Myy toukokuussa, palaa markkinoille syksyllä. Toivo Donald Trumpin voittoa USA:n presidentinvaaleissa, mutta varaudu samalla öljyn hinnan nousuun – se kun romahduttaa osakemarkkinat. Pahimman koittaessa sijoita kultaan. Siinä muutamia myyttisiä sijoitusneuvoja – uskoo, ken tahtoo.
Moni sijoittaja tarkastelee elokuun pimenevinä iltoina salkkunsa sisältöä. Erityisen tarkasti sijoitusstrategioitaan miettivät ne osakesijoittajat, jotka toukokuussa uskoivat vanhaa Wall Streetin sanontaa: ”Sell in May and go away”. Jos salkku on tyhjennetty toukokuussa osakkeista, milloin markkinoille pitäisi palata ja mihin sijoittaa? Saapuvan syksyn kunniaksi kokosimme listan erityisesti osakesijoittamiseen liittyvistä myyteistä – pinttyneistä harhaluuloista, joihin moni uskoo vakaasti niiden virheellisyydestä huolimatta. ”Sell in May” on yksi näistä myyteistä.
Myytti 1: ”Sell in May and go away”
Myytin mukaan kesä on osakemarkkinoilla huonoa aikaa. Toukokuussa on syytä myydä ja lähteä kesälaitumille. Syksyn koittaessa palataan markkinoille ja aletaan kartuttaa salkkua osakkeilla.
Myytti murtuu:
Tämän myytin informaatiosisältö on hyvin epäselvä. Voidaan hyvin kysyä, että jos toukokuussa pitää myydä, niin tarkemmin ottaen milloin? Ensimmäisenä, viidentenätoista vai viimeisenä päivänä? Entä jos kaikki myyvät toukokuussa, niin eikö sitten kannattaisi alkaa myydä jo huhtikuussa tai vielä aikaisemmin? Entä milloin pitäisi aloittaa ostaminen? Elokuun lopulla, syyskuussa vai milloin?
Tarkastellaan asiaa tilastojen valossa. Esimerkiksi S&P 500 -osakkeet tuottivat toukokuussa keskimäärin 0,38 prosenttia vuosina 1926–2009. Ei mitenkään erityisesti, mutta tuottoja tuli silti. Samoina vuosina kesäkuussa tuottoa saatiin keskimäärin 1,19 prosenttia ja heinäkuussa 1,83 prosenttia. Kesä-, heinä- ja elokuun muodostaman kolmen kuukauden putken aikana tuotto oli keskimäärin 4,51 prosenttia – mikä oli enemmän kuin minkään muun kolmen perättäisen kuukauden aikana.
Vuosina 1926–2009 kaikista heikoin kuukausi on ollut syyskuu, jolloin sijoitukset ovat tuottaneet keskimäärin 0,75 prosenttia tappiota. Tosin, jos vuosien 1926–2009 syyskuista karsitaan kaksi pahinta pois, ei syyskuukaan ole niin paha.
Ylipäätään eri kuukausien välisiä tuottoja voi verrata miten vain, eikä vertailu anna mitään järjellistä osviittaa sijoitusten ajoitukseen. Esimerkiksi vuosina 1926–2009 tuotto oli maaliskuusta elokuuhun keskimäärin 7,16 prosenttia, mutta syyskuusta helmikuuhun vain 4,38 prosenttia. Pitäisikö siis myydä kuitenkin vasta syyskuussa?
Myytti 2: Kymmenen prosentin tasaista vuosituottoa on lupa odottaa.
Osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimäärin 10–12 prosenttia vuodessa. Myytin mukaan sijoittajan onkin lupa odottaa tasaista 10–12 prosentin vuosituottoa joka vuosi.
Myytti murtuu:
Osakkeiden tuottohistoria ei tietenkään takaa mitään tulevaisuutta ajatellen. Samalla on syytä muistaa, että keskimääräinen vuosituotto on juuri sitä mitä se on: keskimääräinen vuosituotto hyvin pitkältä ajalta. Keskimääräisen tuoton takaa löytyy kuitenkin huomattavan suuria vaihteluja.
S&P 500 -osakkeiden vuosituotto ajanjaksolla 1926–2009 oli 24 vuotena yli 10 prosenttia miinuksella ja 12 vuotena tappiota tuli yli 20 prosenttia. Vastaavasti taas 48 vuotena tuotot olivat yli 10 prosenttia plussan puolella. 32 vuotena vuosituotot ylittivät 20 prosenttia ja 18 vuotena 30 prosenttia. Keskimääräistä 10–12 prosentin vuosituottoa saatiin vain viitenä vuotena tällä ajanjaksolla.
