Myy toukokuussa, palaa markkinoille syksyllä. Toivo Donald Trumpin voittoa USA:n presidentinvaaleissa, mutta varaudu samalla öljyn hinnan nousuun – se kun romahduttaa osakemarkkinat. Pahimman koittaessa sijoita kultaan. Siinä muutamia myyttisiä sijoitusneuvoja – uskoo, ken tahtoo.

Moni sijoittaja tarkastelee elokuun pimenevinä iltoina salkkunsa sisältöä. Erityisen tarkasti sijoitusstrategioitaan miettivät ne osakesijoittajat, jotka toukokuussa uskoivat vanhaa Wall Streetin sanontaa: ”Sell in May and go away”. Jos salkku on tyhjennetty toukokuussa osakkeista, milloin markkinoille pitäisi palata ja mihin sijoittaa? Saapuvan syksyn kunniaksi kokosimme listan erityisesti osakesijoittamiseen liittyvistä myyteistä – pinttyneistä harhaluuloista, joihin moni uskoo vakaasti niiden virheellisyydestä huolimatta. ”Sell in May” on yksi näistä myyteistä.

Talous 360 sijoittamisen myytit

Myytti 1: ”Sell in May and go away”

Myytin mukaan kesä on osakemarkkinoilla huonoa aikaa. Toukokuussa on syytä myydä ja lähteä kesälaitumille. Syksyn koittaessa palataan markkinoille ja aletaan kartuttaa salkkua osakkeilla.

Myytti murtuu:

Tämän myytin informaatiosisältö on hyvin epäselvä. Voidaan hyvin kysyä, että jos toukokuussa pitää myydä, niin tarkemmin ottaen milloin? Ensimmäisenä, viidentenätoista vai viimeisenä päivänä? Entä jos kaikki myyvät toukokuussa, niin eikö sitten kannattaisi alkaa myydä jo huhtikuussa tai vielä aikaisemmin? Entä milloin pitäisi aloittaa ostaminen? Elokuun lopulla, syyskuussa vai milloin?

Tarkastellaan asiaa tilastojen valossa. Esimerkiksi S&P 500 -osakkeet tuottivat toukokuussa keskimäärin 0,38 prosenttia vuosina 1926–2009. Ei mitenkään erityisesti, mutta tuottoja tuli silti. Samoina vuosina kesäkuussa tuottoa saatiin keskimäärin 1,19 prosenttia ja heinäkuussa 1,83 prosenttia. Kesä-, heinä- ja elokuun muodostaman kolmen kuukauden putken aikana tuotto oli keskimäärin 4,51 prosenttia – mikä oli enemmän kuin minkään muun kolmen perättäisen kuukauden aikana.

Vuosina 1926–2009 kaikista heikoin kuukausi on ollut syyskuu, jolloin sijoitukset ovat tuottaneet keskimäärin 0,75 prosenttia tappiota. Tosin, jos vuosien 1926–2009 syyskuista karsitaan kaksi pahinta pois, ei syyskuukaan ole niin paha.

Ylipäätään eri kuukausien välisiä tuottoja voi verrata miten vain, eikä vertailu anna mitään järjellistä osviittaa sijoitusten ajoitukseen. Esimerkiksi vuosina 1926–2009 tuotto oli maaliskuusta elokuuhun keskimäärin 7,16 prosenttia, mutta syyskuusta helmikuuhun vain 4,38 prosenttia. Pitäisikö siis myydä kuitenkin vasta syyskuussa?

 

Talous 360 sijoittamisen myytit

Myytti 2: Kymmenen prosentin tasaista vuosituottoa on lupa odottaa.

Osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimäärin 10–12 prosenttia vuodessa. Myytin mukaan sijoittajan onkin lupa odottaa tasaista 10–12 prosentin vuosituottoa joka vuosi.

Myytti murtuu:

Osakkeiden tuottohistoria ei tietenkään takaa mitään tulevaisuutta ajatellen. Samalla on syytä muistaa, että keskimääräinen vuosituotto on juuri sitä mitä se on: keskimääräinen vuosituotto hyvin pitkältä ajalta. Keskimääräisen tuoton takaa löytyy kuitenkin huomattavan suuria vaihteluja.

