Luova tuho uudistaa talouden rakenteita sekä synnyttää pitkän aikavälin kasvua ja hyvinvointia. Suomessa se jyllää tällä hetkellä etenkin teollisuudessa, kaupan alalla ja ICT-palveluissa, kertoo Etlan Mika Maliranta.

Suomalainen tehdasteollisuus uudistuu parhaillaan ennätysvauhdilla. Tämä käy ilmi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtajan, Jyväskylän yliopiston professori Mika Malirannan ja Etlan tutkija Nelli Valmarin kesäkuussa julkaisemasta tutkimuksesta.

Maliranta ja Valmari selvittivät teollisuustuotantomme uudistumista vuosina 2006–2015. Tutkimuksessa pureuduttiin teollisuuden tuoterakenteeseen tuotelinjatasolla.


Lamat vähentävät talouden kasvun kannalta tarpeellista luovaa tuhoa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että viime vuosikymmenen lopun finanssikriisiä seurannut lama lamaannutti myös teollisuuden tuoterakenteen uudistumisen. Tilanteesta toipumiseen kului vuosia. Lamoilla näyttäisikin olevan negatiivinen kumulatiivinen vaikutus rakennemuutokseen.

Tuotantotoiminnan uudistuminen lähti käyntiin vuonna 2010 ja se on kiihtynyt koko tämän vuosikymmenen. Vuonna 2015 tehdasteollisuuden tuotantoa uudistettiin jo ennätystahdilla.

Suuri osa nykyajan säilytettävistä dokumenteista tuotetaan sähköisesti. Äänitteiden ja muiden dokumenttien tallennusmuoto on vuosien saatossa moneen kertaan muuttunut ja kehittynyt aina laadukkaammaksi.

Malirannan ja Valmarin tutkimus osoittaa, miten lamat vähentävät talouden pitkän aikavälin kasvun kannalta tarpeellista ”luovaa tuhoa”. Ajatus markkinataloutta uudistavasta luovasta tuhosta juontaa juurensa viime vuosisadan alkupuolella vaikuttaneen, Itävallassa syntyneen, mutta myöhemmin amerikkalaistuneen Joseph Schumpeterin (1883–1950) kirjoituksiin  – etenkin vuonna 1942 julkaistuun teokseen Capitalism, Socialism and Democracy.

Teoksessa Schumpeter väittää, että kapitalistinen talousjärjestelmä ei ole koskaan tasapainossa, vaan talous on jatkuvien muutosten kourissa. Luova tuho tarkoittaa sitä, että vanhat rakenteet tuhoutuvat uusien ja parempien tieltä. Näin luova tuho ylläpitää kapitalismin – tai markkinatalouden – elinvoimaisuutta.


Luovassa tuhossa on kyse toimialan tuottavuutta kohottavasta yritysrakenteiden muutoksesta.

Luovan tuhon tutkijana mainetta niittänyt Etlan Mika Maliranta kertoo, että niin sanottu schumpeteriläinen kasvuteoria kuuluu talouden kasvututkimuksen eturintamaan.

”Schumpeter ei itse kuitenkaan kirjoittanut luovasta tuhosta kovinkaan paljoa, ja nykyinen tutkimus on hyödyntänyt häntä melko yleisluontoisesti. Hänen jälkeensä sekä teoria että alan empiirinen tutkimus ovat ottaneet lukuisia harppauksia eteenpäin.”

Mika Maliranta määrittelee luovan tuhon ytimekkäästi ”toimialan tuottavuutta kohottavaksi yritysrakenteiden muutokseksi”. Kyse on viime kädessä siitä, miten erilaiset innovaatiot lisäävät tuottavuutta eri yritysten ja toimialojen sisällä.

”Yritykset kamppailevat keskenään innovaatioiden avulla”, Maliranta selventää. ”Se, miten eri innovaatiot lopulta menestyvät, on epävarmaa, mutta joku kuitenkin aina onnistuu ja yritys saa näin kilpailuetua.”

Innovaatiot voivat liittyä uusiin tuotteisiin tai palveluihin, entistä parempiin prosesseihin ja tapoihin organisoida työtä tai vaikkapa markkinointiin.

