Talous kasvaa ja kukoistaa silloin, kun kuluttajat ja yritykset luottavat toisiinsa, talouden instituutioihin ja kasvuun. Luottamuksella onkin suuri merkitys nykyaikaisessa talousjärjestelmässä. Luottamuksen rapautuessa jopa koko maailmantalous voi pahimmassa tapauksessa romahtaa.
Vajaa kymmenen vuotta sitten, tiistaina 16. päivä syyskuuta vuonna 2008, maailmantalous oli kuilun partaalla. USA:n neljänneksi suurin investointipankki, Lehman Brothers, oli juuri ajautunut konkurssiin asuntoluottomarkkinoilta käynnistyneen subprime-kriisin seurauksena. Globaali vakuutusjätti AIG oli myös suurissa vaikeuksissa, ja Yhdysvaltojen valtiovarainministeriö ja keskuspankki kävivät neuvotteluja yhtiön pelastamiseksi.
Markkinat olivat olettaneet, että USA:n valtio ei voisi antaa Lehman Brothersin kaatua, sillä konkurssin seurausvaikutuksia ei osattu mitenkään arvioida. Markkinat alkoivat panikoida ja paniikki yltyi, kun kävi ilmi, että Yhdysvaltain vanhin rahamarkkinarahastoyhtiö, Reserve Management Company, oli suurissa vaikeuksissa Lehman Brothersille myöntämiensä lainojen takia. Nuo lainapaperit olivat nyt arvottomia.
Rahamarkkinarahastot ovat yhtiöitä, joilta muun muassa pankit, vakuutusyhtiöt ja yritykset lainaavat rahaa lyhyen ajan tarpeitaan varten. Vuoteen 2008 mennessä USA:n rahamarkkinarahastoihin oli kertynyt varoja yhteensä noin 3 500 miljardin dollarin edestä. Sijoittajan näkökulmasta katsottuna näihin rahastoihin sijoittamisen piti olla käytännössä riskitöntä. Reserve Management Companyn vaikeudet olivat jotain sellaista, mitä ei pitänyt voida tapahtua.
”USA:n talousjärjestelmän sydän pysähtyi.”
Sijoittajat alkoivat paniikissa vetää varojaan pois ensin Reserve Management Companyn rahastoista ja sitten myös muista rahamarkkinarahastoista. Demokraattien kongressiedustaja Paul Kanjorski esitti helmikuussa 2009 televisioidussa haastattelussa, että rahamarkkinarahastoista olisi vedetty syyskuun 18. päivänä 2008 pois peräti 550 miljardia dollaria muutamassa tunnissa. Kyseessä oli Kanjorskin mukaan ”elektroninen talletuspako”.
Kanjorskin esittämistä luvuista on väitelty, mutta joka tapauksessa USA:n rahamarkkinat olivat paniikin vuoksi käytännössä hyytyneet. Maailman arvostetuimpiin sijoittajiin kuuluva Warren Buffett totesi muutama vuosi kriisin jälkeen, että tuolloin USA:n talousjärjestelmän sydän pysähtyi.
”Rahamarkkinarahastoissa oli puolet kaikista pankkiemme talletuksista”, Buffet sanoi. ”Maailman suurimmat yritykset miettivät, voivatko ne kohta enää maksaa palkkoja työntekijöilleen.”
Kuvaavaa on, että jopa General Electricin kaltaisen jättiyrityksen oli hankalaa saada markkinoilta rahoitusta toiminnalleen. Yhtiön pääjohtaja Geoffrey Immelt soitti The New Yorkerin mukaan asiasta suoraan valtiovarainministeri Hank Paulsonille keskiviikkona 17. päivä syyskuuta todeten tilanteen olevan ”erittäin paha”.
Finanssikriisi muistuttaa siitä, miten suuri merkitys luottamuksella on talousjärjestelmässä.
Yhdysvaltain talous ja sitä myötä koko maailmantalous oli romahduksen partaalla syyskuun puolivälissä 2008. Nuo finanssikriisin kohtalokkaat päivät muistuttavat siitä, miten suuri merkitys luottamuksella on nykyaikaisessa talousjärjestelmässä. Luottamuksen kadotessa kokonaiset kansantaloudet ajautuvat vaikeuksiin ja pahimmassa tapauksessa koko maailmantalous voi romahtaa.