S&P 500 -osakkeiden vuosituotto ajanjaksolla 1926–2009 oli 24 vuotena yli 10 prosenttia miinuksella ja 12 vuotena tappiota tuli yli 20 prosenttia. Vastaavasti taas 48 vuotena tuotot olivat yli 10 prosenttia plussan puolella. 32 vuotena vuosituotot ylittivät 20 prosenttia ja 18 vuotena 30 prosenttia. Keskimääräistä 10–12 prosentin vuosituottoa saatiin vain viitenä vuotena tällä ajanjaksolla.

Tuottojen suuri vaihtelu on fakta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö sijoittajan olisi mahdollista päästä pitkällä aikavälillä keskimäärin 10–12 prosentin vuosituottoon. Se ei kuitenkaan ole välttämättä niin helppoa kuin äkkinäinen voisi kuvitella – mikä selviää, kun käsittelemme seuraavaa sijoittamiseen liittyvää myyttiä.

Talous 360 sijoittamisen myytit 3 grassisgreer

Myytti 3: Passiivinen sijoittaminen on helppoa.

Passiivisen sijoittamisen idea on seurata kokonaismarkkinaa esimerkiksi sijoittamalla jonkin indeksin pohjalta koottuun salkkuun, vaikkapa indeksirahastoihin tai indeksejä seuraaviin ETF-rahastoihin. Systeemi on helppo, ja sen pitäisi taata ainakin markkinatuotto – eli pitkällä aikavälillä keskimäärin 10–12 prosenttia vuodessa.

Myytti murtuu:

Passiivinen sijoittaminen on teoriassa helppoa, mutta käytännössä ei. Pelon ja ahneuden kourissa rimpuilevat sijoittajat eivät usein ole tarpeeksi kylmähermoisia noudattamaan passiivisen sijoittamisen vaatimaa itsekuria. Ani harva pystyy oikeasti sitoutumaan siihen ajatukseen, että ostaa jotain indeksirahastoa ja pitäytyy siinä vuosikymmeniä. Kurssien heitellessä ja erilaisten uusien sijoituskohteiden tullessa muotiin houkutus katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen, kasvaa vastustamattoman suureksi.

Tutkimusyhtiö DALBARin mukaan keskimääräinen rahastosijoittaja omisti vuoteen 2009 päättyneinä kahtena vuosikymmenenä yhtä rahastoa keskimäärin 3,2 vuoden ajan. Hän sai sijoituksilleen keskimäärin 3,2 prosentin vuosituoton. Samaan aikaan S&P 500 -osakkeet tuottivat keskimäärin 8,2 prosenttia vuodessa. Sijoittajan hötkyily kostautui menetettyjen tuottojen muodossa.

Talous 360 sijoittamisen myytit 4 oil

Myytti 4: Kun öljy kallistuu, osakkeet laskevat.

Myytin takana on yksinkertainen logiikka. Kallis öljy hidastaa maailmantaloutta, mikä tarkoittaa sitä, että yritykset ja sitä myötä myös osakekurssit kärsivät. Öljyn hinta on ollut alhainen pitkään. Seuraavaa nousua odotellessa on syytä purkaa tämä vanha myytti.

Myytti murtuu:

Öljyn hinnan ja modernin verkottuneen maailmantalouden kasvun välinen yhteys on äärimmäisen hankala todentaa – eikä esimerkiksi viime vuosien alhainen öljyn hinta ole ainakaan vielä juuri materialisoitunut maailmantalouden kasvuksi.

Sijoittajan kannalta on kiinnostavaa tietää, että osakekurssien ja öljyn hinnan väliltä ei ole löydetty minkäänlaista tilastollista yhteyttä pitkällä aikavälillä. Toisinaan korrelaatio on ollut lyhyellä aikavälillä positiivinen ja toisinaan negatiivinen. Mutta esimerkiksi vuosina 1980–2009 öljyn hinnan muutoksen ja S&P 500 -osakkeiden kurssikehityksen välinen korrelaatio oli kutakuinkin tarkalleen nolla. Öljyn hinnan ja osakekurssien välillä ei ole pitkällä aikavälillä minkäänlaista yhteyttä.