Uusi tapa tallentaa ja toistaa ääntä, kuvaa tai muuta tietoa on aina syrjäyttänyt edellisen, usein huonompilaatuisen tai enemmän tilaa vievän tallennusmuodon.

”Innovaatiot kohottavat tuottavuutta, ja onnistuneet yritykset voivat panostaa liiketoimintaansa aiempaa enemmän ja viedä markkinaosuuksia vanhojen teknologioiden ja ideoiden varassa toimivilta kilpailijoiltaan. Epäonnistuneet vähentävät panostuksiaan tai poistuvat kokonaan markkinoilta. Näin tuottavuus kasvaa koko toimialan tasolla tarkasteltuna.”

Luovassa tuhossa on kaksi puolta – sekä luonti- että tuhopuoli. Luontipuolessa on kyse siitä, että tuottavuus kasvaa, kun uudet työpaikat ovat tuottavampia kuin vanhat. Tuhopuolella taas tapahtuu matalan tuottavuuden työpaikkojen tuhoutumista. Kaiken kaikkiaan koko kansantalous hyötyy tuottavuuden kasvaessa.


Luova tuho selittää noin kolmasosan tehdasteollisuuden tuottavuuden kasvusta.

Luovasta tuhosta keskusteltaessa ihmetellään usein, miten tuho voi olla jotenkin luovaa. Mika Maliranta huomauttaa, että tällaisessa ajattelussa luovan tuhon mekaniikka ymmärretään takaperin.

”Kyse on nimenomaan siitä, että ensin syntyy tuottavuutta parantavia innovaatioita. Ja tämän johdosta heikommin tuottavissa yrityksissä ja työpaikoissa syntyy tuhoa.”

Innovaatiot puolestaan voidaan jakaa radikaaleihin ja inkrementaalisiin. Edellisissä on kyse jostain aidosti uudesta ja ennen näkemättömästä. Jälkimmäiset taas parantavat jo olemassa olevaa toimintaa ja tuotantoa vähitellen.

”Tutkimustulokset kertovat siitä, että etenkin teknologisten murroskausien aikana syntyy uusia radikaaleja innovaatioita”, Maliranta sanoo. ”Viime vuosikymmeninä nähty ICT-murros on hyvä esimerkki tästä. Eri yritykset ja toimialat miettivät kuumeisesti, miten ne voisivat hyödyntää ICT-teknologioita oman toimintansa tehostamisessa.”

Linux on käyttöjärjestelmien perhe, jonka ytimen kehitti Linus Torvalds vuonna 1991. Linuxia voidaan käyttää useissa eri alustoissa, kuten tietokoneissa, matkapuhelimissa ja pelikonsoleissa. Se on myös maailman käytetyin palvelinkäyttöjärjestelmä, ja sitä käyttää kymmenen maailman tehokkainta supertietokonetta. Lisäksi Linux tunnetaan yhteistyöstä vapaiden ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehityksessä.

Luovalla tuholla on ollut merkittävä vaikutus suomalaisen työn tuottavuuden kasvuun. Esimerkiksi vuosina 1975–2011 tehdasteollisuuden työn tuottavuus kasvoi vuosittain keskimäärin 4,7 prosenttiyksiköllä. Tästä luova tuho selittää noin kolmasosan, eli 1,4 prosenttia.

”Luova tuho alkoi voimistua 1980-luvun aikana”, Maliranta kertoo.

”Tuolloin uusittiin kilpailulainsäädäntöä. Ja kun vienti entiseen Neuvostoliittoon supistui öljyn hinnan laskun myötä, suomalaiset yritykset joutuivat etsimään vientikohteita vaativammilta länsimarkkinoilta. Pääomamarkkinat vapautuivat osin tietoisten päätösten ja osin globalisaation seurauksena. Voidaan sanoa, että markkinatalous tuli tuolloin Suomeen.”

Kiihkeimmillään luova tuho oli juuri ennen 1990-luvun lamaa, sen aikana ja heti sen jälkeen. Sen jälkeen luova tuho heikkeni asteittain.

”Vuosina 1998–2005 luova tuho oli kohmeessa. Tosin tuolloinkin se oli voimakkaampaa kuin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa.”

