Pienoismallien rakentaja Matti Kangaspuro ratkaisee työkseen haasteita. Taitajan tarkkuus mitataan milleissä.

Otarannan sauna on yksinkertainen, veistoksellinen rakennus. Tervalepästä ja akryylista rakennetulla pienoismallilla on korkeutta vain neljä senttiä. Silti sitä katsellessa voi melkein tuntea löylyn lämmön. Erilaisia pintamateriaaleja on esitetty hienovireisesti, ainoastaan vaihtamalla puun syyn suuntaa. Valmistuva arkkitehti suunnitteli diplomityönään saunan, ja Kangaspuro rakensi siitä pienoismallin, jonka jälki on uskomattoman tarkkaa.

”Kauneus on ollut minulle aina tärkeä asia. Ehkä tärkein. Uskon, että kaikkein yksinkertaisimmankin mallin voi tehdä kauniisti”, toteaa pienoismallirakentaja, taidekäsityöläinen Matti Kangaspuro, 53.

Kangaspuron asiakas voi olla arkkitehti tai insinööri, mutta myös vaikkapa kokonainen kaupunki. Taitaja lähestyy jokaista projektia samalla tavalla.

”Ensin keskustelemme asiakkaan kanssa siitä, mikä rakennuksessa on olennaista ja mitkä yksityiskohdat nostetaan esiin. Sitten mietin, miten asiat voidaan esittää niin, että haluttu tulee parhaiten näkyviin. Tähtäimessäni on aina sekä toimivin mahdollinen työkalu tilaajalle että esteettisin mahdollinen esine. Pienoismalli ei ole koskaan valokuvantarkka kopio suunnitelmasta. Siinä esitetään ainoastaan tärkeimmät ajatukset, jolloin tilaa jää myös katsojan mielikuvitukselle.”

Kangaspuron lempimateriaali on puu. Se takaa tyylikkään lopputuloksen, mutta myös sopivasti haastetta.

Hiljattain valmistuneessa hirsihuvilan pienoismallissa riitti pähkäiltävää, sillä 600-neliöisen rakennuksen jokainen sormiliitos oli saatava näyttämään oikealta 10 senttiä korkeassa mallissa. Hirsihuvila matkaa kesäkuussa käynnistyvään Astana EXPO 2017 -maailmannäyttelyyn Kazakstaniin. Niinpä rakennus oli suunniteltava kestämään myös kuljetusta.


”Työni on tehdä tällaisia esteettisiä epärakenteita. Jotakin, joka näyttää oikealta, vaikka onkin toteutettu pienoismallitekniikoilla.”

Pienoismallien rakentamisesta tulee helposti mielikuva viihtyisään kammariinsa sulkeutuneesta fiilistelijästä, joka otsalamppu tanassa viilaa millin mittaisia partikkeleita paikoilleen kuukausia kerrallaan. Ammatikseen rakentavan takaraivossa tikittää kuitenkin jatkuvasti asiakkaan kello, eikä turhaan tunnelmointiin ole aikaa.

Moitteeton jälki on Kangaspurolle ykkösjuttu, kiireestä huolimatta. Sen vuoksi tilauksia ei voi ottaa vastaan määräänsä enempää. 

”Haluan tehdä aina hyvää jälkeä. Myös asiakas ymmärtää sen tärkeyden viimeistään valmiin työn äärellä. Kauniilla, hyvistä materiaaleista tehdyllä pienoismallilla on myös aina helpompi myydä tuotetta eteenpäin.”

Joskus asiakas sanoo suoraan, ettei jäljen tarvitse olla niin justiinsa, mutta sellaista vaihtoehtoa ei Matti Kangaspuron repertuaarissa ole.

Kangaspuron käsissä vaihtuvat materiaalit ja välineet perinteisimmästä puukosta ja viivoittimesta tietokoneen 3D-mallinnosohjelmaan. Yksi on julmin. Tietokoneohjelmoitu jyrsin aiheuttaa toisinaan tykytyksiä.

”Kun olen saanut osat suunniteltua valmiiksi, on hypnotisoivaa seurata, miten jyrsin alkaa ottaa esiin työni hedelmää. Se on myös armoton vaihe, jossa pienikin tehty moka paljastuu. Laite ei osaa paikata tekemääni virhettä, vaan tottelee laatimaani suunnitelmaa kuuliaisesti. Välillä iskee epätoivo sitä seuratessa”, Kangaspuro nauraa.