Talous 360 sijoittamisen myytit 5 gold

Myytti 5: Kulta on turvasatama.

Epävarmoina aikoina moni sijoittaja kääntää katseensa kultaan. Ajatuksena on, että kulta on jonkinlainen turvasatama, johon kannattaa sijoittaa, kun osakkeiden tai joukkovelkakirjojen tuotot näyttävät epävarmoilta.

Myytti murtuu:

Kullan erityisasema sijoittajien mielessä saattaa liittyä sen rooliin Bretton Woods -valuuttajärjestelmän vakaana perustana. Mutta kullalla on kuitenkin voitu käydä vapaasti kauppaa jo vuoden 1973 loppupuolelta alkaen, eikä se sinänsä poikkea muista raaka-aineista mitenkään erityisesti. Oikeastaan kullan merkitys maailmantaloudessa on melko minimaalinen, ja esimerkiksi huonoina aikoina kullan kysyntä koru- ja muussa teollisuudessa hiipuu.

Kulta onkin lähinnä spekulanttien sijoituskohde – sitä ostetaan, kun muutkin ostavat. Niinpä kullan arvo heilahtelee huomattavasti. Juuri nyt meneillään on aikamoinen kultakuume. Elokuun alkuun mennessä kullan hinta oli vuoden 2016 aikana noussut liki 30 prosenttia.

Historian valossa kultakuumeet ovat kuitenkin varsin lyhytkestoisia ja arvaamattomia. Esimerkiksi vuodesta 1973 vuoteen 2009 nähtiin kaikkiaan kuusi ajanjaksoa, jolloin kullan hinta nousi nopeasti. Nousujaksot kestivät minimissään neljä kuukautta ja maksimissaan 22 kuukautta, keskiarvon ollessa 11 kuukautta. Nousua oli kaikkiaan vain 15 prosenttia koko ajanjaksosta. Jos nuo lyhyet ajanjaksot poistetaan tilastosta, kulta tuotti keskimäärin 3,6 prosenttia tappiota vuosittain.

Pitkällä aikavälillä, 1973–2009, kulta hävisi tuotoissa niin osakkeille kuin jopa USA:n valtion 10-vuotisille joukkovelkakirjoille. Kullasta saatu keskimääräinen vuosituotto oli 6,8 prosenttia. Kulta näyttäisikin sopivan sijoituskohteena lähinnä ajoituksen tosiammattilaisille – muiden kannattaa ostaa kultaa lähinnä sormusten ja kaulakorujen muodossa.

Talous 360 sijoitusmyytit 6 republican

Myytti 6: Republikaani on USA:ssa osakekurssien kannalta parempi presidentti.

Myytin taustalla on ajatus, että republikaaninen presidentti ajaa vapaata markkinataloutta edustavaa talouspolitiikkaa. Tämän uskotaan olevan hyödyksi yrityksille ja osakemarkkinoille.

Myytti murtuu:

Pitkällä aikavälillä osakemarkkinoiden näkökulmasta katsottuna sillä, onko USA:n presidentti republikaani tai demokraatti, ei ole juuri minkäänlaista eroa. Itse asiassa demokraattisten presidenttien valtakausina osakemarkkinat ovat tuottaneet hitusen verran paremmin kuin republikaanipresidenttien hallitessa Valkoista taloa.

Nyt käynnissä olevaa vaalitaistelua ajatellen on mielenkiintoista havaita, että presidenttipuolueen vaihtumisella näyttäisi kuitenkin olevan merkitystä – ja ehkä yllättävällä tavalla. Osakemarkkinoiden kehitys on ollut suotuisaa demokraatin voittaessa, mutta vähemmän innostavaa, jos uusi presidentti on ollut republikaani.