Tuottojen suuri vaihtelu on fakta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö sijoittajan olisi mahdollista päästä pitkällä aikavälillä keskimäärin 10–12 prosentin vuosituottoon. Se ei kuitenkaan ole välttämättä niin helppoa kuin äkkinäinen voisi kuvitella – mikä selviää, kun käsittelemme seuraavaa sijoittamiseen liittyvää myyttiä.
Myytti 3: Passiivinen sijoittaminen on helppoa.
Passiivisen sijoittamisen idea on seurata kokonaismarkkinaa esimerkiksi sijoittamalla jonkin indeksin pohjalta koottuun salkkuun, vaikkapa indeksirahastoihin tai indeksejä seuraaviin ETF-rahastoihin. Systeemi on helppo, ja sen pitäisi taata ainakin markkinatuotto – eli pitkällä aikavälillä keskimäärin 10–12 prosenttia vuodessa.
Myytti murtuu:
Passiivinen sijoittaminen on teoriassa helppoa, mutta käytännössä ei. Pelon ja ahneuden kourissa rimpuilevat sijoittajat eivät usein ole tarpeeksi kylmähermoisia noudattamaan passiivisen sijoittamisen vaatimaa itsekuria. Ani harva pystyy oikeasti sitoutumaan siihen ajatukseen, että ostaa jotain indeksirahastoa ja pitäytyy siinä vuosikymmeniä. Kurssien heitellessä ja erilaisten uusien sijoituskohteiden tullessa muotiin houkutus katsoa, onko ruoho vihreämpää aidan tuolla puolen, kasvaa vastustamattoman suureksi.
Tutkimusyhtiö DALBARin mukaan keskimääräinen rahastosijoittaja omisti vuoteen 2009 päättyneinä kahtena vuosikymmenenä yhtä rahastoa keskimäärin 3,2 vuoden ajan. Hän sai sijoituksilleen keskimäärin 3,2 prosentin vuosituoton. Samaan aikaan S&P 500 -osakkeet tuottivat keskimäärin 8,2 prosenttia vuodessa. Sijoittajan hötkyily kostautui menetettyjen tuottojen muodossa.
Myytti 4: Kun öljy kallistuu, osakkeet laskevat.
Myytin takana on yksinkertainen logiikka. Kallis öljy hidastaa maailmantaloutta, mikä tarkoittaa sitä, että yritykset ja sitä myötä myös osakekurssit kärsivät. Öljyn hinta on ollut alhainen pitkään. Seuraavaa nousua odotellessa on syytä purkaa tämä vanha myytti.
Myytti murtuu:
Öljyn hinnan ja modernin verkottuneen maailmantalouden kasvun välinen yhteys on äärimmäisen hankala todentaa – eikä esimerkiksi viime vuosien alhainen öljyn hinta ole ainakaan vielä juuri materialisoitunut maailmantalouden kasvuksi.
Sijoittajan kannalta on kiinnostavaa tietää, että osakekurssien ja öljyn hinnan väliltä ei ole löydetty minkäänlaista tilastollista yhteyttä pitkällä aikavälillä. Toisinaan korrelaatio on ollut lyhyellä aikavälillä positiivinen ja toisinaan negatiivinen. Mutta esimerkiksi vuosina 1980–2009 öljyn hinnan muutoksen ja S&P 500 -osakkeiden kurssikehityksen välinen korrelaatio oli kutakuinkin tarkalleen nolla. Öljyn hinnan ja osakekurssien välillä ei ole pitkällä aikavälillä minkäänlaista yhteyttä.
Myytti 5: Kulta on turvasatama.
Epävarmoina aikoina moni sijoittaja kääntää katseensa kultaan. Ajatuksena on, että kulta on jonkinlainen turvasatama, johon kannattaa sijoittaa, kun osakkeiden tai joukkovelkakirjojen tuotot näyttävät epävarmoilta.
Myytti murtuu:
Kullan erityisasema sijoittajien mielessä saattaa liittyä sen rooliin Bretton Woods -valuuttajärjestelmän vakaana perustana. Mutta kullalla on kuitenkin voitu käydä vapaasti kauppaa jo vuoden 1973 loppupuolelta alkaen, eikä se sinänsä poikkea muista raaka-aineista mitenkään erityisesti. Oikeastaan kullan merkitys maailmantaloudessa on melko minimaalinen, ja esimerkiksi huonoina aikoina kullan kysyntä koru- ja muussa teollisuudessa hiipuu.