Taloustieteessä luottamuksen ja talouden välisten suhteiden vakava pohtiminen on suhteellisen nuori ilmiö, vaikka esimerkiksi finanssikriisin kaltaiset esimerkit osoittavat, miten tärkeä asia luottamus on talouden kannalta. Taloustieteen valtavirrassa ihminen miellettiin 1700-luvulta alkaen – muun muassa Adam Smithin ja David Ricardon ajatuksiin pohjautuen – rationaaliseksi olennoksi, joka pyrkii kaikissa tilanteissa maksimoimaan omaa etuaan.
”Emme saa illallista teurastajan tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden vuoksi, vaan siksi, että he pitävät huolta omista eduistaan”, Adam Smith kirjoitti vuonna 1776 ilmestyneessä klassikkoteoksessaan, Kansakuntien varallisuus.
Ihmiset eivät todellisuudessa aina pyri maksimoimaan omaa etuaan.
Taloustiedettä, joka typistää ihmisen pelkästään omaa etuaan ajavaksi hahmoksi, alettiin haastaa vakavasti viime vuosisadan lopulla. Niin sanotun behavioristisen taloustieteen edustajat nostivat tutkimuksen keskiöön muun muassa talouden toimijoiden irrationaalisen käyttäytymisen, altruismin ja luottamuksen.
Tutkijat tekivät erilaisia koeasetelmia, joissa huomattiin, että todellisuudessa ihmiset eivät aina pyri maksimoimaan omaa etuaan – eivät edes suhteellisen yksinkertaisia päätöksiä tehdessään. Hyvä esimerkki tällaisesta asetelmasta on niin kutsuttu luottamuspeli, josta esimerkiksi Duke Universityn professori Dan Ariely on kirjoittanut ja esitelmöinyt.
Pelissä on kaksi pelaajaa, Matti ja Liisa, jotka eivät tunne toisiaan. He eivät myöskään näe toisiaan, eivätkä pysty kommunikoimaan keskenään. Molemmille pelaajille annetaan pelin aluksi 10 euroa. Pelin sääntöjen mukaan Matti voi halutessaan antaa Liisalle kaikki rahansa, eli siis 10 euroa. Jos hän ei tee näin, peli päättyy. Molemmat saavat pitää rahansa.
Pelissä testataan sitä, missä määrin Matti luottaa Liisaan. Jos Matti nimittäin antaa Liisalle rahansa, Liisa saa 30 euron bonuksen. Lisäksi Liisa voi joko pitää sekä Matilta saamansa 10 euroa että saamansa bonuksen – yhteensä siis 50 euroa – tai vaihtoehtoisesti palkita Matin saamastaan luottamuksesta 25 eurolla.
Perinteisen, ihmistä rationaalisesti ajattelevana ja omaa etuaan maksimoivana olentona pitävän talousteorian mukaan Matin ei alun perin pitäisi antaa Liisalle omaa kymmentä euroaan. Eikä Liisan pitäisi palkita Mattia palauttamalla tälle 25 euroa. Matin edun mukaista olisi pitää saamansa 10 euroa, ja jos hän kaikesta huolimatta antaisi rahansa Liisalle, tämän edun mukaista olisi pitää kaikki 50 euroa.
Koetilanteissa kuitenkin suuri osa Mateista antaa 10 euroa Liisoille ja usein Liisat maksavat 25 euron palkkion Mateille. Tutkimustulokset osoittavat, että meillä on taipumus luottaa talousasioissa toisiin ihmisiin, vaikka se ei olisi rationaalisesti ajatellen omien etujemme mukaista.
Luottamus on tärkeä asia, mutta petetty luottamus voi helposti kääntyä kostoksi.
Tutkijat ovat tehneet myös sellaisia kokeita, joissa Matille annetaan mahdollisuus kostaa, jos Liisa pettää Matin hänelle antaman luottamuksen. Joissain koeasetelmissa Matti voi esimerkiksi maksaa siitä, että Liisalta otetaan rahaa pois. Kokeissa Matit usein kostavat – ja vieläpä kovalla kädellä.
