Marcus Grönholm kipusi pitkän matkan rallimaailman huipulle. Mestarin uraan tarvittiin jääräpäisyyttä, luottoihmisiä ja verenperintönä saatu rakkaus vauhtiin. Perintöä kantaa nyt Niclas-poika.

Voisi hyvin olla, että Inkoossa sijaitsevan vihreän maalaistalon tiluksilla käyskentelisi aivan toisenlainen Marcus Grönholm. Pitkä ja hoikka kaveri ehkä tunnistettaisiin kotikylän kaupalla, mutta työkseen hän istuisi punaisen traktorin ohjaamossa ja hoitelisi 65 metsähehtaarin ja sadan peltohehtaarin kokoisen tilan hommia muulle maailmalle tuntemattomana.

Kenties niin olisi, ellei maatalouskoulun käynyt Grönholm, 50, olisi nuorukaisena motocrossia ajaessaan loukannut polveaan ja kärsinyt siksi 15 prosentin invaliditeetista. Silloin hän ei nimittäin olisi saanut niitä vakuutusrahojakaan, joilla osti ensimmäisen ralliautonsa – vaikkei nuoren ikänsä vuoksi vielä vuoteen saanut edes ajaa rallia. Siitä kertoi auton takalasiin liimattu kahdeksankympin nopeusrajoituslätkä.


Voitontahto elää Grönholmissa yhä voimakkaana.

Mutta kävi eri tavalla. Grönholm loukkasi itsensä, osti ensimmäisen ralliautonsa, ja tässä todellisuudessa kaikki tuntevat miehen. Rallikansan rakastama legenda ei ole enää vuosiin ajanut kilpaa, mutta edelleen sama maailman huipulle kirittänyt voitontahto ottaa helposti vallan. Jos vaikka sattuu hiihtoladulle peräkkäin Grönholmin kanssa, saa varautua mittelöön kärkipaikasta. Marcuksen päässä on nimittäin kytkin. Kun pää sujahtaa kypärään tai edessä on muu kilpailuhenkinen tilanne, jotakin selittämätöntä tapahtuu: miehen mielestä katoaa kaikki – paitsi tahto voittaa.

”Sama ominaisuus on mahdollistanut kaksi MM-voittoa ja sen, että olen noussut 62 kertaa palkintosijojen podiumille, mutta ainakin pari maailmanmestaruutta se on myös vienyt. Kun on ollut pakko voittaa, on ollut mahdoton varmistella ja ajaa siististi hyville pisteille. Liiasta yrityksestä on tullut nollan pisteen ajoja”, Grönholm nauraa.

Marcus Grönholmin vahva voitontahto on tuonut hänelle kaksi MM-voittoa ja 62 kertaa sijoituksen podiumilla, mutta ainakin pari maailmanmestaruutta se on myös vienyt. Kun on ollut pakko voittaa, on ollut mahdoton varmistella ja ajaa siististi hyville pisteille.

Marcus Grönholm on 1970-luvulla menestyneen rallikuski Ulf Grönholmin poika. Marcus varttui Espoossa, mutta alkoi 19-vuotiaana viljellä vuonna 1981 menehtyneen isänsä inkoolaista synnyintilaa. Grönholm ehti työskennellä maanviljelijänä vuoteen 1996 saakka.

”Maanviljelijälle kesät ovat kiireistä aikaa, ja niin ne ovat rallimiehellekin. Jyväskylän rallit olivat siihen aikaan vuoden tärkein näytön paikka. Siellä pääsi myös harjoittelemaan paljon. Kun ralli vei minua yhä enemmän mukanaan, en ehtinyt sekä ajaa että viljellä samaan aikaan – ja ralli voitti”.

Tilan pellot vuokrattiin Marcuksen serkulle viljeltäväksi. Hän viljelee niitä tänäkin päivänä.


”En voinut antaa periksi, vaan ajoin vaikka väkisin.”

Grönholmilla oli valtava palo ajaa kovaa. Mies jaksoi tehdä matkaa maailman huipulle kokonaisen vuosikymmenen. Suomenmestaruuksia kertyi, mutta takeita ammattilaisena MM-tasolla pärjäämisestä ei ollut. Määrätietoisuutta riitti senkin edestä.

”Minulla oli kova näyttämisen halu. En voinut antaa periksi, vaan ajoin vaikka väkisin”, Grönholm muistelee.