Kulta onkin lähinnä spekulanttien sijoituskohde – sitä ostetaan, kun muutkin ostavat. Niinpä kullan arvo heilahtelee huomattavasti. Juuri nyt meneillään on aikamoinen kultakuume. Elokuun alkuun mennessä kullan hinta oli vuoden 2016 aikana noussut liki 30 prosenttia.
Historian valossa kultakuumeet ovat kuitenkin varsin lyhytkestoisia ja arvaamattomia. Esimerkiksi vuodesta 1973 vuoteen 2009 nähtiin kaikkiaan kuusi ajanjaksoa, jolloin kullan hinta nousi nopeasti. Nousujaksot kestivät minimissään neljä kuukautta ja maksimissaan 22 kuukautta, keskiarvon ollessa 11 kuukautta. Nousua oli kaikkiaan vain 15 prosenttia koko ajanjaksosta. Jos nuo lyhyet ajanjaksot poistetaan tilastosta, kulta tuotti keskimäärin 3,6 prosenttia tappiota vuosittain.
Pitkällä aikavälillä, 1973–2009, kulta hävisi tuotoissa niin osakkeille kuin jopa USA:n valtion 10-vuotisille joukkovelkakirjoille. Kullasta saatu keskimääräinen vuosituotto oli 6,8 prosenttia. Kulta näyttäisikin sopivan sijoituskohteena lähinnä ajoituksen tosiammattilaisille – muiden kannattaa ostaa kultaa lähinnä sormusten ja kaulakorujen muodossa.
Myytti 6: Republikaani on USA:ssa osakekurssien kannalta parempi presidentti.
Myytin taustalla on ajatus, että republikaaninen presidentti ajaa vapaata markkinataloutta edustavaa talouspolitiikkaa. Tämän uskotaan olevan hyödyksi yrityksille ja osakemarkkinoille.
Myytti murtuu:
Pitkällä aikavälillä osakemarkkinoiden näkökulmasta katsottuna sillä, onko USA:n presidentti republikaani tai demokraatti, ei ole juuri minkäänlaista eroa. Itse asiassa demokraattisten presidenttien valtakausina osakemarkkinat ovat tuottaneet hitusen verran paremmin kuin republikaanipresidenttien hallitessa Valkoista taloa.
Nyt käynnissä olevaa vaalitaistelua ajatellen on mielenkiintoista havaita, että presidenttipuolueen vaihtumisella näyttäisi kuitenkin olevan merkitystä – ja ehkä yllättävällä tavalla. Osakemarkkinoiden kehitys on ollut suotuisaa demokraatin voittaessa, mutta vähemmän innostavaa, jos uusi presidentti on ollut republikaani.
Silloin kun presidentti on vaihtunut republikaanista demokraattiin, osakemarkkinat ovat tuottaneet vaalivuotena keskimäärin -2,8 prosenttia, mutta presidentin ensimmäisenä virkavuotena 21,8 prosenttia. Vastaavasti taas presidentin vaihduttua demokraatista republikaaniin vaalivuoden tuotto on ollut keskimäärin 13,2 prosenttia plussalla, mutta ensimmäisen virkavuoden tuotto 6,6 prosenttia miinuksella. Onkin kiinnostavaa nähdä toistaako historia itseään, jos Donald Trump onnistuu päihittämään Hillary Clintonin tämän kertaisissa vaaleissa.
Myytti 7: Terrori-iskut järkyttävät osakemarkkinoita.
Myytin taustalla oleva logiikka on selkeä. Terrorismi aiheuttaa epävarmuutta kaikkialla yhteiskunnassa ja siten myös liiketoiminnassa – niinpä osakekurssit laskevat iskujen johdosta.
Myytti murtuu:
Myytti perustuu varmasti vuoden 2001 syykuun 11. päivänä World Trade Centeriin tehtyyn iskuun ja siihen liittyviin mielikuviin. Ennennäkemätön hyökkäys kohdistui USA:n ja maailmantalouden suureen symboliin, ja sen jälkeen pörssit olivat suljettuina useiden päivien ajan. Markkinoiden avauduttua 17.9.2001 S&P 500 -indeksi laski 4,9 prosenttia ja laskua jatkui viikon verran. Syyskuun 21. päivään mennessä markkinat olivat romahtaneet 11,6 prosenttia.
