Suomi on neljänneksi vahvin ennakkosuosikki, kun kisataan siitä, kuka hyötyy eniten robotisaation synnyttämästä uudesta teollisesta vallankumouksesta. Monet merkit viittaavat kuitenkin siihen, että olemme jo lähtötelineissä pahasti puuduksissa.

Maailmassa on alkamassa teollinen vallankumous, joka vetää vertoja höyrykoneen, sähkön ja digitalisaation mukanaan tuomille mullistuksille. Neljännessä vallankumouksessa on kyse automatisaation, robotisaation ja keinoälyn saralla otettavasta huimasta loikasta. Ja kuinka ollakaan – Suomella on neljänneksi parhaat mahdollisuudet maailmassa olla tämän vallankumouksen eturintamassa.

Näin väittivät sveitsiläispankki UBS:n ekonomistit ja asiantuntijat raportissaan (pdf), joka julkaistiin alkuvuodesta Sveitsin Davosissa järjestetyssä Maailman talousfoorumissa (WEF). UBS:n asiantuntijat asettavat viime vuosina nähdyn teknologisen kehityksen historiallisiin puitteisiinsa. He toteavat, että aiemmat teolliset vallankumoukset ovat syntyneet, kun sekä automaatiossa että tietoliikenneyhteyksissä on otettu suuria edistysaskelia.

”Neljäs teollinen vallankumous perustuu samoille kahdelle voimalle”, raportissa todetaan. ”Ensimmäinen on äärimmäinen automatisaatio – se, että robottien ja keinoälyn rooli kasvaa niin liiketoiminnassa, julkishallinnossa kuin ihmisten yksityisessä elämässäkin. Toinen on äärimmäinen yhdistettävyys, joka poistaa välimatkojen ja ajan aiheuttamat esteet ihmisten ja koneiden välisen viestinnän tieltä ja tekee siitä entistä syvempää ja nopeampaa.”

Raportissa arvioidaan, millä mailla on suhteellisesti ottaen parhaat mahdollisuudet hyötyä tulevasta vallankumouksesta. Arvio perustuu WEF:n kilpailukykyraporttiin, jossa eri maita verrataan muun muassa infrastruktuurin, koulutustason, työntekijöiden taitojen ja työmarkkinoiden joustavuuden perusteella.

Kaikista parhaimmat mahdollisuudet nousta robokisan voittajien joukkoon on raportin mukaan Sveitsillä. Seuraavaksi valmiimpia tarttumaan mahdollisuuksiin ovat Singapore ja Hollanti. Suomi sijoittuu vertailussa neljänneksi, johtuen juuri hyvästä sijoituksestamme WEF:n kilpailukykyvertailussa.

”Kaikista parhaimmat asemat robokilpailun lähtötelineissä on Sveitsillä.”

Neljäs teollinen vallankumous on tulossa ja Suomella on erinomaiset lähtöasemat sitä ajatellen. Mutta kannattaako kisaan lähteä? Mistä robotiikan ja automaation myötä tulevassa mullistuksessa loppujen lopuksi on kyse kansantalouden näkökulmasta?

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) julkaisi syyskuussa raportin ”Robotit töihin”, jossa asiaan syvennytään muun muassa tuottavuuden ja työnjaon näkökulmasta. Raportissa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen toteaa, että robotiikan kehityksessä on pitkälti kyse tuottavuuden kasvusta. 

”Tuottavuuden kasvu nostaa yhteiskunnan vaurautta ja lisää valintamahdollisuuksia”, Kauhanen kirjoittaa. ”Tuottavuuden kasvun tuomat hyödyt voidaan hyödyntää joko suurempana kulutettujen hyödykkeiden ja palveluiden määränä tai lisääntyneenä vapaa-aikana.” Kauhanen poimii teollisuushistoriasta mielenkiintoisia tilastofaktoja, jotka kuvaavat automatisaation ja yhdistettävyyden vaikutuksia tuotantoon. Hän kertoo, että parhaimmillaan työn tuottavuus on teollisuudessa ollut lähes 35-kertainen vuoden 1926 tasoon verrattuna. 

”Jos isovanhempieni lapsuuden aikaan teollisuustuotannossa olisi ollut käytössä 2000-luvun teknologia, tuotanto olisi saatu aikaan noin kolmella prosentilla silloisesta vuosittaisesta teollisuuden työvoimasta”, Kauhanen toteaa. ”Vaihtoehtoisesti jokainen vuoden 1926 teollisuustyöntekijä olisi voinut työskennellä vain noin viikon vuodessa, jos käytössä olisi ollut nykypäivän teknologia.”

Tuottavuuskasvua voidaan tarkastella myös suhteessa elintasoon ja hyvinvointiin seuraamalla bruttokansantuotteen ja taloudessa tehdyn työn määrän kehitystä. Vaikka Suomessa onkin kärvistelty taantuman kourissa jo pitkään, on mukava huomata, että asukasta kohti laskettu bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1975. ”Vuoden 1975 aineellinen hyvinvointi olisi vuonna 2014 voitu saavuttaa työskentelemällä noin puolet vuoden 1975 työajasta”, Kauhanen huomauttaa.