Hän kiittelee vapaaehtoispohjalta auttanutta varikkotiimiään, jota ilman ajaminen yksityisenä kuskina ilman tallin tuomaa tukea ei olisi ollut mahdollista.


”Yhtäkkiä tiesimme, että pystynkin voittamaan.”

Oikeita asioita alkoi viimein tapahtua vuonna 1998 Jyväskylän rallissa. Grönholm ei vienyt koko kisaa, mutta voitti komeasti monta erikoiskoetta. Yhtäkkiä tehdastallien ovet olivatkin auki.

”Kun aikaisemmin kohdallani oli vähän nihkeilty, oli nyt vaihtoehtona neljä eri tallia. Mietin, että perkule! Mitäs nyt tapahtui?”

Grönholm hyppäsi kimppaan Peugeotin kanssa ja viihtyi tallissa vuodet 1999–2005. Myöhemmin hän ehti ajaa vielä Fordilla vuodet 2006–2007. Voittoja tuli Jyväskylänkin MM-rallista yhteensä seitsemän kertaa, mutta ensimmäinen pysyy mielessä.

”Siihen kiteytyivät kaikki ne vuodet, kun koko tiimi oli tsempannut. Yhtäkkiä tiesimme, että pystynkin voittamaan. Kaikki muuttui sen jälkeen helpommaksi. Ensimmäisen kokonaisen kauden aikana ajoin ensimmäisen maailmanmestaruudenkin.”

Maailmanmestari Marcus Grönholm ja hänen kartanlukijansa Timo Rautiainen juhlivat Australian rallin voittoa Perthissä marraskuussa 2002.

Grönholm oli huipulle noustessaan yli kolmekymppinen kolmen lapsen isä. Se ei rallimaailmassa siihen aikaan ollut lainkaan poikkeuksellista. Kahden MM-mestaruuden, 30 MM-rallivoiton ja 540 erikoiskoevoiton mies tuumaa, ettei koskaan pelännyt ratissa. Ei edes lasten takia, vaikka olikin menettänyt oman isänsä liikenneturmassa ollessaan 13-vuotias. Hän uskoi omaan ajamiseensa raudanlujasti.

”Jos olisin pelännyt, olisin voinut pakata kassit ja lähteä suoraan kotiin. Niin ei tule tulosta. Olin varma tekemisistäni ja lähdin aina ajamaan sillä ajatuksella, että tämä hoidetaan kyllä.”

Kun ajo kulki oikein hyvin, se oli Grönholmin mukaan kuin tanssia auton kanssa. Kuski sulautui osaksi ajokkiaan ja kaikki sujui. Grönholmin ympärillä oli myös kokonainen tiimi, joka paiski hommia sen eteen, että ajajalla olisi autossa asiat priimakunnossa.


Grönholm luotti kartanlukijaansa täysin. Ja luottamuksen oli pakko kulkea kumpaankin suuntaan.

Tärkein ja pisimpään rinnalla kulkenut kumppani mittelöissä oli kartanlukija Timo Rautiainen. Kun autossa istutaan tuhansia tunteja, syntyy poikkeuksellinen, aivan ainutlaatuinen yhteistyö.

”Timpan oli pakko luottaa minuun jo siksikin, että hän saattoi vain istua vieressä ja pöpöttää nuotteja. Hän ei nähnyt tietä samalla tavalla, ja joskus saattoi kolahtaakin”, Grönholm juttelee.

”Nuottien pöpöttämisellä” Grönholm viittaa rallikuskien reitinmerkitsemiskirjaan. Sen sivuille kuski tallentaa kunkin ajettavan radan jokaisen kurvin ja kumpareen kryptisillä lyhenteillä, jotka eivät aukea maallikkolukijalle lainkaan. Merkinnät saattavat olla sellaisia, kuten ”OT” jolloin pitää kääntää tiukasti oikeaan, tai vaikkapa ”nypy”, jolloin kuski muistaa, ettei reittiä näe kohdasta nyppylän takaa.

Grönholm tuumaa, että hänen parhaimpia ominaisuuksiaan rallikuskina ovat kilpailun- ja voitontahto ja halu ottaa vähän riskiäkin, ja se näkyy myös nuoteista. Joihinkin miehen ajo-ohjeisiin on kirjattu muille kuskeille vieras erityismerkintä ”ehkä-ehkä”.

