helst hade paniken lett till att finansmarknaden i USA hade frusit till is. Några år efter krisen konstaterade Warren Buffet, en av världens mest ansedda investerare, att då slutade hjärtat i USA:s ekonomisystem att slå.

”Över hälften av alla våra bankers insättningar var bundna i penningmarknadsfonder”, säger Buffet. ”De största bolagen i världen kände oro för om de inom en snar framtid ens skulle kunna betala löner till sina anställda.”

Ett talande exempel på detta är att till och med ett jätteföretag som General Electric hade svårt att hitta finansiering på marknaden för sin verksamhet. Enligt The New Yorker ringde bolagets ordförande Geoffrey Immelt onsdagen den 17 september direkt till finansminister Hank Paulson och konstaterade att läget var ”synnerligen allvarligt”.


Finanskrisen påminner oss om hur stor roll förtroende spelar i det ekonomiska systemet.

I mitten av september 2008 stod USA:s ekonomi, och därmed även den globala ekonomin, vid avgrundens brant. Finanskrisens ödesdigra dagar påminner oss om hur stor roll förtroende spelar i dagens ekonomiska system. När förtroendet försvinner råkar hela nationella ekonomier i svårigheter och i värsta fall kan hela den globala ekonomin krascha.

Inom nationalekonomi är diskussioner om förhållandet mellan förtroende och ekonomi ett relativt nytt fenomen, även om till exempel situationer som finanskrisen och motsvarande visar viktigt förtroendet är, med tanke på ekonomin. Från och med början av 1700-talet ansågs människan enligt huvudströmmen inom nationalekonomi – bland annat med stöd av Adam Smiths och David Ricardos tankar – vara ett rationellt väsen som i alla situationer arbetar för att maximera sina egna fördelar.

”Vi får inte en middag på grund av slaktarens eller ölbryggarens goda vilja, utan för att de bevakar sina egna intressen”, skrev Adam Smith i sitt klassiska verk från år 1776, Nationernas välstånd.


I verkligheten försöker människorna inte alltid maximera sina egna fördelar.

I slutet av förra århundradet började man på allvar ifrågasätta en nationalekonomi som reducerar människan till ett väsen som endast bevakar sina egna intressen. Representanter för den så kallade beteendeekonomin lyfte bland annat fram de ekonomiska aktörernas irrationella beteende, altruism och förtroende som det viktigaste faktorerna i undersökningen.

Forskarna utarbetade olika försöksuppställningar, där man lade märke till att i verkligheten försöker människorna inte alltid maximera sina egna fördelar – inte ens när de fattar relativt enkla beslut. Ett bra exempel på en sådan uppställning är det så kallade förtroendespelet, vilket professor Dan Ariely vid Duke University har både skrivit och föreläst om.

Spelet har två deltagare, Mats och Lena, som inte känner varandra. De kan inte heller varken se varandra eller kommunicera med varandra. I spelets början får båda spelarna 10 euro. Enligt spelets regler kan Mats, om han så önskar, ge Lena alla sina pengar, det vill säga 10 euro. Om han inte gör det är spelet över. Båda får behålla sina pengar.

I spelet testar man hur mycket Mats litar på Lena. Om Mats nämligen ger sina pengar åt Lena, får hon en bonus på 30 euro. Dessutom kan Lena antingen behålla de 10 euro hon fick av Mats och sin bonus – alltså sammanlagt 50 euro – eller alternativt tacka Mats för förtroendet genom att ge honom 25 euro.

Enligt den traditionella ekonomiska teorin om att människan är en varelse som tänker rationellt och maximerar sina egna fördelar borde Mats inte från början ge sina 10 euro åt Lena. Och Lena borde inte belöna Mats genom att belöna honom med 25 euro. Det borde ligga i Mats intresse att behålla sina 10 euro och om han trots allt skulle ge sina pengar åt Lena skulle det ligga i hennes intresse att behålla alla 50 euro.