Pienoismallirakentajan työ on jatkuvaa ongelmanratkaisua.

Myös valmiiden osien yhteensovittaminen kysyy hermoja. Liima on kammottavin aine.

”Vaikka olisin kuinka kätkenyt liitoskohdan pienoismallin kaikkein perimmäisimpään nurkkaan, peilaa usealta pinnalta hiottu massiiviakryyliosa sen esiin niin, että vähänkin vikaan osunut liimatippa näkyy katsojan silmään aivan ensimmäisenä!”

Pienoismallirakentajan työ onkin jatkuvaa ongelmanratkaisua. Rutiinihommia on hyvin vähän. 

”Kaikki herkät, hienot, päivätolkulla työstetyt osat voivat tuhoutua yhden päivän aikana. Kokoamisjärjestys on mietittävä tarkasti etukäteen, sillä vääriä ratkaisuja voi olla mahdoton korjata niin, ettei jälki heti näy.”

Ulkoasultaan pelkistetyissä rakennelmissa jokainen yksityiskohta näkyy selvästi. Lisäksi osaset ovat tietysti pikkuruisia ja hauraita.

Kangaspuron lapsuudenkodissa tuettiin käsillä tekemistä ja kannustettiin luoviin harrastuksiin. Pienoismalleja mies ei kuitenkaan poikasena koonnut, vaan soitteli kitaraa. Rakkaus rakentamiseen syttyi myöhemmin.

Reitti oman yrityksen, Arkkitehtipienoismallin, ohjaksiin kulki kotiteollisuuskoulun kautta ensin kotiteollisuusopistoon, sieltä kesätöihin Helsinkiin teatterin lavastemieheksi ja puusepäksi, ja lopulta arkkitehtitoimistoon oppisopimuskoulutukseen ja piirtäjäharjoittelijaksi.

”Piirtäjän pöydälle tuli pahvimalleja tehtäväksi”, mies muistelee.


”Aloitin juuri ennen lamaa, kun töitä oli valtavasti. Sitten alkoi toinen todellisuus.”

Ja siitä se sitten lähti. Kangaspuro perusti yrityksensä vuonna 1989, varsin haasteelliseen aikaan.

”Aloitin juuri ennen lamaa, kun töitä oli valtavasti. Sitten alkoi toinen todellisuus. Mutta yrittäjä yrittää. Jos pienoismalleja ei riittänyt tehtäväksi, tein puusepäntöitä ja remonttihommia. Mitä vain käsiini sain.”

Ja kun ensimmäinen lama lientyi, alkoi pian jo seuraava. Välissä markkinat myös muuttuivat väkevästi, kun kaikkialla innostuttiin 3D:stä.

”Se söi paljon töitä minulta, niin kuin monelta muultakin”, Kangaspuro muistelee.

Käsityötaitajan työpäivät eivät totisesti ole tylsiä.

Suhdanteet ovat keikkuneet, mutta käsillä tekijällekin on kuitenkin aina riittänyt töitä. Vaikka modernit menetelmät ovat mullistaneet alaa, näyttää perinteisin menetelmin tehdylle olevan kysyntää.

Juuri nyt tilauksia tulee paljon. Muutama kuukausi sitten Kangaspurolle soitti tuttu 3D-visualisoija ja ihmetteli moneen kertaan, miksi asiakas sellaista haluaisi, perinteistä pienoismallia.

”Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi kysyntä on nyt niin kova, mutta minulle se on hieno uutinen. Old school toimii. Huolellisesti tehdyn pienoismallin avulla rakennusta voi tarkastella vapaammin kuin kuvasta, tutkia kaikessa rauhassa. Messuilla pienoismallit keräävät kuulemma aina ympärilleen sankan katsojajoukon.”


”Jokainen työ on aina uniikkikappale. Kukaan ei ole koskaan tehnyt sellaista ennen.”

Kangaspuro nauttii siitä haasteesta, jonka uusi työ aina tarjoaa tekijälleen.

”Jokainen työ on aina uniikkikappale. Kukaan ei ole koskaan tehnyt sellaista ennen. Yksinkertaisinkin malli pitää aina keksiä alusta. Oikeastaan on niin, että mitä yksinkertaisempi työ, sen suurempaan rooliin yksityiskohdat nousevat, sillä katse hakeutuu niihin.”