Silloin kun presidentti on vaihtunut republikaanista demokraattiin, osakemarkkinat ovat tuottaneet vaalivuotena keskimäärin -2,8 prosenttia, mutta presidentin ensimmäisenä virkavuotena 21,8 prosenttia. Vastaavasti taas presidentin vaihduttua demokraatista republikaaniin vaalivuoden tuotto on ollut keskimäärin 13,2 prosenttia plussalla, mutta ensimmäisen virkavuoden tuotto 6,6 prosenttia miinuksella. Onkin kiinnostavaa nähdä toistaako historia itseään, jos Donald Trump onnistuu päihittämään Hillary Clintonin tämän kertaisissa vaaleissa.

Talous 360 sijoitusmyytit 7 t

Myytti 7: Terrori-iskut järkyttävät osakemarkkinoita.

Myytin taustalla oleva logiikka on selkeä. Terrorismi aiheuttaa epävarmuutta kaikkialla yhteiskunnassa ja siten myös liiketoiminnassa – niinpä osakekurssit laskevat iskujen johdosta.

Myytti murtuu:

Myytti perustuu varmasti vuoden 2001 syykuun 11. päivänä World Trade Centeriin tehtyyn iskuun ja siihen liittyviin mielikuviin. Ennennäkemätön hyökkäys kohdistui USA:n ja maailmantalouden suureen symboliin, ja sen jälkeen pörssit olivat suljettuina useiden päivien ajan. Markkinoiden avauduttua 17.9.2001 S&P 500 -indeksi laski 4,9 prosenttia ja laskua jatkui viikon verran. Syyskuun 21. päivään mennessä markkinat olivat romahtaneet 11,6 prosenttia.

Kuitenkin S&P 500 -indeksi nousi iskua edeltäneelle tasolle kuukaudessa, eivätkä kurssit laskeneet enää sen jälkeen moneen kuukauteen. Kurssit korjautuivat yllättävänkin nopeasti ottaen huomioon, että terroristit hyökkäsivät kesken pitkäaikaista markkinoiden laskukautta.

Maaliskuussa 2004 tehdyllä Madridin junapommituksella ja Lontoon metroiskulla vuoden 2005 heinäkuussa oli niilläkin vain hetkellisiä ja minimaalisia vaikutuksia osakemarkkinoihin. Keskimäärin ottaen kurssit ovat hieman notkahtaneet terrori-iskun päivänä, polkeneet paikallaan seuraavana päivänä, mutta nousseet jo heti seuraavina päivinä. Vaikka terrorismi on raakalaismaista ja karmeaa, ei sillä ole maailmantalouteen minkäänlaista vaikutusta, ja osakekurssit kuitenkin heijastavat maailmantaloutta.

Listaa kootessamme hyödynsimme pääasiallisena lähteenä Ken Fisherin bestselleriä, ”Debunkery. Learn It, Do It, Profit from It – Seeing Through Wall Street’s Money-Killing Myths”

FIM Lounge Eelis cutline

Sijoittaminenko uhkapeliä?

”Sijoittaminen on ison riskin uhkapeliä, ja osakesijoittaminen on verrattavissa lähinnä vedonlyöntiin”. Ei ensinkään, sanoo FIMin sijoitusjohtaja Eelis Hein purkaessaan tämän myytin pala palalta. Riskin suuruutta voidaan kontrolloida, eivätkä tuotot ole satunnaisia, sillä ne syntyvät yritysten voittojen kasvusta ja arvonnoususta.

Myytti: Sijoittajan on otettava suuria riskejä

Tuottavaa sijoittamista on lähes mahdotonta tehdä ilman riskejä. Riskin suuruutta voidaan kuitenkin kontrolloida sijoituskohteiden valinnalla ja erilaisilla riskienhallintakeinoilla, joista yleisimpiä on sijoitusten hajauttaminen eri kohteiden välillä.

Pitkällä aikavälillä osakesijoittamisen riskit tasaantuvat. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta, mutta yleiset pörssi-indeksit (jotka ovat ikään kuin hajautettuja sijoitussalkkuja) ovat kautta historian lähes aina toipuneet laskuistaan. Sama ei päde yksittäisten osakesijoitusten kohdalla.