I försökssituationerna ger dock Mats i de flesta fallen 10 euro åt Lena och ofta betalar Lena en belöning på 25 euro åt Mats. Forskningsresultaten visar att vi i ekonomiska frågor har en benägenhet att lita på andra människor, även om det rationellt sett inte är i enlighet med våra egna intressen.


Förtroende är en viktig sak, men ett sviket förtroende kan enkelt förvandlas till hämnd.

Forskarna har också genomfört sådana experiment där Mats får en möjlighet att hämnas om Lena sviker det förtroende hon har fått av Mats. I vissa försöksuppställningar kan Mats till exempel betala för att någon tar pengarna av Lena. I experimenten hämnas Mats ofta – och dessutom hårdhänt.

Dan Ariely har i de här experimenten hittat likheter med finanskrisens efterdyningar. När USA:s statsmakt räddade de krisdrabbade bankerna och de övriga finansinstituten översvämmades gatorna av medborgare som krävde bankirernas huvud på ett fat.

”Vi antog att människor är fullständigt rationella, men vi har lagt märke till att förtroende är en mycket viktig sak och att förtroende enkelt kan förvandlas till en hämndmentalitet”, har Ariely skrivit.


Den brist på förtroende som finanskrisen gav upphov till kan lätt bli bestående.

Även Andy Haldane, chefsekonom vid Bank of England, har känt oro över finanskrisens effekter på förtroendet. Enligt nyhetsbyrån Reuters framförde han i oktober ifjol misstankar om att finanskrisen undergrävde förtroendet för det ekonomiska systemet och dess institutioner på ett sätt som kan bli bestående.

”Även om ärren efter själva krisen läks kan det hända att den brist på förtroende som uppstod inte korrigeras av sig själv. Det är nödvändigtvis inte ett cyklist och tillfälligt fenomen, utan något bestående”, sade Haldane. ”Vi som arbetar inom finansbranschen – inklusive centralbankerna – måste arbeta hårt för att bygga upp förtroendet på nytt.”


Det finns en tydlig koppling mellan förtroende och nationalekonomisk tillväxt.

När ”mjuka” teman som förtroende blir föremål för ekonomiforskarnas intresse har några forskare börjat grubbla över hur viktiga dessa faktorer allmänt är ur nationalekonomiskt perspektiv. Till exempel ekonomerna Paul Zak och Stephen Knack blev intresserade av att undersöka förhållandet mellan förtroende och nationalekonomisk tillväxt.

De bevisade att det finns en tydlig koppling mellan förtroende och tillväxt. Deras forskningsmaterial kom från sammanlagt 41 olika länder. Av resultaten framgick att när förtroendet ökar med 15 procent ökar BNP per capita med en procent. Detta betyder att i sådana nationalekonomier där människorna litar på varandra och på de finansiella institutionerna är tillväxten snabbare än i sådana där det förkommer brist på förtroende. Korrelationen är stark. Dessutom har man i olika undersökningar lagt märke till att verkningsmekanismen fungerar så, att förtroende snarare leder till tillväxt än tvärtom.

Stephen Knack, som arbetar som chefsekonom i Världsbanken, har konstaterat att förtroende i princip förklarar hela den skillnad som förekommer mellan till exempel BNP beräknad per capita i USA och i Somalia. I USA är BNP per capita cirka 57 500 dollar och i Somalia endast 434 dollar.

Enligt Knacks beräkningar utgör förtroende cirka 99,5 procent av USA:s BNP, det vill säga 12,4 miljarder dollar. Som ett grovt exempel kan man säga att 200 dollar av inkomsterna för en medborgare i USA som tjänar 40 000 dollar om året är resultatet av hårt arbete och resterande 39 800 dollar är ett resultat av faktorer med anknytning till förtroende.

Knacks och hans partners undersökningar hör samman med förhållandet mellan förtroende och ekonomisk tillväxt på lång sikt. Men förtroende spelar även en specifik roll vad gäller tillväxt på kort sikt. Då är det frågan om till exempel hur konsumenterna bedömer att den egna ekonomin och nationalekonomin ska utvecklas inom den närmaste framtiden.


