FIM Loungen yhdeksänosaisessa sarjassa design-asiantuntija Juhani Lemmetti kertoo, mihin suomalaisessa muotoilussa kannattaa sijoittaa. Sarjassa esittelemme suomalaisen muotoilun tärkeimmät suunnittelijat ja heidän tuotantonsa arvokkaimmat sijoituskohteet. Sarjan kuudennessa osassa esittelemme valaisinsuunnittelija Lisa Johansson-Papen (1907–1989), jonka funktionaaliset valaisimet ovat haluttuja ja arvokkaita niin Suomessa kuin maailmallakin.

Lisa Johansson-Pape on Paavo Tynellin ohella kansainväliseen suosioon noussut  valaisinsuunnittelija. Johansson-Pape oli koulutukseltaan huonekalusuunnittelija, mikä loi hänen valaisinsuunnittelulleen uudenlaista näkökulmaa.

Suomessa oli 1960-luvulla vahva valaisinteollisuus ja metalliosaaminen, joiden ansiosta Suomessa pystyttiin työskentelemään monipuolisesti eri materiaalien, kuten akryylin, kanssa. Johansson-Papen valaisimet olivatkin tunnettuja sekä innovatiivisuudesta että erityisesti akryylin käytöstä materiaalina. Johansson-Papen valaisimien ympärille kehittyi vahvat markkinat, ja valaisimet ovat myös tänä päivänä hyvin haluttuja. Jalkalamppu vuodelta 1949 on arvoltaan 5 000–7 000 euroa.

Jalkalamppu, Lisa Johansson-Pape, 1949
Jalkalamppu, Lisa Johansson-Pape, 1949.

Stockmannilla huonekalusuunnittelijana työskennellyt Johansson-Pape pyydettiin keravalaisen valaisintehdas Ornon suunnittelijaksi 1940-luvun alussa. Suomi oli sodassa ja valaisimista oli pulaa. Johansson-Pape suostui tarjoukseen sillä ehdolla, että pääsisi takaisin huonekalusuunnittelun pariin heti kun se olisi mahdollista. Valo vei Johansson-Papen kuitenkin mennessään, eikä lupausta koskaan lunastettu. Monet Johansson-Papen suunnittelemat valaisimet on merkitty sanoin: ”Design Lisa Johansson-Pape, Stockmann – Orno”.

Johansson-Papen valaisinmuotoilua ohjasivat materiaalit – metalli, lasi, tekstiilit – ja varsinkin uran alkuaikoina myös niiden puute. Johansson-Papen tuotanto onkin tullut tunnetuksi yksinkertaisesta, käytännönläheisestä muotoilustaan. Vuonna 1948 Johansson-Pape suunnitteli valaistuksen Lastenlinnan lastensairaalaan ja tämän jälkeen lukuisiin muihin julkisiin tiloihin – laitoksiin, kirkkoihin ja laivoihin.

”Johansson-Pape on suunnitellut myös lasijalkaisia pöytälamppuja, jotka ovat maailmalla tosi suosittuja”, Lemmetti kertoo. Pöytälamppu, Lisa Johansson-Pape, 1954.

Lemmetti nostaa valaisimet yhdeksi designin parhaista sijoituskohteista. Hän perustelee kannattavuutta esimerkiksi sillä, että valaisimien toiminta säilyy usein pitkään eikä niiden kunto kärsi käytöstä, kuten tuolien tai muiden käyttöesineiden.

Johansson-Papen muotoilussa valolla on yhtä tärkeä rooli kuin itse valaisimella. ”Valaisin on funktionaalinen veistos”, Lemmetti summaa. ”Innovatiivisia vanhoja valaisimia ostetaan todella paljon. Niistä löytyy paljon myös sellaisia kappaleita, joita ei enää uutena saa.”

Johansson-Papen tekee kansainvälisesti harvinaislaatuiseksi suunnittelijaksi myös se, että hän on nainen.

”Se on Suomen vahvuus, että on ollut demokraattinen koulutusjärjestelmä. Meillä on ollut todella hyviä naissuunnittelijoita vuosisadan alusta lähtien.”

table-lamp_lisa-johansson-pape001
Pöytälamppu, Lisa Johansson-Pape, noin 1950.

Kansainvälisesti Johansson-Pape tunnetaan parhaiten pöytä- ja jalkalampuistaan. Yksi hänen tunnetuimmista designeistaan oli metallikuupan, nahkavarren ja messinkijalan yhdistelmä, joka oli aikanaan tyyliltään hyvin avantgarde. Sellainen löytyi myös esimerkiksi presidentti Kekkosen työpöydältä. Lampun arvo on nykypäivänä 2 000–3 000 euroa.

Johansson-Papelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1957.

Lue myös muut juttusarjan tähän mennessä julkaistut osat:
Suomalainen design – maailman kaunein sijoitus: johdanto

Suomalainen design – maailman kaunein sijoitus: Alvar Aalto

Suomalainen design – maailman kaunein sijoitus: Ilmari Tapiovaara

Suomalainen design – maailman kaunein sijoitus: Tapio Wirkkala

Suomalainen design – maailman kaunein sijoitus: Timo Sarpaneva

13.09.2016