”Se tarkoitti sitä, että hulluna päivänä, hyvällä autolla ja sopivalla mielellä jonkin radan kohdan saattoi ottaa vielä vähän kovempaa kuin oikeastaan olisi hyvä”, Grönholm nauraa.

Päätös ”ehkä-ehkän” ajamisesta syntyi salamannopeasti hetkessä.

”Sellaisella riskillä saattoi voittaa tärkeän puoli sekuntia. Varmuus tuli jostain perstuntumasta. Sitä on mahdoton järjellä tavoittaa.”

Rautiainen luki kuuliaisesti nuotit juuri niin kuin ne oli laadittukin. Joskus, hyvin harvoin, kuului kartturin paikalta myös napakasti, että ”nyt rauha!”.

”Silloin tiesin, että yritystä taisi olla 120 prosenttia. Timppa toppuutteli niin harvoin, että oli syytä uskoa.”

Kuskin ja kartturin suhde oli niin erityislaatuinen, että kun Grönholm vuonna 2007 tarttui puhelimeen ja soitti tallipäällikölle eroilmoituksensa, myös Rautiainen jätti rallin. He olivat tuolloin rallin MM-sarjassa pisimpään yhdessä ajanut kuljettaja-kartanlukija-pari. Yhdessä oli koettu niin komeimmat voiton huumat kuin karvaimmat epäonnistumisen kalkitkin.


Vain yksi virhe uran aikana jäi kaihertamaan mieltä.

”Olin päättänyt, että lopetan ennen kuin täytän 40 vuotta, ja niin sitten teinkin, 39-vuotiaana”, Grönholm muistelee vaikeaa päätöstä.

”Kevyesti olisin varmasti voinut jatkaa vielä useitakin vuosia. Minulla alkoi kuitenkin olla niin paljon ajatuksia siitä, mitä muuta haluaisin tehdä kuin kiertää maailmaa kilpailuissa. Voittamisen nälkä oli vähän hiipunut MM-mestaruuksien myötä, ja ennen kaikkea olin lopen kyllästynyt olemaan jatkuvasti reissussa.”

Pokaaleja on Grönholmin tilan navetan ylisille kootussa museossa järisyttävät määrät. Viisikymppinen voikin katsella uraansa todellisella tyytyväisyydellä. Voitonhimoista miestä kaihertaa oikeastaan vain yksi loppu-uran tapaus. Hän oli ajanut hyvän kauden ja piti MM-tilaston kärkipaikkaa, kun jäljellä oli enää kaksi ajoa. Grönholm oli juuri ilmoittanut lopettavansa, ja makeinta olisi tietysti ollut lopettaa ykköspaikalta. Toiseksi viimeisellä ajolla, kahden viimeisen kilometrin kohdalla, Grönholm ”onnistui sössimään”, ja pukkasi liukkaalta radalta betonireunaan. Hän pääsi vielä takaisin vauhtiin, mutta mokassa tärvääntyi monta kallisarvoista minuuttia.

”Harmittaa, että voitto kaatui niin tyhmään virheeseen. Sen voisin vielä käydä korjaamassa, jos elämässä saisi uusinnan”, Grönholm virnistää.

Uusintoja ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Grönholm ei ole kiinnostunut comebackista ralliradoille. Ei niin, etteikö ajo vielä maittaisi, mutta kaikkea kilpailujen ulkopuolista sirkusta on tullut koettua yhden elämän tarpeiksi kerrakseen. Huippuvuosina Grönholm oli maailmalla yli 200 päivää vuodessa.

Lopettamisen jälkeen Grönholm kävi vielä ajamassa Yhdysvalloissa rallicrossia, mutta ei uudeksi uraksi asti. Vaimokin on todennut, että jo riittää.

”Hän tietää, millä asenteella lähtisin, jos lähtisin – aina voittamaan. Vaikken ole vuosikausiin treenannut kartturin kanssa, tuumisin, että siitä vaan heti täysillä!”, Grönholm nauraa luonnolleen.

Grönholm on toki käynyt kokeilemassa testiajoja, ja vauhtia riittää edelleen.

”Kyllä väitän, että ajaisin edelleen maailman kymmenen parhaan joukkoon. Mutta kyllä kisat on nyt osaltani ajettu.”