Dan Ariely on nähnyt näissä kokeissa yhtäläisyyksiä finanssikriisin jälkimaininkeihin. Kun USA:n valtio pelasti kriisiin ajautuneet pankit ja muut rahoituslaitokset, kansalaiset ryntäsivät kaduille ja vaativat pankkiirien päitä vadille.
”Oletimme ihmisten olevan täysin rationaalisia, mutta olemme havainneet, että luottamus on hyvin tärkeä asia ja että se voi helposti kääntyä kostomentaliteetiksi”, Ariely on kirjoittanut.
Finanssikriisin synnyttämä luottamusvaje voi jäädä pysyväksi.
Finanssikriisin vaikutuksista luottamukseen on ollut huolissaan myös Englannin keskuspankin pääekonomisti Andy Haldane. Viime vuoden lokakuussa hän epäili uutistoimisto Reutersin mukaan, että finanssikriisi nakersi talousjärjestelmään ja sen instituutioihin kohdistuvaa luottamusta tavalla, joka voi jäädä pysyväksi.
”Vaikka itse kriisin arvet paranevat, voi olla niin, että syntynyt luottamusvaje ei korjaannu itsestään. Se ei välttämättä ole syklistä ja väliaikaista, vaan pysyvää”, Haldane sanoi. ”Meidän rahoitusalalla työskentelevien – mukaan lukien keskuspankit – on tehtävä kovasti töitä, jotta saamme tämän luottamusvajeen paikatuksi.”
Luottamuksen ja kansantalouksien kasvun välillä on selvä yhteys.
Luottamuksen kaltaisten ”pehmeiden” teemojen noustessa taloustutkijoiden mielenkiinnon kohteiksi eräät tutkijat alkoivat miettiä, mikä merkitys näillä tekijöillä on laajemmin ottaen kansantalouksien näkökulmasta. Esimerkiksi taloustieteilijät Paul Zak ja Stephen Knack innostuivat tutkimaan luottamuksen ja kansantalouksien kasvun välistä suhdetta.
He osoittivat, että luottamuksen ja kasvun välillä on selvä yhteys. Heidän tutkimusaineistonsa koostui kaikkiaan 41 eri maasta. Kävi ilmi, että kun luottamus nousee 15 prosentilla, henkeä kohti laskettu BKT:n kasvu nousee yhdellä prosentilla. Toisin sanoen, sellaiset kansantaloudet, joissa ihmiset luottavat toisiinsa ja talouden instituutioihin, kasvavat nopeammin kuin sellaiset, joissa luottamus on alhaista. Korrelaatio on vahva. Lisäksi eri tutkimuksissa on havaittu, että vaikutusmekanismi toimii siten, että ennemminkin luottamus synnyttää kasvua kuin toisin päin.
Maailmanpankissa johtavana ekonomistina työskentelevä Stephen Knack on todennut, että luottamus selittää käytännöllisesti katsoen kokonaan sen eron, mikä vallitsee esimerkiksi USA:n ja Somalian välillä henkeä kohden lasketussa BKT:ssa. USA:ssa BKT per henki on noin 57 500 dollaria, kun Somaliassa se on vaivaiset 434 dollaria.
Knackin laskelmien mukaan luottamuksen osuus on 99,5 prosenttia USA:n kansantalouden BKT:stä, eli noin 12,4 biljoonaa dollaria. Karrikoiden voi sanoa, että 40 000 dollaria vuodessa ansaitsevan USA:n kansalaisen tuloista 200 dollaria on tulosta kovasta työstä ja loput 39 800 dollaria syntyvät luottamukseen liittyvien tekijöiden vaikutuksesta.
Knackin ja kumppaneiden tutkimukset liittyvät luottamuksen ja talouden pitkän aikavälin kasvun väliseen suhteeseen. Mutta luottamuksella on oma merkityksensä myös lyhyen aikavälin kasvun kannalta. Tässä on kyse esimerkiksi siitä, miten kuluttajat arvioivat oman taloutensa ja kansantalouden kehittyvän lähitulevaisuudessa.
Kuluttajien uskoa talouteensa mitataan kuluttajien luottamusindikaattorilla.