Äkkinäinen voisi ajatella, että tässä näkyy ennen kaikkea Nokian ja sen ympärille kehittyneen telekommunikaatioklusterin merkitys Suomen kansantaloudelle. Maliranta toppuuttelee.

”Toki Nokiakin näkyy näissä luvuissa, mutta luovan tuhon aallot olivat hyvin samanlaiset monilla tehdasteollisuuden aloilla.”

ABLOY-avaimen ja lukkosylinterin keksi helsinkiläinen konttorikonemekaanikko Emil Henriksson vuonna 1907. Lukkosysteemi oli ensimmäisiä ns. kiekkohaittaisia lukkoja, jossa mekanismi perustuu kiekkojen liikkumiseen. ABLOY-lukot tunnetaan maailmalla varmatoimisina ja turvallisina.

Miten luova tuho on vaikuttanut lähihistoriassa ja vaikuttaa tällä hetkellä? Suomen kansantalous on ponnistanut viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana mukavalle kasvu-uralle.

FIM Loungen Talous 360 -artikkelisarjassa on kerrottu siitä, miten Suomi kiipeää takaisin puuhun metsäteollisuuden uusien innovaatioiden varassa. Telakoilla rakennetaan jälleen nykyaikaisia ristelijöitä, jotka ovat erittäin vaativia korkean teknologian projekteja.

Sveitsiläispankki USB:n ekonomistit taas uskovat Suomen olevan neljänneksi vahvin ennakkosuosikki, kun kisataan siitä, kuka hyötyy eniten robotisaatiosta. Paljon on puhuttu myös siitä, miten pienet ja ketterät startup-yritykset voivat onnistuessaan mullistaa kokonaisia toimialoja.


Valtaosa uusista yrityksistä on aika surkeita tuottavuuden kasvattamisessa.

Maliranta varoittaa vetämästä suoria yhtäläisyysmerkkejä kansantalouden nykyisen kasvun ja luovan tuhon välille.

Luovassa tuhossa kun on kysymys ennen kaikkea pitkän aikavälin kasvun tekijöistä, eikä se välttämättä korreloi suoraan suhdanteiden kanssa, vaikka esimerkiksi lamat hidastavat rakennemuutosta.

”Talouskasvu ja varsinkin kansantalouden vientimenestys ovat suhteellisen harvojen yritysten varassa. Kaiken kaikkiaan sattumalla on suuri merkitys sen kannalta, mitkä yritykset menestyvät innovaatioidensa varassa ja kuinka nopeasti kansantalouden kasvu alkaa kiihtyä.”

Kiinnostava on myös startup-yritysten rooli tässä suhteessa.

”Valtaosa uusista yrityksistä on aika surkeita tuottavuuden kasvattamisessa, ja nyrkkisäännön mukaan enää vain viidesosa niistä on olemassa viiden vuoden päästä aloittamisesta”, Maliranta kertoo.

”Ja niistä, jotka selviävät, aika pieni osa osallistuu luovan tuhon luonti-puoleen eli ovat tavallista tuottavampia ja kasvavat. Vastaavasti taas vanhoilla yrityksillä on usein paljon innovaatiotoimintaa ja esimerkiksi niiden sisällä tapahtuu luovaa tuhoa, kun vanhoja tuotantolinjoja lakkautetaan ja uusia, entistä tuottavampia perustetaan.”


Kaupan alalla luova tuho on ollut samaa tasoa kuin Ruotsissa.

Suomessa luovaa tuhoa on Malirannan mukaan nähty viime vuosina ja vuosikymmeninä etenkin kaupan alalla ja ICT-palveluissa.

”Monet vähittäis- ja tukkukaupan yritykset ovat onnistuneet parantamaan tuottavuuttaan 1990-luvun puolivälistä viime vuosiin asti. Prosesseja ja jakeluverkkoja on uudistettu ja markkinointia kehitetty varsin kunnianhimoisesti. Markkinaosuudet ovat siirtyneet tässä parhaiten onnistuneiden suuntaan”, hän kertoo. ”Ja yllättävästi tässä kehitys on ollut samaa tasoa kuin Ruotsissa.”

ICT-palveluissa taas luova tuho on alkanut jyllätä myöhemmin kuin esimerkiksi teollisuudessa. Malirannan mukaan Supercell on hyvä esimerkki siitä, miten luova tuho näkyy ICT-palveluissa.