Kuitenkin S&P 500 -indeksi nousi iskua edeltäneelle tasolle kuukaudessa, eivätkä kurssit laskeneet enää sen jälkeen moneen kuukauteen. Kurssit korjautuivat yllättävänkin nopeasti ottaen huomioon, että terroristit hyökkäsivät kesken pitkäaikaista markkinoiden laskukautta.
Maaliskuussa 2004 tehdyllä Madridin junapommituksella ja Lontoon metroiskulla vuoden 2005 heinäkuussa oli niilläkin vain hetkellisiä ja minimaalisia vaikutuksia osakemarkkinoihin. Keskimäärin ottaen kurssit ovat hieman notkahtaneet terrori-iskun päivänä, polkeneet paikallaan seuraavana päivänä, mutta nousseet jo heti seuraavina päivinä. Vaikka terrorismi on raakalaismaista ja karmeaa, ei sillä ole maailmantalouteen minkäänlaista vaikutusta, ja osakekurssit kuitenkin heijastavat maailmantaloutta.
Listaa kootessamme hyödynsimme pääasiallisena lähteenä Ken Fisherin bestselleriä, ”Debunkery. Learn It, Do It, Profit from It – Seeing Through Wall Street’s Money-Killing Myths”
Sijoittaminenko uhkapeliä?
”Sijoittaminen on ison riskin uhkapeliä, ja osakesijoittaminen on verrattavissa lähinnä vedonlyöntiin”. Ei ensinkään, sanoo FIMin sijoitusjohtaja Eelis Hein purkaessaan tämän myytin pala palalta. Riskin suuruutta voidaan kontrolloida, eivätkä tuotot ole satunnaisia, sillä ne syntyvät yritysten voittojen kasvusta ja arvonnoususta.
Myytti: Sijoittajan on otettava suuria riskejä
Tuottavaa sijoittamista on lähes mahdotonta tehdä ilman riskejä. Riskin suuruutta voidaan kuitenkin kontrolloida sijoituskohteiden valinnalla ja erilaisilla riskienhallintakeinoilla, joista yleisimpiä on sijoitusten hajauttaminen eri kohteiden välillä.
Pitkällä aikavälillä osakesijoittamisen riskit tasaantuvat. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta, mutta yleiset pörssi-indeksit (jotka ovat ikään kuin hajautettuja sijoitussalkkuja) ovat kautta historian lähes aina toipuneet laskuistaan. Sama ei päde yksittäisten osakesijoitusten kohdalla.
Myytti: Osakesijoittaminen on uhkapeliä
Pörssilistattujen osakkeiden hinnat heiluvat päivittäin toisin kuin esimerkiksi asuntojen hinnat, joiden päivittäisiä noteerauksia ei talouslehtien sivuilta löydy. Yritysten ”oikean” arvon määrittäminen on monimutkainen tehtävä. Arvoon vaikuttaa lukematon määrä eri tekijöitä ja lyhyellä aikavälillä osakkeiden hintojen heilahtelut näyttävät satunnaisilta. Siksi osakkeet nähdään helposti ikään kuin vedonlyönnin välineenä.
Tällöin unohdetaan, että osakesijoitus edustaa omistusosuutta yrityksessä. Uhkapeli on pelaajien välistä nollasummapeliä, jossa toisen voitto on toisen tappio. Osakesijoittajalla on sitä vastoin mahdollisuus päästä hyötymään yrityksen voittojen kasvusta ja arvonnoususta.
Myytti: Sinun on syytä sijoittaa tähän kohteeseen!
Sijoittajat kuulevat usein neuvoja ja suosituksia jonkin tietyn sijoituskohteen ”välttämättömyydestä” salkussa, jotta syntyisi voittoja tai jotta salkku olisi parhaalla tavalla koottu. Hyvin harvoin kuitenkaan jotain nimenomaista sijoitusta on pakko omistaa, jotta sijoitustavoitteet saavutettaisiin. Tehokkaan sijoitussalkun voi rakentaa lukemattomilla eri tavoilla ja parhaita perusneuvoja ovat eri tuotonlähteisiin hajauttaminen ja pidempi sijoitushorisontti.
Sijoitusjohtaja Eelis Hein vastaa FIMillä salkunhoidosta ja allokaationäkemyksestä.
Teatterinuorten ohjaaja
Satu Linnapuomi ohjaa Suomen Kansallisteatterissa sekä näytelmiä nuorille että nuoria näytelmissä. Luottamus aikuisen ohjaajan ja nuorten näyttelijöiden välillä ei synny...
LUE JUTTU
