Yhdysvalloissa yritysten voittojen osuus kokonaistuotannosta on parhaillaan pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi. Voittojen kasvuvauhti on kuitenkin viime aikoina hidastunut hyvästä talouskasvusta ja osakemarkkinoiden noususta huolimatta. Mistä oikein on kyse?

Yksi selitys yritysten voittojen kasvuvauhdin hidastumiselle on, että niin sanotut supertähtiyritykset kaapivat suuret voitot, kun puolestaan keskivertoyritykset saavat voitoista vain murto-osan.

Yritysten voittomarginaalien läheisempi tarkastelu kertoo, että voitot kohdentuvat monilla toimialoilla vain kouralliselle kärkiyrityksiä. Näistä yrityksistä taloustieteilijät käyttävät termiä supertähtiyritykset.

Taloustutkijat David Autor, David Dorn, Lawrence Katz, Christina Patterson ja John Van Reenen argumentoivat, että Yhdysvaltojen taloudessa on tapahtunut merkittävä muutos 1980-luvun jälkeen, kun monilla toimialoilla vain muutamat yritykset kahmivat voitot ja markkinaosuudet. Tätä voidaan kutsua”winner-take-most”-ilmiöksi.

Tutkimuksen mukaan kuudella amerikkalaisella toimialalla – teollisuus, vähittäiskauppa, tukkukauppa, palvelut, rahoitus, yleishyödylliset palvelut ja liikenne – myynti on keskittynyt aiempaa enemmän kärkiyrityksille.

Vuonna 1982 neljän kärkiyrityksen osuus teollisuuden koko myynnistä oli 38 prosenttia. Vuoteen 2012 mennessä niiden osuus oli noussut 43 prosenttiin. Rahoitusalalla vastaavat muutosluvut olivat 24 prosenttia ja 35 prosenttia.

Vähittäiskaupan myynnin keskittymisessä havaittiin myös iso muutos. Neljän kärkiyrityksen osuus myynnistä vuonna 1982 oli 15 prosenttia, ja vuoteen 2012 mennessä niiden osuus oli noussut 30 prosenttiin. Kun tarkasteltiin toimialojen 20 kärkiyritystä, tulokset olivat samansuuntaisia.

Myynnin ohella tutkijat tarkastelivat toimialojen työllisyyden keskittymistä; se oli myynnin keskittymistä vähäisempää. Tämä tarkoittaa sitä, että kärkiyritykset ovat onnistuneet kaappaamaan suuremman osuuden markkinasta palkkaamalla suhteellisesti vähemmän työntekijöitä. Toisin sanoen kärkiyritysten tuottavuus on lisääntynyt merkittävästi samaan aikaan markkinaosuuden kasvun kanssa.

Suomessa hyvä esimerkki supertähtiyrityksestä on peliyhtiö Supercell. Kun hittipelin läpimurto onnistuu, peliyhtiö voi saavuttaa huikeita voittoja. Suurten voittojen lisäksi Supercellin tuottavuus on korkealla tasolla, koska yrityksen lisäarvon syntymiseen tarvitaan verraten vähän työvoimaa.

Vuonna 2015 Supercell tuotti Suomessa arvonlisää yli 900 miljoonaa euroa ja sen osuus Suomen BKT:stä ylitti 0,5 prosenttia. Etlan tutkimuksen mukaan Supercell oli vuonna 2015 Suomen yhdeksänneksi tärkein yritys arvonlisällä mitattuna.

Mistä markkinoiden keskittyminen sitten johtuu? Yksi selitys myynnin keskittyneisyydelle on lisääntynyt kilpailu. Kansainvälisen kaupan ja verkkokaupan kasvu ovat lisänneet kuluttajien tietoisuutta tuotteiden ja palveluiden hintaeroista. Tämä muutos on vahvistanut kärkiyritysten asemaa.

On myös mahdollista, että suuret yritykset ovat parempia lobbaamaan ja pystyvät siten estämään kilpailijoiden pääsyn markkinoille. Mikäli näin olisi, dominoivilla yrityksillä olisi pidemmän päälle vähemmän kannustimia innovoida ja kehittää uusia palveluita ja tuotteita. Tämän seurauksena niiden tuottavuuden kasvun pitäisi olla verraten heikkoa.

Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue tätä argumenttia, sillä kärkiyritysten tuottavuuskehitys on ollut hyvää. Itse asiassa toimialoilla, joilla markkinakeskittyminen on lisääntynyt, myös teknologinen muutos on ollut huomattavaa. Näyttääkin siltä, että kärkiyritysten tuottavuusloikan taustalla on ennemminkin teknologinen edistyneisyys kuin kilpailua rajoittavat voimat.


Digitalisaatio voi vahvistaa voittaja-vie-kaiken-ilmiötä.

OECD:n ekonomistien tutkimustulosten mukaan parhaissa supertähtiyrityksissä tuottavuus on kasvanut verraten hyvin myös 2000-luvun aikana, vaikka pientä hidastumista on havaittu finanssikriisin jälkeen. Parhaissa viiden prosentin kärkiyrityksissä tuottavuus on kasvanut teollisuudessa kolmanneksen verran ja palveluyrityksissä 40 prosenttia tämän vuosituhannen aikana. Sen sijaan muiden yritysten tuottavuus on polkenut pitkälti paikallaan.

Tutkimustulosta selittää esimerkiksi se, että teknologian murros voi olla niin suuri, että vain kärkiyritykset onnistuvat sen hyödyntämisessä. Yrityksen oppimispolku voi olla itseään vahvistava, ja tarpeeksi pitkälle siinä edennyt on voinut saavuttaa vaikeasti kiinniotettavan kilpailuedun.

Digitalisaatio voi myös vahvistaa voittaja-vie-kaiken-ilmiötä. Lisäksi siirtyminen valmistuskeskeisestä tuotannosta ideakeskeiseen tuotantoon voi olla osalle yrityksistä liian suuri murros.


Suomessa yritysten väliset tuottavuuserot ovat pieniä.

ETLAn tutkimuksen mukaan yritysten väliset tuottavuuserot ovat Suomessa pienempiä kansainväliseen aineistoon verrattuna. Suomessa erot ovat jopa puolet pienempiä kuin kansainvälisessä tarkastelussa.

Vuonna 2014 eturintaman yritysten keskimääräinen tuottavuus oli 14 prosenttia vuoden 2001 vastaavaa tuottavuutta korkeammalla tasolla. Muiden yritysten tuottavuus oli lisääntynyt vain yhden prosentin samalla ajanjaksolla.

Yksityisissä palveluissa tuottavuusero kärjen ja muiden yritysten välillä on suurempi kuin teollisuudessa. Suomessa tuottavuuden eturintaman yritykset – ns. viiden prosentin tuottavuuskärki – eivät karkaa samassa määrin muilta yrityksiltä kuin kansainvälisessä vertailussa.

Artikkelin kirjoittaja Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

07.05.2018

I USA är företagens vinstandel av totalproduktionen för närvarande högre än medeltalet på lång sikt. Tillväxttakten för vinsterna har dock den senaste tiden dämpats trots den goda ekonomiska tillväxten och uppgången på aktiemarknaden. Vad är det alltså frågan om?

En förklaring till företagsvinsternas dämpade tillväxttakt är att de så kallade superstjärneföretagen kapar åt sig de stora vinsterna, medan de genomsnittliga företagen endast får en bråkdel av vinsten. En närmare granskning av företagens vinstmarginaler visar att vinsterna inom många affärsområden riktas till endast en handfull toppföretag. Om dessa företag använder ekonomerna termen superstjärneföretag.

Ekonomerna David Autor, David Dorn, Lawrence Katz, Christina Patterson och John Van Reenenhävdar att det har skett en betydande förändring inom den amerikanska ekonomin sedan 1980-talet som innebär att inom många affärsområden kapar några företag åt sig vinsterna och marknadsandelarna. Detta kan kallas ett ”winner takes most”-fenomen.

Enligt en undersökning har försäljningen inom sex amerikanska affärsområden – industri, detaljhandeln, partihandeln, service, finansiering, tjänster i allmänhetens intresse och trafik – i allt större omfattning koncentrerats till toppföretagen.

År 1982 uppgick fyra företags andel av totalförsäljningen inom industrin till 38 procent. Fram till år 2012 hade deras andel ökat till 43 procent. Inom den finansiella sektorn var motsvarande ändringstal 20 procent och 35 procent. Man kunde även se en stor förändring av koncentrationen vad gäller försäljning inom detaljhandeln. De fyra toppföretagens andel av försäljningen år 1982 var 15 procent och fram till år 2012 hade deras andel ökat till 30 procent. När de 20 toppföretagen inom olika affärsområden granskades uppvisade resultaten samma riktning.