”Yhtiön sisällä nähtiin monta epäonnistumista ennen kuin homma lähti toden teolla lentoon.”

Sillä, että luova tuho jyllää palvelualoilla, on suuri merkitys kansantaloutemme kannalta. Syntyyhän jo reilusti yli kaksi kolmasosaa BKT:stamme palveluista.

”Palvelualat ovat tietyiltä osin erityisen otollista luovan tuhon maaperää”, Maliranta toteaa. ”Uusia innovaatioita on niissä verrattain helppo skaalata isoon mittakaavaan.”

Vuonna 1975 professori Seppo Säynäjäkangas pohti hiihtolenkeillään, miten kunnon kohenemista voisi mitata tehokkaasti liikkeessä. Idea jalostui mukana kuljetettavaksi sydänmonitoriksi, ja sitä tukivat Suomen Hiihtoliitto ja Keksintösäätiö. Vuonna 1979 Polar haki patenttia langattomalle sykkeenmittaukselle, ja sellainen lanseerattiin vuonna 1982. Säynäjäkangas palkittiin sykemittarista 1989 Suomalaisella insinööripalkinnolla. Polar-sykemittari on edelleen alansa markkinajohtaja.

Metsäteollisuuden uudistumista Maliranta pitää tervetulleena, joskin hän näkee, että siellä innovaatiot ovat olleet enimmäkseen inkrementaalisia – on tehty vähitellen entistä parempia paperikoneita ja hiottu prosesseja. Laivanrakennuksessa taas on nähty tuoteinnovaatioita, prosessi-innovaatioita ja markkinointi-innovaatioita.

”Joskus myös uusi omistaja voi tuoda yritykseen uutta virtaa, kuten on nähty Turun telakalla.”

Luovan tuhon teorian ja tutkimuksen ytimessä on kasvun lisäksi myös työllisyys. Suomessa oli kesäkuussa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan noin 250 000 työtöntä. Onko työttömyys se hinta, joka luovan tuhon synnyttämästä kasvusta pitää maksaa?

”Periaatteessa luova tuho ei välttämättä aiheuta työttömyyttä”, Mika Maliranta toteaa. ”Kysehän on siitä, että vähemmän tuottavat työpaikat poistuvat, ja niiden tilalle syntyy korkeamman tuottavuuden työpaikkoja. Samalla kansantalouteen syntyy arvonlisää.”


Julkisen vallan olisi järkevää luoda edellytyksiä sille, että luovaa tuhoa tapahtuu.

Tässä dynamiikassa julkisella vallalla on kahtalainen rooli. Ajatuksena on, että työpaikkojen sijasta suojellaan työntekijöitä.

Yhtäältä julkisen vallan olisi järkevää luoda edellytyksiä sille, että luovaa tuhoa tapahtuu. Esimerkiksi kannattamattomia yrityksiä ja toimialoja ei olisi syytä tukea. Julkinen valta voi myös parantaa innovoinnin edellytyksiä investoimalla koulutukseen, tutkimukseen ja tiedon levittämiseen.

”Toisaalta se voi edesauttaa työvoiman siirtymistä huonosti tuottavilta aloilta ja yrityksistä paremmin tuottaviin työpaikkoihin”, Maliranta toteaa.

”Tässä voidaan ottaa keinoiksi muun muassa asunto- ja työvoimapolitiikka. Esimerkiksi alussa kohtalaisen antelias, mutta työttömyyden pitkittyessä heikkenevä työttömyysturva kannustaa työntekijöitä hakeutumaan tuottaviin mutta epävarmoihin työpaikkoihin. Tämä taas kannustaa yrityksiä luomaan tällaisia työpaikkoja, koska niihin löytyy helpommin työntekijöitä.”

 FIM Lounge cutline Timo Hirvonen

Luova tuho parantaa tuottavuutta

Yritystuet voivat hidastaa luovaa tuhoa ja sitä kautta tuottavuuden kasvua, arvioi FIMin pääekonomisti Timo Hirvonen.

