Henrietta Kekäläisen Carbo Culture-yritys valmistaa kalifornialaisista pähkinänkuorista biohiiltä, joka sitoo hiilidioksidia maaperään. Biohiilimarkkinan arvioidaan kasvavan kolmen miljardiin euroon vuoteen 2023 mennessä.

Helsinki on hyytävä ja harmaa, mutta Henrietta Kekäläinen viihtyy. Suomi on hänestä mukavaa vaihtelua San Franciscolle, missä hän asuu.

Kekäläinen on perustanut Kaliforniassa Carbo Culture -yrityksen, joka valmistaa pähkinänkuorista ja tuhottaviksi menevästä puuaineksesta ekotehokasta biohiiltä. Biohiilen käyttökohteita on nykytietämyksen mukaan ainakin 55. Sitä voi käyttää esimerkiksi maaperän parantamiseen, kuten Carbo Culture tekee.

Yritys on vasta alkumetreillä, mutta ensimmäiset erät maaperän rikastetta on jo kokeilussa. Liikeidea on houkutteleva: valmistetaan ongelmaksi muodostuneista viljelysjätteistä ilmastoa parantavaa tuotetta. Yksi tonni biohiiltä sisältää kolme tonnia hiilidioksidia.

”Tuotteemme on erilainen kuin muut, koska se on modulaarinen: pystymme rakentamaan teollisessa mittakaavassa pieniä laitoksia ja käyttämään monia eri jätteitä syötteenä.”


”Pienillä tytöillä on tärkeää olla esikuvia. Se olisi tapa saada enemmän naisia STEM-aloille.”

Ennen tätä keksintöä Henrietta Kekäläinen on ehtinyt tehdä paljon muutakin, mistä on muodostunut pohja hänen asiantuntemukselleen. Hän on perustanut koodauskoulutusta lapsille ja nuorille tarjoavan Mehackit-yrityksen, opiskellut arvostetussa Singularity Universityssä ja päässyt paikkoihin ja tehtäviin, joista tavallinen ihminen ei ole koskaan kuullutkaan. Ja kaikki tämä ilman yliopistotutkintoa.

”Olen aina tehnyt paljon töitä. Olin jo alaikäisenä ravintoloissa töissä ja 19-vuotiaana esimiehenä. Se oli ihanaa, meillä oli hyvä tiimihenki”, Kekäläinen kuvailee.

Kekäläinen kasvoi Espoon Soukassa ja kävi englanninkielistä koulua Leppävaarassa. Isällä oli monta yritystä, joissa Henrietta Kekäläisen äiti oli töissä kirjanpitäjänä.

Naispuolisten sukulaisten esimerkistä Kekäläinen oppi, että hän voisi tehdä mitä elämässään mitä tahansa.

”Meidän suvussamme on aina ollut vahvoja naisia. Isoäitini ja tätini ovat rautaisia daameja. Pienillä tytöillä on tärkeää olla esikuvia, se olisi tapa saada enemmän naisia STEM-aloille.”

Kekäläisen opinnot wieniläisessä yliopistossa Itävallassa jäivät kesken. Silti hän onnistui saamaan harjoittelupaikan ulkoministeriöstä.

Vuonna 2008 Kekäläinen ajautui kavereiden kautta Aalto-yliopiston Aaltoes-yhteisöön, jossa kehitettiin startupeja. Siellä hän tutustui Linda Liukkaaseen ja Karri Saariseen, jotka olivat perustaneet naisille ja tytöille koodaustyöpajoja järjestävän Rails Girls -verkoston.

”Karri ja Linda pyysivät minut mukaan, vaikka en tosin saanut rahaa. Siinä opin itsekin vähän koodaamaan.”

Koodauksen maailma tuntui taianomaiselta: pienillä teoilla saattoi saada aikaan hienoja asioita. Se tuntui hyödylliseltä toisin kuin prosessiorganisaatiokaavioiden opettelu yliopistolla.

”Kysyin opettajalta, mihin me tarvitsemme näitä kaavioita, eikä hän osannut sanoa. Tajusin, että voisin tämänkin ajan vain tehdä omaa firmaa”, Kekäläinen kertoo.


”Olimme idealistisia, halusimme muuttaa maailmaa. 