Myytti: Osakesijoittaminen on uhkapeliä

Pörssilistattujen osakkeiden hinnat heiluvat päivittäin toisin kuin esimerkiksi asuntojen hinnat, joiden päivittäisiä noteerauksia ei talouslehtien sivuilta löydy. Yritysten ”oikean” arvon määrittäminen on monimutkainen tehtävä. Arvoon vaikuttaa lukematon määrä eri tekijöitä ja lyhyellä aikavälillä osakkeiden hintojen heilahtelut näyttävät satunnaisilta. Siksi osakkeet nähdään helposti ikään kuin vedonlyönnin välineenä.

Tällöin unohdetaan, että osakesijoitus edustaa omistusosuutta yrityksessä. Uhkapeli on pelaajien välistä nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen tappio. Osakesijoittajalla on sitä vastoin mahdollisuus päästä hyötymään yrityksen voittojen kasvusta ja arvonnoususta.

Myytti: Sinun on syytä sijoittaa tähän kohteeseen!

Sijoittajat kuulevat usein neuvoja ja suosituksia jonkin tietyn sijoituskohteen ”välttämättömyydestä” salkussa, jotta syntyisi voittoja tai jotta salkku olisi parhaalla tavalla koottu. Hyvin harvoin kuitenkaan jotain nimenomaista sijoitusta on pakko omistaa, jotta sijoitustavoitteet saavutettaisiin. Tehokkaan sijoitussalkun voi rakentaa lukemattomilla eri tavoilla ja parhaita perusneuvoja ovat eri tuotonlähteisiin hajauttaminen ja pidempi sijoitushorisontti.

Sijoitusjohtaja Eelis Hein vastaa FIMillä salkunhoidosta ja allokaationäkemyksestä.

16.08.2016
FIM Lounge talous 360 myytit swe

Sälj i maj, kom igen på hösten. Hoppas på att Donald Trump ska vinna presidentvalet i USA, men förbered dig samtidigt på att oljepriset stiger – det leder nämligen till att aktiemarknaden totalkollapsar. Går det riktigt dåligt kan du alltid placera i guld. Det var några mytiska placeringsråd – tro dem den som vill.

När augustikvällarna börjar mörkna synar många placerare innehållet i sin portfölj. Vissa ser över sina placeringsstrategier extra noggrant, framför allt de aktieplacerare som i maj trodde på det gamla ordspråket på Wall Street: ”Sell in May and go away”. Om man har tömt sin portfölj på aktier i maj, när ska man då göra ny entré på marknaden och vad ska man placera i? För att ära den annalkande hösten har vi satt ihop en lista på myter kring aktieplacering inrotade villfarelser som många tror starkt på trots att de är felaktiga. ”Sell in May” är en av dessa myter.

Talous 360 placeringsmyterna

Myt 1: ”Sell in May and go away”

Denna myt låter förstå att sommaren är en dålig tid på aktiemarknaden. I maj lönar det sig att sälja och sedan ta sommarlov. När hösten kommer återvänder man till marknaden och börjar utöka portföljen med aktier.

Myten spräcks:

Innehållet i denna myt är mycket oklart. Om det nu är så att man faktiskt bör sälja i maj så kan man ju fråga sig exakt när detta bör ske? Den första, den femtonde eller den sista maj? Men om alla säljer i maj, skulle det då inte löna sig att börja sälja redan i april, eller ännu tidigare? Och när ska man börja köpa igen? I slutet av augusti, i september eller när?

Låt oss undersöka saken närmare med hjälp av lite statistik. Till exempel S&P 500-aktierna gav under åren 1926–2009 i genomsnitt en avkastning på 0,38 procent i maj. Ingen större succé alltså, men nog en avkastning. Under samma period var den genomsnittliga avkastningen 1,19 procent i juni och 1,83 procent i juli. Under tremånadersperioden juni–augusti uppgick avkastningen i genomsnitt till 4,51 procent, vilket är mer än under någon annan tremånadersperiod.

Under åren 1926–2009 har den allra svagaste månaden varit september, då placeringarna i genomsnitt har uppvisat en förlust på 0,75 procent. Å andra sidan, om man gallrar bort de två sämsta septembermånaderna under åren 1926–2009 så är inte heller september en särskilt dålig månad.