1. Talouskasvu nojaa tuottavuuden lisäykseen

Luova tuho on hyvin olennaista talouskasvun ja hyvinvoinnin kannalta, sillä se muokkaa yritysrakenteita ja kohentaa tuottavuuden kasvua. Pitkällä aikavälillä talouskasvu nojaa pääasiassa tuottavuuden lisäykseen.

2. Harkintaa yritystukiin

Julkisen vallan tulisi käyttää harkintaa yritysten tukemisessa. Yritystuet voivat hidastaa taloudessa tapahtuvaa luovaa tuhoa mahdollistamalla heikosti kannattavien yritysten, ns. zombie-yritysten, toiminnan. Viime vuosien kevyt rahapolitiikka ja matalat korot ovat voineet myös hidastaa luovaa tuhoa pitämällä yllä zombie-yrityksiä.

3. Digitalisaatio saattaa kasvattaa tuottavuutta

Tuottavuuden kasvun hidastuminen viime aikoina on synnyttänyt paljon keskustelua ekonomistien keskuudessa. Pessimistit eivät usko teknologisten innovaatioiden nopeuttavan tuottavuuden kasvua. Optimistit sen sijaan odottavat, että digitalisaatio kohentaa tuottavuuden kasvua selvästi. Luova tuho -tutkimus tuo tähän keskusteluun oman tärkeän lisänsä.

Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

17.08.2017

Kreativ förstörelse förnyar ekonomiska strukturer och skapar tillväxt och välfärd på lång sikt. I Finland råder kreativ förstörelse för närvarande särskilt inom industri, handel och ICT-tjänster, säger Mika Maliranta på Etla.

Just nu förnyas den finländska fabriksindustrin med rekordfart. Detta framgår av en undersökning som publicerades i juni av Mika Maliranta, professor på Jyväskylä universitet och forskningsdirektör på Näringslivets forskningsinstitut Etla, och Nelli Valmari, forskare på Etla.

Maliranta och Valmari undersökte förnyelsen i vår industriproduktion åren 2006–2015. Undersökningen behandlade industrins produktstruktur på produktlinjenivå.


Recessioner minskar den kreativa förstörelse som behövs för ekonomisk tillväxt.

Av undersökningen framgick att den recession som följde på finanskrisen i slutet av det förra årtiondet också förlamade förnyelsen av industrins produktstruktur. Återhämtningen tog flera år. Recessioner förefaller ha en negativ kumulativ inverkan på strukturförändringen.

Förnyelsen av produktionsverksamhet startade 2010 och har accelererat under hela detta årtionde. År 2015 förnyades fabriksindustrins produktion i rekordfart.

Större delen av de dokument som ska lagras produceras numera elektroniskt. Lagringsformatet för ljudupptagningar och andra dokument har förändrats många gånger under åren och ständigt blivit högklassigare.

Malirantas och Valmaris undersökning visar hur recessioner minskar den ”kreativa förstörelse” som behövs för ekonomisk tillväxt på lång sikt. Tanken om kreativ förstörelse som förnyar marknadsekonomin går tillbaka till skrifterna av Joseph Schumpeter (1883–1950), som föddes i Österrike och sedermera flyttade till Amerika, i synnerhet verket Capitalism, Socialism and Democracy, som utgavs 1942.

I verket hävdar Schumpeter att det kapitalistiska ekonomiska systemet aldrig är i balans, utan ständig förändring råder i ekonomin. Kreativ förstörelse betyder att gamla strukturer förstörs och ger utrymme för nya, bättre strukturer. På detta sätt upprätthåller kreativ förstörelse kapitalismens – eller marknadsekonomins – livskraft.


Kreativ förstörelse handlar om en förändring i företagsstrukturer som ökar branschens produktivitet.

Mika Maliranta på Etla, som blivit känd för sin forskning om kreativ förstörelse, säger att den så kallade schumpeterska tillväxtteorin hör till den främsta linjen inom forskningen om ekonomisk tillväxt.

”Schumpeter skrev emellertid inte själv särskilt mycket om kreativ förstörelse, och forskningen idag har utnyttjat honom på ett rätt allmänt plan. Efter honom har både teorin och empirisk forskning inom området tagit flera stora kliv framåt.”