”Vuonna 1926 teollisuustyöntekijä olisi voinut työskennellä vain viikon vuodessa, jos käytössä olisi ollut nykypäivän teknologia.”

Miten sitten käy työllisyyden? Kun tuotanto tehostuu, eikö tämä tarkoita sitä, että työpaikat katoavat? Lehdistä on saatu lukea kohuotsikoita, joiden mukaan ainakin kolmasosa tai peräti 70 prosenttia työpaikoista on vaarassa. Periaatteessa vaara työpaikkojen katoamisesta on olemassa, Antti Kauhanen toteaa.

”Robotit ovat ihmisiä tuottavampia, joten ne voivat syrjäyttää ja korvata sekä täydentää ja tukea ihmisten tekemää työtä. Todennäköisesti robotit pystyvät jo piakkoin hoitamaan osan ihmisten nykyisistä työtehtävistä ja ehkä osan ammateistakin.”

Kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan automatisoituminen uhkaa Suomessa 20 vuoden kuluessa suurella todennäköisyydellä vain noin seitsemää prosenttia nykyisistä työpaikoista. Kauhasen mukaan Suomessa luku jää useita muita OECD-maita alhaisemmaksi, sillä tuotannossamme hyödynnetään jo tänään verrattain paljon automatisointia ja työvoimamme on korkeasti koulutettua.
”Robotisoituminen ei johda massiiviseen työttömyyteen, koska roboteilla pystytään korvaamaan enemmänkin yksittäisiä työtehtäviä kuin kokonaisia ammatteja, joihin kuuluu moninaisia työtehtäviä”, Kauhanen kertoo.

Eikä tuo parinkymmenen vuoden aikana tapahtuva seitsemän prosentin työpaikkakato ole kovin merkittävä. Jo nyt yrityssektorin työpaikoista tuhoutuu vuosittain maassamme noin 12 prosenttia.
On myös syytä huomata, että teknologinen kehitys ja innovaatiot synnyttävät ja tuhoavat työpaikkoja, mutta ne eivät tuhoa työtä. Työntekijät siirtyvät uusiin tehtäviin, uusiin yrityksiin ja uusille aloille, kun teknologiat ja innovaatiot uudistavat talouden rakenteita.

”Työpaikkojen syntyminen ja tuhoutuminen ovat osa prosessia, jossa talouden voimavarat kohdistuvat uudelleen tuottavimpaan käyttöön”, Kauhanen toteaa. ”Tämä jatkuva luovan tuhon prosessi on merkittävä tekijä talouskasvun taustalla.”

”Automatisoituminen uhkaa Suomessa 20 vuoden kuluessa vain noin seitsemää prosenttia nykyisistä työpaikoista.”

Millaista robotisaation mukanaan tuoma luova tuho sitten on käytännössä, oikeilla työpaikoilla? Itä-Suomen yliopiston dosentti, yliopiston lehtori Mari Kangasniemi ja tietokirjailija, liikkeenjohdon konsultti Cristina Andersson tarkastelevat asiaa EVA:n raportissa sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta.

He toteavat, että robotit eivät ole tälläkään alalla enää kaukaista tulevaisuutta. Muutamassa vuodessa ainakin 20 prosenttia sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voitaisiin korvata jo olemassa olevilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla. 

”Jos robotiikan hyödyntäminen yleistyisi, laskennallisesti kaikki sairaanhoitajat ja lähihoitajat selväisivät nykytöistään nelipäiväisellä työviikolla viisipäiväisen sijaan” Kangasniemi ja Andersson kiteyttävät. 

”Vaihtoehtoisesti voidaan ajatella, että nykyisten 136 000 hoitotyöntekijän määrää voitaisiin vähentää 27 000:lla. Tai että nykyiset hoitotyön tekijät saisivat robottien avulla tehtyä työt, jotka vastaavat jopa 170 000 hoitotyöntekijän työpanosta.” 

Mutta vaikka robotiikka tehostaisikin hoitotyötä merkittävästi, tämä ei tarkoita sitä, että sairaanhoitajien ja lähihoitajien määrä välttämättä vähenee. Näin on siksi, että väestö vanhenee, mikä puolestaan kasvattaa hoitotyöntekijöiden tarvetta.

”Vuoteen 2026 mennessä koko terveydenhuollon työvoimatarpeen on arvioitu kasvavan kymmenkunta prosenttia ja vanhuspainotteisten hoivapalvelujen lähemmäs 20 prosenttia”, Kangasniemi ja Andersson huomauttavat. Sen sijaan, että työpaikat häviäisivät, robotiikka ja automatiikka todennäköisimmin muuttavat hoitotyöntekijöiden työn sisältöä, työtehtäviä ja työtehtäviin käytettävää aikaa. Robotit tekevätkin tulevaisuudessa myös terveydenhuollossa yksitoikkoiset, raskaat ja terveydelle vaaralliset työtehtävät. ”Parhaimmillaan sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtä voidaan kohdistaa uudella tavalla siten, että hoidolliset tulokset sekä työn taloudellisuus ja tehokkuus paranevat”, Kangasniemi ja Andersson toteavat.

