Olympialaisiin tehtävät investoinnit ja toteutuneet kustannukset ovat nykyään valtavia, ja olympiakisojen talouden hallinnasta on muodostunut järjestävälle isäntäkaupungille oma erillinen megaprojektinsa. Odotukset kilpailuja haettaessa ja itse kilpailujen alkaessa ovat yleensä korkealla. Kilpailujen kulut, tuotot ja lopulliset raportointitavat – eri olympiakaupunkien taloudellinen menestys – vaihtelevat kuitenkin suuresti.

Taloudellisesti epäonnistuneimpana kilpailujen isäntänä pidetään Montrealia, joka järjesti vuoden 1976 kesäolympialaiset. Huono hallinto, kustannusten ylitykset ja sponsorien puute jättivät jälkeensä 1,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin velan, jonka viimeinen erä kuitattiin vasta vuonna 2006. Soul puolestaan onnistui keräämään vuoden 1988 kilpailuistaan kaikkien aikojen suurimmat, jopa 300 miljoonan dollarin, tuotot muun muassa tv-oikeuksien, mainosmyynnin sekä muistokolikoiden, arpajaisten ja lipputulojen avulla.

Kaksien lähimenneisyydessä pidettyjen kesäolympialaisten taloudellinen tulos on ollut hyvin erilainen. Kiina investoi vuoden 2008 Pekingin kisoihin valtavat 44 miljardia dollaria ja näytti koko maailmalle nykyaikaisen taloudellisen voimansa jääden taloudessa reilusti plussalle. Ateena puolestaan onnistui järjestämään toimivat kilpailut vuonna 2004, mutta ne olivat taloudellinen katastrofi jättäen jälkeensä yli 14 miljardin velan. Kaikkien aikojen kalleimmat Sotshin talviolympialaiset vuonna 2014 maksoivat 51 miljardia dollaria, mutta tuotoiksi on raportoitu vain 140 miljoonaa.

FIM Lounge olympiakaupungit

Olympialaisten vaikutuksia ja niiden jättämää perintöä on vaikea mitata yksiselitteisesti. Talouden asiantuntijat ovatkin verranneet olympialaisia juhliin. Maailman suurimmat juhlat tarjoavat varmaa hauskanpitoa, mutta eivät rikastuta. Monessa maassa olympialaiset ovat kuitenkin esimerkiksi kasvattaneet turismia vuosiksi eteenpäin ja edistäneet merkittävästi maan urheilukulttuuria.

FIM, johtaja, Hertta Alava

Rion olympialaisista ei helpotusta maan taloudelle

”Olympialaiset myönnettiin Brasilialle vuonna 2009, jolloin maan tulevaisuus näytti lupaavalta. Tällä hetkellä talous on kuitenkin pahassa taantumassa. BKT on laskenut kaksi vuotta ja poliittinen järjestelmä on halvaantunut ison korruptioskandaalin vuoksi.

Tässä tilanteessa on selvää, että olympialaisiin käytetyt noin 20 miljardia dollaria olisi voinut käyttää maan talouden kannalta järkevämminkin. Alkuperäinen budjetti oli 14 miljardia dollaria eli budjetti ylittyi reippaasti, ja Rion kaupunki on joutunut pyytämään valtiolta hätäapua. Osa kisoja varten rakennetusta infrastruktuurista tulee toki olemaan hyödyllistä myöhemminkin, mutta esimerkiksi stadionit ovat muissa olympiakaupungeissa yleensä jääneet tyhjiksi ja vuotuiset ylläpitokustannukset ovat hurjat. Kisaturisteja tuli lopulta kohtuulliset 500 000, mutta Zika-virus ja turvallisuuteen liittyvät pelot verottivat turistien määrää.

Brasiliassa tietenkin toivotaan, että kauniit kuvat Rion rannoilta houkuttelevat turisteja jatkossa aiempaa enemmän. Lipuista myytiin noin 80 %, mikä on linjassa monien aikaisempien kesäkisojen kanssa. Televisiointioikeudet myytiin ennätyshintoihin ja sponsoreita saatiin mukavasti. Kisojen operationaalinen tulos voi siis näyttää melko tasapainoiselta, mutta infrainvestointien jälkeen kassavirta jää toki merkittävästi tappiolle. Kisojen päätyttyä voidaan kuitenkin huojentuneena todeta, että pahimmat skenaariot, vaikkapa terrori-iskut, vältettiin.”

Hertta Alava on kehittyvien markkinoiden rahastotiimin johtaja sekä FIM BRIC+FIM Frontier ja FIM Sahara -rahastojen päävastuullinen rahastonhoitaja.

26.08.2016