Mika Maliranta definierar kreativ förstörelse koncist som ”en förändring av företagsstrukturer som ökar branschens produktivitet”. I sista hand handlar det om hur olika innovationer ökar produktiviteten inom olika företag och branscher.

”Företagen kämpar sinsemellan med hjälp av innovationer”, förtydligar Maliranta. ”Det är osäkert vilken framgång olika innovationer slutligen når, men det är alltid någon som lyckas och företaget får en konkurrensfördel.”

Innovationer kan vara förknippade med nya produkter eller tjänster, bättre processer och sätt för att organisera arbetet eller till exempel marknadsföring.

Ett nytt sätt för upptagning och återgivning av ljud, bild eller andra data har alltid slagit ut tidigare lagringsformer, som ofta haft sämre kvalitet eller krävt mer utrymme.

”Innovationer höjer produktiviteten, och företag som lyckats kan satsa mer på sin affärsverksamhet och ta över marknadsandelar av konkurrenter som är beroende av gamla tekniker och idéer. Misslyckade företag minskar sina satsningar eller lämnar marknaden helt och hållet. På detta sätt ökar produktiviteten på branschnivå.”

Kreativ förstörelse har två olika sidor – den skapande och den förstörande sidan. Den skapande sidan handlar om att produktiviteten ökar när nya arbetsplatser är mer produktiva än gamla. På den förstörande sidan förstörs arbetsplatser med lägre produktivitet. Som helhet betraktat gynnas hela nationalekonomin av att produktiviteten ökar.


Kreativ förstörelse förklarar cirka en tredjedel av produktivitetsökningen inom fabriksindustrin.

I diskussioner om kreativ förstörelse förundrar man sig ofta över hur en förstörelse på något sätt kan vara kreativ. Mika Maliranta påpekar att man i ett sådant tankesätt förstår den kreativa förstörelsens mekanik på ett bakvänt sätt.

”Det handlar uttryckligen om att det först uppkommer innovationer som förbättrar produktiviteten. Och av denna anledning uppstår förstörelse i företag och arbetsplatser med svagare produktivitet.

Innovationer kan å sin sida delas in i radikala och inkrementala. De förra handlar om något genuint nytt och aldrig tidigare skådat. De senare förbättrar befintlig verksamhet och produktion så småningom.

”Forskningsresultaten berättar att nya, radikala innovationer skapas särskilt under teknologiska brytningsperioder”, säger Maliranta. ”ICT-brytningen under de senaste årtiondena är ett bra exempel på detta. Olika företag och branscher funderar febrilt över hur de ska kunna utnyttja ICT för att effektivisera sin egen verksamhet.”

Linux är en familj operativsystem vars kärna utvecklades av Linus Torvalds år 1991. Linux kan användas på flera olika plattformar, som datorer, mobiltelefoner och spelkonsoler. Det är också det serveroperativsystem som används mest i världen, och det används av världens tio effektivaste superdatorer. Dessutom är Linux känt för samarbete i utvecklingen av programvara med fri och öppen källkod.

Kreativ förstörelse har haft en betydande inverkan på produktivitetsökningen inom finländskt arbete. Till exempel åren 1975–2011 ökade produktiviteten inom fabriksindustrins arbete årligen med i genomsnitt 4,7 procentenheter. Av detta förklarar kreativ förstörelse cirka en tredjedel, dvs. 1,4 procent.

”Kreativ förstörelse började stärkas under 1980-talet”, säger Maliranta.

”Då reformerades konkurrenslagstiftningen. Och när exporten till forna Sovjetunionen minskade i och med att oljepriset sjönk, var finländska företag tvungna att söka efter exportmarknader på den mer krävande västmarknaden. Kapitalmarknaden frigjordes dels genom medvetna beslut och dels som en följd av globaliseringen. Man kan säga att marknadsekonomin kom till Finland under denna tid.”

Den kreativa förstörelsen var som mest hektisk strax före 1990-talets recession, under den och strax efter recessionen. Därefter försvagades den kreativa förstörelsen stegvis.

”Åren 1998–2005 var den kreativa förstörelsen stelnad. Visserligen var den starkare då än i slutet av 1970-talet och början av 1980-talet.”