”Viidesosa sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtehtävistä voitaisiin korvata muutamassa vuodessa jo olemassa olevilla robotiikan ja automatiikan sovelluksilla.”

Robotisaatio tulee kovaa vauhtia. Se lisää työn tuottavuutta ja talouskasvua. Se ei tuhoa työpaikkoja katastrofaalisesti, vaan tekee työstä entistä mielenkiintoisempaa. Esimerkiksi hoivatyössä merkittävät hyödyt ovat jo käden ulottuvilla. Ja lisäksi, Suomi on maailman mitassa robottivallankumouksen eturivissä, ainakin mitä tulee kykyymme tarttua tarjolla oleviin mahdollisuuksiin.

Vaan ei ehkä sittenkään. Suomi on jämähtämässä kilpailussa lähtötelineisiin. Tilanteesta kertovat muun muassa International Federation of Roboticsin tilastot. Kun esimerkiksi Koreassa on 531 teollisuusrobottia 10 000 teollisuustyöntekijää kohti ja Singaporessa 398, on niitä Suomessa vain 126. Ruotsissa vastaava vertailuluku on 212 ja Saksassa 301. Kiina aikoo nostaa oman teollisuusrobottitiheytensä 150:een vuoteen 2020 mennessä.

”Toki Suomessa on nähty jotain yksittäisiä menestystarinoita, kuten esimerkiksi Valmet Automotiven Uudenkaupungin autotehdas, jossa työskentelee kohta 500 robottia”, Cristina Andersson toteaa. ”Mutta esimerkiksi palvelurobotiikan hyödyntäminen on meillä aivan lapsenkengissä. Ylipäätänsä meillä ei ole tajuttu, mitä merkitsee se, että nyt on syntymässä kokonaan uusi elinkeinoalue.”

”Suomessa ei ole tajuttu, että nyt on syntymässä kokonaan uusi elinkeinoalue.”

Mutta eikö esimerkiksi valtioneuvosto juuri vastikään tehnyt periaatepäätöksen, jonka tarkoitus on ”lisätä älykkään robotiikan ja automaation hyödyntämistä ja kehittämistä Suomessa”?Kunnianhimoinen tavoite on nostaa Suomi huippumaiden joukkoon kansainvälisessä robotiikka- ja automaatiokehityksessä. 

”Mutta valtioneuvosto ei esimerkiksi kohdentanut asian edistämiseksi minkäänlaisia resursseja”, Andersson huomauttaa. ”Ja periaatepäätös on aika vaatimaton yritys verrattuna esimerkiksi siihen, mitä Ruotsi ja Japani tekevät. Niillä on yksityiskohtaiset toimintaohjelmat, tavoitteet, aikajanat ja mittarit siihen, miten robotisaatiosta ja automatisaatiosta saadaan hyödyt irti. Suomessa on vasta ihan äskettäin havahduttu koko asiaan. Nyt tarvitaan kunnollisia toimenpiteitä, tai jäämme auttamattomasti jälkeen.”

Robottivallankumous etenee vauhdilla

Robottivallankumous on jo nähtävissä lukuisilla eri toimialoilla. FIMin länsimarkkinoiden rahastotiimin johtaja, Mikko Linnanvuori, kehottaa seuraamaan ainakin näitä robotiikan sovellusalueita.

1. Liikenne ja liikkuminen

”Sekä autovalmistajat että teknologiayhtiöt kehittävät itseajavia autoja, joiden ensimmäiset versiot ovat jo liikenteessä. Kehitys voi johtaa sekä amatööri- että ammattiautoilijoiden katoamiseen. Muutos vaikuttaa ainakin autovalmistajiin ja niiden alihankkijoihin, autovuokraamoihin, muita henkilöliikennepalveluita tarjoaviin yhtiöihin, tavaralogistiikkayhtiöihin sekä vähittäis- ja verkkokauppaan.”

2. Kognitiivinen tietojenkäsittely

”Kaikki isot teknologiayhtiöt kehittävät tekoälyä täyttä häkää. Esimerkiksi IBM:n Watson-pilvipalvelu ymmärtää ja tulkitsee myös ilman selkeää rakennetta olevaa dataa, rakentaa asiantuntemusta annetun aineiston pohjalta ja kommunikoi kanssasi vaikka chatin kautta.”

3. Robottikirurgia

”Amerikkalaisen Strykerin Mako-robottikädet avustavat ortopedisten leikkausten suorittamisessa. Yksikön kasvu on ylittänyt sijoittajien odotukset sen jälkeen, kun Stryker osti teknologian vuonna 2013.” 

Mikko Linnanvuori on FIMin länsimarkkinarahastotiimin johtaja sekä FIM Brands, FIM Maailma ja FIM USA Sijoitusrahastojen päävastuullinen rahastonhoitaja.

Arvotaide: Löytöjä huutokaupasta

Kahdeksanosaisen Ansaittua arvoa -juttusarjamme aiheena on arvotaide sijoituskohteena. Aidoimman kokemuksen saa menemällä paikan päälle huutokauppakamariin, jossa kaupankäynti on myös eräänlaista...

LUE JUTTU