Kuluttajien käsitykset taloudellisesta tilanteesta ovat kiinnostaneet tutkijoita jo pitkään. Yhdysvalloissa kuluttajien mielipiteitä alettiin mitata jo 1940-luvun loppupuolella ja Euroopassa vuodesta 1972 alkaen. Suomessa kuluttajien tunnoista raportoi Tilastokeskus Kuluttajien luottamusindikaattorin välityksellä. Luottamusindikaattori kertoo siitä, miten kuluttajat uskovat oman taloutensa ja säästämismahdollisuuksiensa sekä Suomen talouden ja työttömyyden kehittyvän.
Juuri tällä hetkellä suomalaisten luottamus talouteen on korkeimmillaan sitten 1990-luvun alun laman. Viime joulukuussa 51 prosenttia kuluttajista uskoi, että Suomen taloustilanne paranee tänä vuonna. Vain 8 prosenttia arvioi maamme talouden huononevan. Oman taloutensa kohentumiseen luotti 30 prosenttia, kun taas 11 prosenttia pelkäsi taloutensa huononevan.
Kuluttajat pitivät nykyistä ajankohtaa hyvin otollisena lainanotolle ja säästämiselle. Myös kestotavaroiden ostaminen arvioitiin kannattavaksi.
Työssäkäyvät kuluttajat arvioivat, että työttömyyden uhka omalla kohdalla on vähentynyt viime aikoina paljon. Kaikista kuluttajista 47 prosenttia odotti, että työttömyys vähenee seuraavan vuoden aikana, ja 16 prosenttia arvioi työttömyyden lisääntyvän.
Kuluttajien luottamuksella on merkitystä kansantalouden kasvun kannalta. Tilastokeskuksen yliaktuaari Tara Junes kirjoitti Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 4/2014, että ”Suomessa luottamusindikaattorin ja yksityisen kulutuksen välinen samanaikainen riippuvuussuhde on melko vahva”. Yksityisen kulutuksen kehitys korreloi luottamuksen kanssa, mutta pienellä viiveellä. Kun kuluttajat luottavat omaan ja Suomen talouteen, he myös kuluttavat.
Suoraa yhteyttä kuluttajien luottamuksen ja BKT:n kasvun välillä on vaikea osoittaa. Yhteys kuitenkin on, sillä yksityinen kulutus on merkittävin yksittäinen talouskasvun osatekijä Suomessa. Siten kuluttajien luottamus ja odotukset ennakoivat kohtuullisen hyvin BKT:n kehitystä. Ja tällä hetkellä tulevaisuus näyttää paremmalta kuin vuosiin.
Luottamus on talouden liima
Luottamus pitää talouden toimijat yhdessä, ja sitä pitää vaalia kaikin keinoin, toteaa FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.
1. Luottamusta talouteen on vahvistettu
Finanssikriisin jälkeen luottamusta talouteen on vahvistettu monin toimin. Keskuspankit ovat laskeneet korot ennätysalas. Monet valtiot ovat elvyttäneet talouskasvun nopeuttamiseksi. Uusia turvaverkkoja ja palomuureja on rakennettu. Toipuminen finanssikriisistä on kestänyt pitkään, mutta nyt aletaan olla voiton puolella monissa maissa.
2. Luottamusta pitää vaalia
Luottamus on kuin liima, joka pitää talouden toimijat yhdessä. Kuten jo tiedetään, luottamuksen rapautuessa koko maailmantalous voi pahimmillaan romahtaa. Siksi luottamusta tulisikin vaalia kaikin keinoin.
3. Luottamus synnyttää positiivisen kierteen
Suomessa kuluttajien luottamus on parhaillaan ennätysvahvaa ja yritysten luottamus on myös hyvällä tasolla. Talousluottamuksen ollessa vahvaa kotitaloudet kuluttavat ja yritykset sekä investoivat että palkkaavat lisää henkilöstöä. Tämä synnyttää positiivisen kierteen, joka näkyy talouskasvun vahvistumisena.
Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.
Teatterinuorten ohjaaja
Satu Linnapuomi ohjaa Suomen Kansallisteatterissa sekä näytelmiä nuorille että nuoria näytelmissä. Luottamus aikuisen ohjaajan ja nuorten näyttelijöiden välillä ei synny...
LUE JUTTU