Spontant kunde man kanske tro att det framför allt är betydelsen av Nokia och av det telekommunikationskluster som utvecklades kring företaget för Finlands ekonomi som syns här. Maliranta dämpar dock ivern.

”Det är klart att Nokia syns i talen, men den kreativa förstörelsens vågor var väldigt lika inom många fabriksindustribranscher.”

ABLOY-nyckeln och låscylindern uppfanns av den helsingforsiska kontorsmaskinmekanikern Emil Henriksson år 1907. Låssystemet var ett av de första låsen där mekanismen är baserad på rörliga hjul. ABLOY-låsen är kända i hela världen som drifttrygga och säkra.

Hur har kreativ förstörelse påverkat historien på senare tid och hur verkar den för närvarande? Finlands nationalekonomi har på de senaste åren tagit sig tillbaka på ett rätt bra tillväxtspår.

Artikelserien Ekonomi 360 i FIM Lounge har berättat om hur Finland återvänder till skogen med stöd av nya innovationer inom skogsindustrin. På varven byggs återigen moderna kryssningsfartyg, mycket krävande projekt med modern teknologi.

Nationalekonomerna på den schweiziska banken USB tror å sin sida att Finland är den fjärde starkaste förhandsfavoriten i tävlingen om vem som gynnas mest av robotiseringen. Det har också talats mycket om hur små och smidiga uppstartsföretag kan revolutionera hela branscher när de lyckas.


Större delen av de nya företagen är rätt dåliga på att öka produktiviteten.

Maliranta varnar för att dra direkta likhetstecken mellan nationalekonomins nuvarande tillväxt och kreativ förstörelse.

Kreativ förstörelse handlar framför allt om långsiktiga tillväxtfaktorer, och den korrelerar inte nödvändigtvis direkt med konjunkturer, även om till exempel recessioner fördröjer strukturreformen.

”Det är rätt få företag som står för den ekonomiska tillväxten och i synnerhet den nationalekonomiska exportframgången. Som helhet betraktat har slumpen en stor betydelse för vilka företag som blir framgångsrika tack vare sina innovationer och hur snabbt den nationalekonomiska tillväxten börjar få fart.”

I detta avseende spelar även uppstartsföretagen en intressant roll.

”Större delen av de nya företagen är rätt dåliga på att öka produktiviteten, och enligt tumregeln finns bara en femtedel av dem kvar fem år efter start”, säger Maliranta.

”Och av dem som klarar sig deltar en rätt liten del i den skapande sidan av kreativ förstörelse, dvs. att de är mer produktiva än vanligt och att de växer. På motsvarande sätt har gamla företag ofta omfattande innovationsverksamhet och till exempel inom företagen sker kreativ förstörelse när gamla produktionslinjer läggs ned och nya, mer produktiva linjer grundas.”


Inom handeln har den kreativa förstörelsen legat på samma nivå som i Sverige.

Enligt Maliranta har kreativ förstörelse under senare år och årtionde setts framför allt inom handeln och ICT-tjänster i Finland.

”Många detalj- och partihandelsföretag har kunnat förbättra lönsamheten från mitten av 1990-talet fram till de senaste åren. Processer och distributionsnätverk har förnyats och marknadsföringen har utvecklats ambitiöst. Här har de som lyckats bäst tagit över marknadsandelar”, säger han. ”Överraskande nog har utvecklingen här legat på samma nivå som i Sverige.”

Inom ICT-tjänster har kreativ förstörelse börjat råda senare än till exempel inom industrin. Enligt Maliranta är Supercell ett bra exempel på hur kreativ förstörelse syns inom ICT-tjänster.

”Företaget misslyckades flera gånger innan verksamheten på allvar fick luft under vingarna.”

Det faktum att kreativ förstörelse råder inom servicebranscher är av stor betydelse för vår nationalekonomi. Service står för drygt två tredjedelar av vår BNP.

”Servicebranscherna är till vissa delar en särskilt god grogrund för kreativ förstörelse”, konstaterar Maliranta. ”Det är relativt enkelt att skala upp nya innovationer inom dem.”