Nyt on Niclaksen vuoro.

Adrenaliinin huuruisesta kilpaurheilusta tavallisten kuolevaisten tasaiseen arkeen siirtyminen ei ole helppo temppu. Muutama vuosi Grönholmiltakin kului siihen asettumisessa. Nykyisin Grönholmin voitontahtoa ja kilpailuhenkeä riittää liekittämään 22-vuotiaan Niclaksen kisaaminen rallicrossin MM-kärkipaikoista isänsä johtamassa GRX-tallissa. Pojan ajaessa isä yrittää pitää mölyt mahassaan. On vain luotettava siihen, että poika osaa hommansa.

”Joskus saatan vähän ehdottaa, jos näen jokin kohdan, jossa eroa muihin kuskeihin syntyy, mutta aika rauhassa olen yrittänyt olla.”, Grönholm nauraa.

Kisoissa Niclasta vastaan kisaa Marcuksen entisiä kilpakumppaneita, kuten Sébastien Loeb ja Petter Solberg. Näyttämisen haluja ei ole silti noussut isän pintaan. Nyt on Niclaksen vuoro. On komeaa, että suvussa ajetaan kovaa jo kolmannessa polvessa. Grönholm ei pelännyt itse, eikä pelkää Niclaksenkaan ajaessa.

”Tietysti joskus voi kolahtaakin, mutta täytyy olla huonoa tuuria, että sattuu kunnolla”, isä linjaa.

Marcus Grönholm nauraa, että pojan ja isän ajotyyli ja luonne ovat tyystin erilaiset. Jos isällä on päässä katkaisija ja kiuas on heti kuumana kun lähtökäsky käy, pohtii poika paljon tarkemmin ajoaan.

”Niclasta täytyy vähän potkia ja lämmittää taistelufiilikseen. Hän ajattelee enemmän päällään, ajaa nätisti eikä riko autoja.”, hän tuumaa.

”Se on hyväkin. En ajaisi yhtään paremmin kuin Niclas.”

Nykyisin Marcus Grönholmin ralliarkeen kuuluu Niclas-pojan ajouran tukeminen. 22-vuotias Niclas kisaa rallicrossin MM-kärkipaikoista isänsä johtamassa GRX-tallissa.

Grönholmin kotitilan navettarakennuksen alakerrassa ne nököttävät vierekkäin – kaksi yhtä mahdollista ja osin rinnakkaista todellisuutta. Punainen traktori ja hopean hohtoinen Peugeot 206 WRC – yksi niistä autoista, joita tarvittiin mittelöön MM-kullasta vuonna 2000.

Rallilegendan arki koostuu pojan ajouran tukemisen lisäksi tällä hetkellä vaimon kanssa pyöritettävän kauppakeskus Strandin töistä. Kauppakeskuksen viereen tuleva Inkoonrannan asuinalue inspiroi myös. Hankkeen tarkoituksena on kehittää keinoja, joilla pienestä taajamasta saadaan vetovoimainen paikka.

”Olemme asettuneet tänne, ja haluamme osaltamme olla rakentamassa alueen tulevaisuutta.”

Kotiseuturakkaus puhuu. Sekin on periytyvää sorttia. Niin kuin ralli siirtyi suvussa isoisältä lapsenlapselle saakka, siirtyy aikanaan tilakin. Kun Marcus ja Teresa jossain vaiheessa tahtovat muualle asumaan, jatkuu vihreän maalaistalon elämä Niclaksen ohjaksissa. Sitä ennen pojalla on kuitenkin, kuten oli aikanaan isälläänkin, paljon ajettavaa.

Marcus Grönholm on paitsi kaksinkertainen ralliautoilun maailmanmestari myös FIMin tyytyväinen asiakas. Varainhoitajan valinnassa hänelle tärkeintä ovat asiantuntemus ja luottamus. FIMin asiakkaana Grönholm kertoo voivansa luottaa siihen, että asiantuntijat huolehtivat hänen varallisuudestaan aina hänen etuaan ajatellen. ”Itse voin keskittyä muihin asioihin, kuten perheeseeni”, Grönholm iloitsee.

Oletko sinä kiinnostunut varainhoitopalveluistamme? Tutustu meihin ja varaa aika tapaamiseen.

24.07.2018