Konsumenternas tro på framtiden mäts med hjälp av konsumenternas förtroendeindikator.

Forskarna har redan länge varit intresserade av konsumenternas uppfattning om det ekonomiska läget. I USA började man mäta konsumenternas åsikter redan i slutet av 1940-talet och i Europa från och med år 1972. I Finland rapporteras konsumenternas åsikter av Statistikcentralen via Konsumenternas förtroendeindikator. Förtroendeindikatorn berättar om konsumenternas förväntningar på den egna ekonomin och sparmöjligheterna samt förväntningarna på Finlands ekonomi och arbetslöshetsutvecklingen.

För närvarande är finländarnas förtroende för ekonomin den högsta sedan recessionen i början av 1990-talet. I december ifjol ansåg 51 procent av konsumenterna att den ekonomiska situationen i Finland kommer att förbättras i år. Endast 8 procent bedömde att landets ekonomi kommer att försämras. 30 procent litade på att den egna ekonomin skulle förbättras och 11 procent var oroliga för att ekonomin skulle försämras.

Konsumenterna ansåg tidpunkten vara mycket gynnsam för att ta lån och för att spara. Man bedömde även att tidpunkten var gynnsam för köp av kapitalvaror.

Sysselsatta konsumenter bedömde att risken för att själva råka ut för arbetslöshet hade minskat mycket under de senaste månaderna. Av alla konsumenter förväntade sig 47 procent att arbetslösheten skulle minska under det följande året och 16 procent bedömde att arbetslösheten ökar.

Konsumenternas förtroende är viktigt med tanke på nationalekonomins tillväxt. Statistikcentralens överaktuarie Tara June skrev i Statistikcentralens Välfärdsöversikt (på finska) 4/2014 att ”i Finland är den samtidiga korrelationen mellan förtroendeindikatorn och privatkonsumtionen relativt stark”. Privatkonsumtionens utveckling korrelerar med förtroendet, men med en liten fördröjning. När konsumenterna litar på den egna och på Finlands ekonomi kommer de även att konsumera.

Det är svårt att påvisa en direkt koppling mellan konsumenternas förtroende och BNP:s tillväxt. Det finns dock en koppling, eftersom privatkonsumtionen är den viktigaste enskilda delfaktorn vad gäller ekonomisk tillväxt i Finland. Det betyder att man med hjälp av konsumenternas förtroende och förväntningar relativt bra kan förutsäga BNP:s utveckling. Och för närvarande ser framtiden ljusare ut än på flera år.

FIM Lounge cutline Timo Hirvonen

Förtroendet är ekonomins lim

Förtroende skapar sammanhållning bland de ekonomiska aktörerna och det måste vi värna om på alla sätt och vis, konstaterar FIMs chefsekonom Timo Hirvonen.

1. Förtroendet för ekonomin har stärkts

Efter finanskrisen har förtroendet för ekonomin stärkts med många olika metoder. Centralbankerna har sänkt räntorna till rekordlåga nivåer. Många stater har utnyttjat stimulanspaket för att göra den ekonomiska tillväxten snabbare. Nya säkerhetsnät och brandmurar har byggts. Återhämtningen efter finanskrisen har varit långvarig, men nu börjar det se positivt ut i många länder.

2. Man måste värna om förtroendet

Förtroende är som ett lim som håller de ekonomiska aktörerna tillsammans. Vi känner ju redan till att när förtroendet undergrävs kan hela den globala ekonomin i värsta fall krascha. Därför ska vi på alla sätt och vis värna om förtroendet.

3. Förtroende skapar en positiv spiral

I Finland är konsumenternas förtroende för närvarande rekordstarkt och även företagens förtroende är på en god nivå. När förtroendet för ekonomin är starkt konsumerar hushållen och företagen både investerar och anställer mer personal. Detta skapar en positiv spiral som syns i form av en starkare ekonomisk tillväxt.

Timo Hirvonen är chefsekonom på FIM.

13.02.2018