Kangaspuron lempimateriaali on puu, joka takaa tyylikkään lopputuloksen, mutta tarjoaa myös haastetta tekijälle. 

Pelkistetty pinta miellyttää miestä, mutta mieleen on jäänyt myös aivan toisenlainen urakka. Tähänastisen uran suuritöisin hanke lienee muovista ja metallista koostettu teollisuuskoneen pienoismalli, joka liikkui tietokoneohjatulla moottorilla.

”Sitä varten minun piti opetella tekemään sähkötöitä ja hitsaamaan, kokonainen uusi ammatti. Se oli aikamoinen työ, ja vei ainakin kolme kuukautta aikaa.”

Yksityishenkilöt kyselevät toisinaan Kangaspurolta pienoismalleja rakkaista rakennuksistaan. Useimmiten kauppoja ei tule, sillä käsityö yksinkertaisesti maksaisi liikaa. Eräs erityinen tapaus on kuitenkin jäänyt rakentajan mieleen.

”Pariskunta oli etsinyt Porvoon suunnalta hirsitaloa jo vuosikymmenen ajan. Heillä oli unelmien talo kiikarissa, mutta eivät olleet vielä saaneet sitä. Mies halusi tilata vaimolleen lahjaksi pienoismallin tästä talosta. Hirsitalon pienoismalli on todella työläs tehtävä yksityiskohtineen, ja urakka olisi tullut todella hintavaksi. Löysimme kuitenkin ratkaisun. Tein mallin talon yksityiskohdasta, yhdestä kohdasta seinää. Siinä näkyi hirsirakenne ja ikkunan kauniit yksityiskohdat. Valitsin oikean materiaalin tunnelman luomiseksi. Olen aina ihaillut sitä, että mies näytti rakkautensa tuollaisella panostuksella. Hän olisi voinut käyttää saman summan arvokkaaseen koruun tai matkaan, mutta ymmärsi käsityön päälle ja halusi pienoismallin muistuttamaan yhteisestä tavoitteesta. En ole koskaan kuullut, miten tarina jatkui, mutta olen aina toivonut, että he lopulta saivat talon. Kun ajan Porvoon seudulla mopollani, katselen hirsitaloja ja arvuuttelen mikä niistä oli heidän unelmiensa talo.”

Tekemiseensä intohimoisesti suhtautuvalle käsityöläiselle kiinnostavin työ on aina se seuraava tehtävä.

Kangaspuro ei katsele loma-aikoja samasta kalenterista muiden kanssa. Pienyrittäjä työskentelee silloin, kun töitä riittää, usein myös juhlapyhinä.

”Arkkitehdit suunnittelevat usein kaiken valmiiksi ennen pyhiä ja tilaavat pienoismallit valmiiksi lomalta paluunsa hetkeen”, rakentaja toteaa.

Oikein intensiivisen työrupeaman jälkeen koko katukuva tykyttää työnä verkkokalvoilla. ”Kun pääsen viimein ulos pajalta, katselen useamman päivän kaikkia rakennuksia miettien, miten ne toteutettaisiin pienoiskoossa. Piinaavaa!”, mies nauraa.


Ulkona, luonnon keskellä, perspektiivi laajenee taas pikkuruisesta normaalimittaan.

Vaativa työrytmi tarjoilee myös hyviä puolia. Kun pinnistää sisulla pitkän pätkän putkeen, voi pakata laukut kerralla kuukauden reissulle. Kesäisin henkireiän tarjoaa Lambretta vm. 1968 – kaunis vanha italialainen skootteri, jonka selässä rakenneratkaisut eivät ui mieleen.

Talvella vapaus löytyy lumesta. Kangaspuro harrastaa extreme carving -koulukunnan lumilautailua, jossa lasketaan laajoilla kaarilla koko keho aivan rinteen pintaa hipoen. Ulkona, luonnon keskellä, perspektiivi laajenee taas pikkuruisesta normaalimittaan.

Juuri nyt Kangaspuro etsii parhaita ratkaisuja Helsingin kaupungille, Jätkäsaaren suureen rakennuskokonaisuuteen. Seuraavat rakennettavat selviävät tarjouspyyntöjen ratkettua. Mielenkiintoisia haasteita siellä joka tapauksessa odottaa. 

”Koskaan en etukäteen tiedä, miten hieno projekti on edessä!”

15.06.2017