Yhdysvalloissa yritysten voittojen osuus kokonaistuotannosta on parhaillaan pitkän aikavälin keskiarvoa korkeampi. Voittojen kasvuvauhti on kuitenkin viime aikoina hidastunut hyvästä talouskasvusta ja osakemarkkinoiden noususta huolimatta. Mistä oikein on kyse?

Yksi selitys yritysten voittojen kasvuvauhdin hidastumiselle on, että niin sanotut supertähtiyritykset kaapivat suuret voitot, kun puolestaan keskivertoyritykset saavat voitoista vain murto-osan.

Yritysten voittomarginaalien läheisempi tarkastelu kertoo, että voitot kohdentuvat monilla toimialoilla vain kouralliselle kärkiyrityksiä. Näistä yrityksistä taloustieteilijät käyttävät termiä supertähtiyritykset.

Taloustutkijat David Autor, David Dorn, Lawrence Katz, Christina Patterson ja John Van Reenen argumentoivat, että Yhdysvaltojen taloudessa on tapahtunut merkittävä muutos 1980-luvun jälkeen, kun monilla toimialoilla vain muutamat yritykset kahmivat voitot ja markkinaosuudet. Tätä voidaan kutsua”winner-take-most”-ilmiöksi.

Tutkimuksen mukaan kuudella amerikkalaisella toimialalla – teollisuus, vähittäiskauppa, tukkukauppa, palvelut, rahoitus, yleishyödylliset palvelut ja liikenne – myynti on keskittynyt aiempaa enemmän kärkiyrityksille.

Vuonna 1982 neljän kärkiyrityksen osuus teollisuuden koko myynnistä oli 38 prosenttia. Vuoteen 2012 mennessä niiden osuus oli noussut 43 prosenttiin. Rahoitusalalla vastaavat muutosluvut olivat 24 prosenttia ja 35 prosenttia.

Vähittäiskaupan myynnin keskittymisessä havaittiin myös iso muutos. Neljän kärkiyrityksen osuus myynnistä vuonna 1982 oli 15 prosenttia, ja vuoteen 2012 mennessä niiden osuus oli noussut 30 prosenttiin. Kun tarkasteltiin toimialojen 20 kärkiyritystä, tulokset olivat samansuuntaisia.

Myynnin ohella tutkijat tarkastelivat toimialojen työllisyyden keskittymistä; se oli myynnin keskittymistä vähäisempää. Tämä tarkoittaa sitä, että kärkiyritykset ovat onnistuneet kaappaamaan suuremman osuuden markkinasta palkkaamalla suhteellisesti vähemmän työntekijöitä. Toisin sanoen kärkiyritysten tuottavuus on lisääntynyt merkittävästi samaan aikaan markkinaosuuden kasvun kanssa.

Suomessa hyvä esimerkki supertähtiyrityksestä on peliyhtiö Supercell. Kun hittipelin läpimurto onnistuu, peliyhtiö voi saavuttaa huikeita voittoja. Suurten voittojen lisäksi Supercellin tuottavuus on korkealla tasolla, koska yrityksen lisäarvon syntymiseen tarvitaan verraten vähän työvoimaa.

Vuonna 2015 Supercell tuotti Suomessa arvonlisää yli 900 miljoonaa euroa ja sen osuus Suomen BKT:stä ylitti 0,5 prosenttia. Etlan tutkimuksen mukaan Supercell oli vuonna 2015 Suomen yhdeksänneksi tärkein yritys arvonlisällä mitattuna.

Mistä markkinoiden keskittyminen sitten johtuu? Yksi selitys myynnin keskittyneisyydelle on lisääntynyt kilpailu. Kansainvälisen kaupan ja verkkokaupan kasvu ovat lisänneet kuluttajien tietoisuutta tuotteiden ja palveluiden hintaeroista. Tämä muutos on vahvistanut kärkiyritysten asemaa.

On myös mahdollista, että suuret yritykset ovat parempia lobbaamaan ja pystyvät siten estämään kilpailijoiden pääsyn markkinoille. Mikäli näin olisi, dominoivilla yrityksillä olisi pidemmän päälle vähemmän kannustimia innovoida ja kehittää uusia palveluita ja tuotteita. Tämän seurauksena niiden tuottavuuden kasvun pitäisi olla verraten heikkoa.

Tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue tätä argumenttia, sillä kärkiyritysten tuottavuuskehitys on ollut hyvää. Itse asiassa toimialoilla, joilla markkinakeskittyminen on lisääntynyt, myös teknologinen muutos on ollut huomattavaa. Näyttääkin siltä, että kärkiyritysten tuottavuusloikan taustalla on ennemminkin teknologinen edistyneisyys kuin kilpailua rajoittavat voimat.


Digitalisaatio voi vahvistaa voittaja-vie-kaiken-ilmiötä.

OECD:n ekonomistien tutkimustulosten mukaan parhaissa supertähtiyrityksissä tuottavuus on kasvanut verraten hyvin myös 2000-luvun aikana, vaikka pientä hidastumista on havaittu finanssikriisin jälkeen. Parhaissa viiden prosentin kärkiyrityksissä tuottavuus on kasvanut teollisuudessa kolmanneksen verran ja palveluyrityksissä 40 prosenttia tämän vuosituhannen aikana. Sen sijaan muiden yritysten tuottavuus on polkenut pitkälti paikallaan.

Tutkimustulosta selittää esimerkiksi se, että teknologian murros voi olla niin suuri, että vain kärkiyritykset onnistuvat sen hyödyntämisessä. Yrityksen oppimispolku voi olla itseään vahvistava, ja tarpeeksi pitkälle siinä edennyt on voinut saavuttaa vaikeasti kiinniotettavan kilpailuedun.

Digitalisaatio voi myös vahvistaa voittaja-vie-kaiken-ilmiötä. Lisäksi siirtyminen valmistuskeskeisestä tuotannosta ideakeskeiseen tuotantoon voi olla osalle yrityksistä liian suuri murros.


Suomessa yritysten väliset tuottavuuserot ovat pieniä.

ETLAn tutkimuksen mukaan yritysten väliset tuottavuuserot ovat Suomessa pienempiä kansainväliseen aineistoon verrattuna. Suomessa erot ovat jopa puolet pienempiä kuin kansainvälisessä tarkastelussa.

Vuonna 2014 eturintaman yritysten keskimääräinen tuottavuus oli 14 prosenttia vuoden 2001 vastaavaa tuottavuutta korkeammalla tasolla. Muiden yritysten tuottavuus oli lisääntynyt vain yhden prosentin samalla ajanjaksolla.

Yksityisissä palveluissa tuottavuusero kärjen ja muiden yritysten välillä on suurempi kuin teollisuudessa. Suomessa tuottavuuden eturintaman yritykset – ns. viiden prosentin tuottavuuskärki – eivät karkaa samassa määrin muilta yrityksiltä kuin kansainvälisessä vertailussa.

Artikkelin kirjoittaja Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

07.05.2018