Oavsett hur man väljer att jämföra avkastningen mellan olika månader ger statistiken inga rationella fingervisningar om hur placeringarna borde tajmas. Till exempel var avkastningen under åren 1926–2009 i genomsnitt 7,16 procent från mars till augusti men bara 4,38 procent från september till februari. Borde man alltså ändå sälja först i september?

Talous 360 sijoittamisen myytit

Myt 2: En jämn årsavkastning på tio procent är vad man kan förvänta sig.

Aktierna har historiskt sett gett en genomsnittlig avkastning på 10–12 procent per år. Enligt myten kan placeraren alltså förvänta sig en jämn årsavkastning på 10–12 procent varje år.

Myten spräcks:

Aktiernas avkastningshistoria garanterar givetvis ingenting med tanke på framtiden. Samtidigt finns det skäl att komma ihåg att en genomsnittlig årsavkastning är precis vad den är: en genomsnittlig årsavkastning under en mycket lång tid. Bakom den genomsnittliga avkastningen ligger dock mycket stora variationer.

Årsavkastningen för S&P 500-aktierna låg 24 år över 10 procent på minus och 12 år över 20 procent på minus under perioden 1926–2009. Under 48 år uppvisade aktierna däremot en avkastning på över 10 procent. Under 32 år översteg årsavkastningen 20 procent och under 18 år översteg den 30 procent. En genomsnittlig årsavkastning på 10–12 procent uppnåddes endast under fem år av denna period.

Fakta är att avkastningen varierar stort. Det betyder inte att det skulle vara omöjligt för en placerare att på lång sikt nå en genomsnittlig årsavkastning på 10–12 procent. Det är bara inte nödvändigtvis så lätt som en oerfaren placerare kanske tror, vilket vi märker då vi spräcker följande placeringsmyt.

Talous 360 sijoittamisen myytit 3 grassisgreer

Myt 3: Passiv placering är enkelt.

Idén med passiv placering är att följa marknaden som helhet till exempel genom att placera i en portfölj som sammanställts utifrån något index, kanske i indexfonder eller i ETF-fonder som följer utvecklingen av index. Systemet är enkelt, och det borde garantera åtminstone en marknadsavkastning, dvs. på lång sikt i genomsnitt 10–12 procent per år.

Myten spräcks:

Passiv placering är enkelt i teorin, men inte i praktiken. Placerare som slits mellan rädsla och snålhet har sällan tillräckligt iskalla nerver för att ha den självdisciplin som krävs för passiv placering. Ytterst få placerare klarar av att verkligen förbinda sig till tanken att köpa en indexfond och hålla sig till den i flera årtionden. Då kurserna går upp och ner och det plötsligt är mode med olika typer av nya placeringsobjekt blir frestelsen att se om gräset är grönare på andra sidan staketet oemotståndligt stor.

Enligt undersökningsbolaget DALBAR placeringsmyterna ägde en fondplacerare i genomsnitt under de två decennier som slutade år 2009 en och samma fond i 3,2 år. Den typiska fondplaceraren fick en genomsnittlig årsavkastning på 3,2 procent på sina placeringar. Samtidigt gav S&P 500-aktierna i genomsnitt en avkastning på 8,2 procent per år. Placeraren förlorade en hel del avkastning på grund av sin brist på tålamod.

Talous 360 sijoittamisen myytit 4 oil

Myt 4: Då oljan blir dyrare sjunker aktierna.

Myten bygger på en enkel logik. Dyr olja bromsar upp världsekonomin, vilket innebär att företagen och därmed också aktiekurserna får lida. Oljepriset har varit lågt länge. I väntan på följande uppsving är det skäl att spräcka denna gamla myt.

Myten spräcks:

Det påstådda sambandet mellan priset på olja och den moderna, nätverksbaserade världsekonomins tillväxt är ytterst svårt att bevisa. Bland annat har det låga oljepriset under de senaste åren åtminstone inte ännu materialiserats till någon nämnvärd global ekonomisk tillväxt.