FIM Lounge kreativ forstorelse
År 1975 funderade professor Seppo Säynäjäkangas under sina skidturer hur konditionsförbättringen skulle kunna mätas effektivt medan man är i rörelse. Idén förädlades till en portabel hjärtmonitor, och den fick stöd av Finlands skidförbund och Uppfinningsstiftelsen. År 1979 ansökte Polar om patent för trådlös pulsmätning, och en sådan lanserades år 1982. Säynäjäkangas belönades med det finländska ingenjörspriset år 1989 för pulsmätaren. Polar-pulsmätaren är fortfarande marknadsledande inom sin bransch.

Maliranta anser att en förnyelse inom skogsindustrin är välkommen, även om han ser att innovationerna därifrån för det mesta har varit inkrementala – man har byggt bättre pappersmaskiner och finslipat processerna så småningom. Inom varvsindustrin har man sett produktinnovationer, processinnovationer och marknadsföringsinnovationer.

”Ibland kan också en ny ägare bidra med ny energi i företaget, som på Åbovarvet.”

I kärnan av den kreativa förstörelsens teori och forskning finns förutom tillväxt även sysselsättning. Enligt Statistikcentralens arbetskraftsundersökning fanns det cirka 250 000 arbetslösa i Finland i juni. Är arbetslösheten ett pris som måste betalas för den tillväxt som kreativ förstörelse skapar?

”I princip orsakar kreativ förstörelse inte arbetslöshet”, konstaterar Mika Maliranta. ”Det handlar ju om att arbetsplatser som producerar mindre faller bort, och i stället skapas arbetsplatser med högre produktivitet. Samtidigt skapas mervärde för nationalekonomin.”


Det vore förnuftigt för den offentliga makten att skapa förutsättningar för att kreativ förstörelse ska äga rum.

I denna dynamik har den offentliga makten två slags roller. Tanken är att det är arbetstagarna och inte arbetsplatserna som ska skyddas.

Å ena sidan är det förnuftigt för den offentliga makten att skapa förutsättningar för att kreativ förstörelse ska kunna äga rum. Till exempel borde olönsamma företag och branscher inte stödas. Den offentliga makten kan även skapa bättre förutsättningar för innovation genom att investera i utbildning, forskning och distribuering av kunskap.

”Å andra sidan kan den främja övergången av arbetskraft från branscher och företag med sämre produktivitet till arbetsplatser med bättre produktivitet”, konstaterar Maliranta.

”Metoder för detta kan till exempel vara bostads- och arbetskraftspolitik. Till exempel uppmuntrar ett utkomstskydd som i början är relativt generöst men som blir sämre ju längre arbetslösheten pågår arbetstagare att söka sig till produktiva, men osäkra arbetsplatser. Detta uppmuntrar företag att skapa sådana arbetsplatser, eftersom det är enklare att hitta arbetstagare till dem.”

FIM Lounge cutline Timo Hirvonen

Kreativ förstörelse förbättrar produktiviteten

Företagsstöd kan bromsa den kreativa förstörelsen och därigenom produktivitetstillväxten, bedömer Timo Hirvonen, chefsekonom på FIM.

1. Ekonomisk tillväxt stödjer sig på ökad produktivitet

Kreativ förstörelse är något mycket väsentligt för ekonomisk tillväxt och välfärd, eftersom den omformar företagsstrukturer och höjer produktivitetstillväxten. På lång sikt stödjer sig den ekonomiska tillväxten i huvudsak på ökad produktivitet.

2. Omdöme för företagsstöd

Den offentliga makten borde utöva omdöme när det gäller stöd till företag. Företagsstöd kan göra den kreativa förstörelsen i ekonomin långsammare genom att möjliggöra verksamheten för s.k. zombie-företag med dålig lönsamhet. Den lätta finanspolitiken och de låga räntorna på senare år kan även ha bromsat in kreativ förstörelse genom att upprätthålla zombie-företag.

3. Digitaliseringen kan förbättra produktiviteten

Den långsammare produktivitetstillväxten på senare tid har skapat mycket diskussion bland ekonomer. Pessimisterna tror inte att teknologiska innovationer kommer att påskynda produktivitetstillväxten. Optimisterna väntar sig däremot att digitaliseringen kommer att öka produktivitetstillväxten avsevärt. Forskningen om kreativ förstörelse tillför ett viktigt bidrag till detta.

Timo Hirvonen är chefsekonom på FIM.

23.08.2017