Utöver försäljningen undersökte forskarna även hur sysselsättningen inom affärsområdena hade koncentrerats. Koncentrationen inom sysselsättning var mindre än koncentrationen inom försäljning. Detta innebär att toppföretagen har lyckats kapa åt sig en den större andel av marknaden genom att anställa relativt sett färre arbetstagare. Med andra ord har toppföretagen uppnått en märkbart högre produktivitet samtidigt med att marknadsandelarna har ökat.

Ett bra exempel på ett superstjärneföretag i Finland är spelbolaget Supercell. När man lyckas nå ett genombrott med ett hitspel kan spelbolaget erhålla otroligt hög vinst. Utöver de stora vinsterna är Supercells produktivitet på en hög nivå, eftersom man behöver relativt lite arbetskraft för att uppnå mervärde för företaget.

År 2015 producerade Supercell mervärde i Finland till ett belopp på över 900 miljoner euro och dess andel av BNP översteg 0,5 procent. Enligt Etlas undersökningvar Supercell år 2015 Finlands nionde viktigaste företag mätt i mervärde.

Vad beror koncentrationen på marknaden på? Ökad konkurrens är en förklaring till att försäljningen har koncentrerats. Tillväxten inom internationell handel och näthandel har gjort att konsumenterna är mer medvetna om prisskillnaderna för varor och tjänster. Den här utvecklingen har stärkt toppföretagens ställning.

Det är även möjligt att stora företag är bättre på att lobba och på så sätt hindra sina konkurrenter från att komma ut på marknaden. Om detta skulle vara fallet skulle de dominerande företagen på längre sikt inte vara lika sporrade till innovationer och till att utveckla nya varor och tjänster. Till följd av detta borde tillväxten för deras produktivitet vara relativt svag.

Forskningsresultaten stöder dock inte detta argument eftersom toppföretagens produktivitetsutveckling har varit god. I själva verket har även den tekniska utvecklingen inom de affärsområden där marknadskoncentrationen har ökat varit märkbar. Det verkar som om avancerad teknologi skulle vara en större orsak till toppföretagens ökade produktivitet än krafter som begränsar konkurrensen.


Digitaliseringen kan förstärka vinnaren-tar-allt-fenomenet.

Enligt OECD-ekonomernas undersökningsresultat har produktiviteten ökat rätt bra i de bästa företagen också under 2000-talet, även om man observerat en liten nedgång efter finanskrisen. I de toppföretag som hör till de bästa fem procenten har produktiviteten under det pågående millenniet ökat med en tredjedel inom industrin och i serviceföretag med 40 procent. Däremot har produktiviteten i andra företag så gott som stampat på stället.

Undersökningsresultatet förklaras till exempel av att den teknologiska brytningstiden kan vara så stor att endast toppföretag lyckas med att utnyttja den. Inlärningsvägen kan vara självförstärkande, och den som kommit tillräckligt långt längs den har kunnat uppnå en konkurrensfördel som är svår att komma ikapp. Digitaliseringen kan även förstärka vinnaren-tar-allt-fenomenet. Dessutom kan övergången från en tillverkningscentrerad produktion till en idécentrerad produktion vara en för stor omvälvning för en del av företagen.


I Finland är produktionsskillnaderna mellan företag små.

Enligt ETLAs undersökningär produktionsskillnaderna mellan företag i Finland mindre jämfört med det internationella materialet. I Finland är skillnaderna upp till hälften mindre än vid en internationell granskning.

År 2014 var den genomsnittliga produktiviteten i de främsta företagen 14 procent högre än motsvarande produktivitet år 2001. Produktiviteten inom övriga företag hade ökat endast en procent under samma tidsperiod.

Inom privata tjänster var produktivitetsskillnaden mellan toppföretagen och övriga företag större än inom industrin. I Finland drar inte de främsta företagen inom produktivitet – den så kallade produktivitetstoppen – ifrån övriga företag i samma omfattning som i en internationell jämförelse.

Artikelförfattaren Timo Hirvonen är chefsekonom vid FIM.

04.06.2018