Vuonna 2012 Kekäläinen perusti Mehackit-yrityksen, joka tarjoaa koodausopetusta lapsille ja nuorille kouluissa. Samana vuonna hän järjesti Aaltoes-yhteisön kanssa Pioneers Festival -tapahtuman, johon pyydettiin puhujia ulkomailta.

”Olimme idealistisia, halusimme muuttaa maailmaa. Kontaktoimme sijoittajia Piilaaksosta ja pyysimme heitä festivaalille.”

Vuonna 2012 tapahtuma järjestettiin Wienissä. Mukana ollut tohtori Daniel Kraft vaikuttui Kekäläisen taidoista ja kannusti häntä hakemaan Singularity Universityyn. Se on Nasan tutkimuskeskuksessa Piilaaksossa sijaitseva yrityskiihdyttämö ja oppilaitos, jossa on tarkoitus ratkoa ihmiskunnan suurimpia ongelmia teknologian avulla. 30 000 euron osallistumismaksun Kekäläinen onnistui hankkimaan usealta tukijalta.

Singularity Universityssä Kekäläinen tapasi eri alojen ammattilaisia ympäri maailman. Tarkoitus oli keksiä ideoita, jotka vaikuttaisivat miljardin ihmisen elämään. Yksi oppilaista oli Carbo Culturen toinen perustaja Chris Carsten.

”Visiomme kohtasivat, mutta vielä silloin ei ollut aika. Kukaan ei oikein tiennyt mitään biohiilestä, ja markkina oli erilainen kuin nyt.”


Carbo Culture hyödynsi turhan viljelysjätteen ja keräsi 550 000 euron rahoituksen.

Kekäläinen kävi joka vuosi Yhdysvalloissa puhumassa ideasta Carstenin kanssa. Kansainväliseen kilpailuun osallistuminen oli lähtölaukaus: yritys perustettiin vuonna 2016.

Tilanne oli otollinen, koska aurinkovoiman hinta oli runsaan käytön vuoksi laskenut Kaliforniassa, eikä kukaan halunnut ostaa biopolttoaineita.

”Maatalouspuutarhojen puilla, pensailla ja pähkinänkuorilla ei ollut sijoituspaikkaa, joten puutarhat alkoivat polttaa jätettä. Koko homma on absurdia: käytetään resursseja puun kasvatukseen, sitten ne poltetaan roviolla”, Kekäläinen kuvailee.

Carbo Culturelle oli siis tilausta. Se on kerännyt tähän mennessä 550 000 euron rahoituksen enkelisijoittajilta. Sijoittajia ovat Moaffak Ahmed, David Helgason, Tina Aspiala, Axel Sjöblom, Mika Ihamuotila ja Atte Palomäki.

Koelaitos on jo pystyssä. Se on 40-jalkaisen kontin kokoinen, ja siellä tehdään biohiiltä kalifornialaisten saksanpähkinöiden kuorista.

Biohiili ei ole biopolttoainetta. Sitä valmistetaan pyrolyysillä eli kuivatislauksella, ei polttamalla. Biohiiltä ei käytetä energiantuotantoon, vaan esimerkiksi maaperän rikasteena. Biohiili kasvattaa satoja ja tekee kasveista vahvempia, imee itseensä ravinteita ja tarjoaa mikrobeilla suotuisan kasvualustan. Sen avulla voi mahdollisesti myös puhdistaa vettä ja valmistaa teollisuudessa käytettävää aktiivihiiltä. Nykyisin aktiivihiili valmistetaan tavallisesta hiilestä.


”YK:n mukaan meillä on alle 60 vuotta aikaa viljellä ennen kuin maaperä on käytetty.”

”Mielestäni biohiilen isoin potentiaali on maaperän parannuksessa. YK:n mukaan meillä on alle 60 vuotta aikaa viljellä ennen kuin maaperä on käytetty. Pintamullan uusiutuminen kestää 1 000 vuotta, joten siitä täytyy pitää hyvää huolta. On käsittämätöntä, miten riippuvainen koko ihmiskunta on mullasta”, Kekäläinen toteaa.

Mullassa elää mikrobeja, jotka tarvitsevat sitoutuakseen orgaanista ainetta. Biohiili auttaa: se on huokoinen materiaali, jolla on suuri pinta-ala.