Ett intressant faktum ur placerarens synvinkel är att man inte har hittat något som helst statistiskt samband mellan aktiekurserna och oljepriset på lång sikt. Ibland har korrelationen varit positiv på kort sikt, andra gånger har den varit negativ. Men till exempel under åren 1980–2009 var korrelationen mellan förändringen i oljepriset och S&P 500-aktiernas kursutveckling ganska exakt noll. På lång sikt finns det inget samband mellan oljepriset och aktiekurserna.

Talous 360 sijoittamisen myytit 5 gold

Myt 5: Guld är en fristad.

I osäkra tider ställer många placerare in siktet på guld. De ser guldet som en form av fristad som det lönar sig att investera i då aktierna eller obligationerna inte förväntas ge någon nämnvärd avkastning.

Myten spräcks:

Det att placerarna ser guldet som något speciellt kan bero på dess roll som en stabil grund för valutasystemet Bretton Woods. Faktum är dock att man har kunnat handla med guld helt fritt ända sedan slutet av 1973, och det skiljer sig egentligen inte särskilt mycket från någon annan råvara. I själva verket har guldet en rätt minimal betydelse i världsekonomin, och till exempel i dåliga tider minskar efterfrågan på guld inom smyckeindustrin och den övriga industrin.

Guld är egentligen främst ett placeringsobjekt för spekulanter – man köper det om andra också gör det. Guldets värde fluktuerar därför avsevärt. Just nu pågår en ordentlig guldfeber. Fram till början av augusti hade guldpriset under år 2016 stigit med nästan 30 procent.

Historien visar dock att ingen guldfeber har varat särskilt länge eller varit särskilt förutsägbar. Från 1973 till 2009 inföll sammanlagt sex perioder då guldpriset steg snabbt. Dessa perioder av uppsving varade minst 4 och högst 22 månader, och i medeltal 11 månader. Totalt sett steg priset under endast 15 procent av hela perioden. Om dessa korta perioder räknas bort från statistiken kommer man fram till att guldet i genomsnitt gav en förlust på 3,6 procent per år.

På lång sikt, 1973–2009, gav guldet sämre avkastning än både aktierna och till och med USA:s statliga 10-årsobligationer. Den genomsnittliga årsavkastningen på guld var 6,8 procent. De facto verkar guldet passa som placeringsobjekt främst för dem som verkligen är proffs när det gäller tajmning – andra bör inte köpa guld i någon annan form än ringar och halssmycken.

Talous 360 sijoittamisen myytit 6 republican

Myt 6: En republikansk president i USA är bättre med tanke på aktiekurserna.

Bakom denna myt ligger tanken att en republikansk president bedriver en finanspolitik som representerar en fri marknadsekonomi. Detta tros gynna företagen och aktiemarknaden.

Myten spräcks:

På lång sikt spelar det inte någon nämnvärd roll för aktiemarknaden om USA:s president är republikan eller demokrat. I själva verket har aktiemarknaden uppvisat en något bättre avkastning under de demokratiska presidenternas mandat än då det har suttit en republikansk president i Vita huset.

Med tanke på den pågående valkampen är det intressant att notera att ett presidentpartibyte ändå verkar ha betydelse – och kanske på ett överraskande sätt. Utvecklingen på aktiemarknaden har nämligen varit gynnsam när en demokrat har vunnit men mindre inspirerande om den nya presidenten har varit republikan.

Då en republikansk president har bytts ut mot en demokrat har aktiemarknaden gett en avkastning på i genomsnitt -2,8 procent under valåret men 21,8 procent under presidentens första år i ämbetet. Jämförelsevis kan det konstateras att då en republikansk president tagit över efter en demokrat har avkastningen i genomsnitt varit 13,2 procent under valåret men -6,6 procent under det första året i ämbetet. Det ska bli intressant att se om historien upprepar sig i det fall att Donald Trump lyckas slå Hillary Clinton i det aktuella valet.

Talous 360 sijoittamisen myytit 7 t

Myt 7: Terrordåd skakar aktiemarknaden

Det ligger en klar logik bakom denna myt. Terrorism skapar osäkerhet i hela samhället och följaktligen också i affärslivet – därför sjunker aktiekurserna efter ett dåd.