”Kun sitä laittaa kompostiin, mikrobit pääsevät hyvin kiinnittymään siihen. Biohiili myös stabiloi ravinteita, sitoo vettä itseensä ja voi nostaa köyhtyneen maaperän ph-arvoa.”

Viljelysten reunoille sijoitettu biohiili imee ravinteita ja ehkäisee niiden valumista mereen muodostamaan sinilevää. Käytetty biohiili on entistä arvokkaampaa. Sen voi viedä takaisin pellolle. Tätä voisi hyödyntää myös Suomessa.

Tällä hetkellä Kekäläinen ja Carsten keskittyvät tutkimuksiin, joissa biohiiltä testataan asiakkaiden komposteissa ja kylvöksillä. Vasta vahvan tutkimusnäytön myötä tuotantoa voi laajentaa. Toistaiseksi tulokset ovat olleet hyvin lupaavia.

Biohiiltä tutkitaan nyt paljon. Tutkimuksia tulee satoja kuukaudessa, ja käyttötarkoituksia löydetään koko ajan lisää.

”Biohiili on tuottavin ja nopein tapa leikata hiilidioksidipäästöjä. Ekosysteemin säilyttäminen ei välttämättä ole kallista, ja sen kautta tulee muita hyötyjä.”

Kekäläinen muistuttaa, että biohiilen lisäksi tarvitaan muitakin muutoksia.

”Nyt kaikki maapinta-alan muutokset päästävät hiiltä, mutta jos se tehtäisiin paremmin, voisimme leikata kolmasosan päästöistämme”, Kekäläinen kertoo. Hän on huolissaan siitä, etteivät yritykset ymmärrä, miten kiire ilmastonmuutoksen ehkäisyllä on.

”Se tahti, jolla asiat muuttuvat, on valtava. On hienoa, että on sähköautoja, mutta asioita pitäisi tehdä paljon nopeammin. Yritysten pitäisi tuottaa energiansa täysin itse, ja hiilen käyttö pitäisi lopettaa.”

Maailmanhistorian lämpimimmät vuodet sijoittuvat 2000-luvulle. Ilmastonmuutoksen merkkejä ovat Kalifornian ja Skandinavian viimeaikaiset metsäpalot sekä tulvat, rankkasateet ja hurrikaanit ympäri maailman.

”Mitä tapahtuu suomalaiselle ruoantuotannolle ja eläimille, jos täällä alkaa olla samanlaisia helteitä kuin kesällä 2018? Mikä on ison korporaation vakuutuspolitiikka, jos 20 maassa on samanaikainen kriisitilanne, eivätkä ihmiset voi tehdä töitä?” Kekäläinen herättelee.

Kyse ei ole enää yritysten vastuullisuudesta vaan toimintaympäristön muutoksista.


Kekäläinen arvioi, että biohiilimarkkinan arvo nousee kolmeen miljardiin euroon.

Biohiilen arvioitu potentiaali hiilen sitomisessa on yksi gigatonni. Se on yksi neljäskymmenesosa maailman kasvihuonepäästöistä.

”Se ei tule olemaan siinä skaalassa vielä pitkään aikaan. Asiat tapahtuvat hitaammin kuin haluaisimme”, Kekäläinen sanoo.

Biohiilen maailmanmarkkinat ovat kasvamassa. Kekäläinen uskoo, että markkinan arvo nousee kolmeen miljardiin euroon tulevina vuosina.

”Toivon, että olemme joku päivä globaalisti johtava biohiiliyritys”, Kekäläinen toteaa.

Hän arvelee tekevänsä yhteistyötä suomalaisten yritysten kanssa tulevaisuudessa. Tällä hetkellä materiaalia on parhaiten saatavilla Kaliforniassa.

”Jokaisen yritysjohtajan pitäisi tutustua ilmastonmuutokseen. Ei saa enää elää pimennossa ja ajatella, että Suomessa kaikki on hyvin.”

Tällä myyntiargumentilla Kekäläinen ei kuitenkaan myy biohiiltä Yhdysvalloissa. Siellä paras myyntipuhe perustuu hyötyyn: riesaksi muodostunut puujäte saadaan käytettyä hyvään pienillä kustannuksilla.

”Jokainen viljelijä haluaa pitää huolta maaperästä, joka uhkaa menettää viljelykelpoisuutensa.”

14.12.2018