Myten spräcks:

Denna myt grundar sig säkert på attacken mot World Trade Center den 11 september 2001 och uppfattningarna om den. De var en attack av aldrig skådat slag som riktades mot en stor symbol för USA och världsekonomin, vilket ledde till att börserna var stängda i flera dagar. När de öppnades igen den 17 september 2001 sjönk S&P 500-index med 4,9 procent, och det fortsatte att dala i ungefär en vecka. Den 21 september hade marknaden rasat med 11,6 procent.

Det tog emellertid bara en månad för S&P 500-index att nå upp till samma nivå som före terrorattacken, och efter det sjönk kurserna inte på flera månader. Kurserna återhämtade sig överraskande snabbt med tanke på att terroristerna slog till mitt under en lång nedgångsperiod på marknaden.

Också tågbombningen i Madrid i mars 2004 och dådet mot tunnelbanan i London i juli 2005 hade bara en tillfällig och minimal effekt på aktiemarknaden. I genomsnitt har kurserna sjunkit en aning samma dag som terrordådet har hänt, stampat på stället följande dag men stigit genast dagen därpå. Även om terrordåd är brutala och grymma har de ingen som helst effekt på världsekonomin, och aktiekurserna återspeglar ändå världsekonomin.

Som huvudsaklig källa för denna lista har vi använt Ken Fishers bestseller ”Debunkery. Learn It, Do It, Profit from It – Seeing Through Wall Street’s Money-Killing Myths”

FIM Lounge Eelis cutline

Är placering ett hasardspel?

”Placering är ett hasardspel som är förenat med stor risk, och aktieplacering kan i det närmaste jämföras med vadslagning”. Det stämmer inte alls, säger FIMs placeringsdirektör Eelis Hein och spräcker denna myt bit för bit. Man kan kontrollera storleken på risken, och avkastningen är inte sporadisk eftersom den grundar sig på företagens ökande vinster och stigande värde.

Myt: En placerare måste ta stora risker

Det är så gott som omöjligt att få en bra avkastning på sina placeringar utan att ta risker. Däremot kan man kontrollera storleken på risken genom sin val av placeringsobjekt och olika riskhanteringsmetoder. En av de vanligaste metoderna är att sprida placeringarna mellan olika objekt.

Riskerna med aktieplacering jämnar ut sig på lång sikt. Den historiska utvecklingen är ingen garanti på vad som kommer att ske i framtiden, men de allmänna börsindexen (som i princip fungerar som diversifierade placeringsportföljer) har genom historien nästan alltid återhämtat sig efter en nedgång. Detsamma kan inte sägas om enskilda aktieplaceringar.

Myt: Placering är ett hasardspel

Priserna på börsnoterade aktier fluktuerar dagligen till skillnad från exempelvis bostadspriserna, som man inte ser några dagliga noteringar om i de ekonomiska tidningarna. Det är komplicerat att fastställa företagens ”rätta” värde. Otaliga faktorer inverkar på värdet, och på kort sikt verkar svängningarna i aktiernas priser vara sporadiska. Därför kan aktierna i mångas ögon enkelt se ut som vadslagningsinstrument.

Då glömmer man att en aktieplacering representerar en ägarandel i företaget i fråga. Ett hasardspel är ett nollsummespel där en spelares vinst är en annans förlust. En aktieplacerare kan däremot dra nytta av företagets ökande vinst och stigande värde.

Myt: Det här objektet bara måste du placera i!

Placerare får ofta råd och rekommendationer om att det ”nödvändigt” att ha ett visst placeringsobjekt i sin portfölj för att den ska vara vinstbringande eller optimalt sammanställd. Det är dock ytterst sällan som man är tvungen att äga någon viss placering för att uppnå sina placeringsmål. Man kan bygga upp en effektiv placeringsportfölj på otaliga sätt, och till de bästa grundläggande råden hör att sprida placeringarna mellan olika avkastningskällor och ha en längre placeringshorisont.

Placeringsdirektör Eelis Hein svarar för FIMs portföljförvaltning och allokeringssyn.

23.08.2016