Tulkoon vettä vaikka vaakasuoraan! Purjelautailija Aleksandra Blinnikka tähtää huipulle tinkimättömällä treenaamisella.

Purjelautailija Aleksandra Blinnikka, 23, melkein syntyi purjelaudan päälle. Ensimmäisen kerran tyttö nimittäin nostettiin sille alle vuoden vanhana. Siitä lähtien lauta on ollut Blinnikan jalkojen alla joka ainut kesä, eikä loppua näy. Tahti sen kun kiihtyy vain. Blinnikan tähtäimessä on Tokion olympiakisat vuonna 2020 ja niitä ennen olisi vielä kirkastettavana esimerkiksi viime vuotinen MM-hopea Raceboard-luokassa.

FIM Lounge purjelautailija

Koko Blinnikan perhe viihtyy laudalla. Aleksandan isä ja valmentaja, Juha Blinnikka, on ansioitunut purjelautailija ja veljet Benjamin, 17, ja Daniel, 22, kisaavat myös kansainvälisellä tasolla. ”Mutta äiti sentään viihtyy rannalla kannustamassa”, Blinnikka nauraa.


”Kun kotimaassa järjestetään kisat, saattavat neljä kärkisijaa mennä Blinnikan purjelautamafialle.”

Hyvältä purjelautailijalta vaaditaan kovaa itsekuria, kärsivällisyyttä ja itsensä likoon laittamista, ihan kirjaimellisestikin. Blinnikan elämä on suunniteltu kokonaan purjelautailun ympärille. 

”Herään aamuisin kello seitsemän, treenaan kahdesti päivässä vesillä ja teen työpäivän siinä välissä. Illalla painun nukkumaan, ja sitten seuraavana päivänä kaikki uudestaan”, Blinnikka nauraa.

FIM Lounge purjelautailija

Kavereita ei juuri jää aikaa lähteä merta edemmäs tapaamaan. Eikä tätä parikymppistä juuri kannata houkutella hippaamaankaan. 

”Ihmiset eivät aina ymmärrä tätä elämäntapaa. Juhlimisesta tulisi huono olo, eikä ennen kisoja voi väsyttää itseään valvomalla muutenkaan. Kesällä kisoja on lähes joka viikonloppu, joten sen tahdissa mennään. En kuitenkaan tunne menettäväni mitään, sillä elän täyttä elämää juuri näin.”

Blinnikan on mahdoton eritellä, mikä lajissa on parasta. 

”Se on kaikkineen niin ihanaa! Laudalla on oltava kokonaan kiinni tässä hetkessä ja kaikki muu ympäriltä unohtuu. Olen silloin todella onnellinen!”


”Purjelautailu on minulle kuin meditaatiota.”

Blinnikka viettää ison osan vuodesta ulkomailla, kolmen viime vuoden aikana ainakin puolet kuukausista. Esimerkiksi Espanjasta löytyy huikeita paikkoja, ja maailmalle on ehtinyt vuosien varrella kehittyä tiivis ja tärkeä purjelautailijakavereiden verkosto. Suomi voisi äkkiseltään kuulostaa varsin epäedulliselta purjelautailumaalta pitkine talvineen ja kylmine kesineen, mutta Blinnikka viihtyy myös kotimaassa mainiosti.

”Hernesaaren rannassa on todella hyvä paikka, josta tykkään paljon. Lauttasaaressa on toinen, ja Yyterissä ja Kalajoella on mahtavaa treenata myös! Parasta on, jos löytyy pitkä ranta ja alle hiekkapohja, mutta Helsingissä pääsee pois kivikkoisesta rannasta vaikka kumiveneellä. Niin me teemme paljon valmentamieni aloittelijoiden ja junioreiden kanssa, ja hyvin toimii!”

FIM Lounge purjelautailija

Blinnikan pitkän tähtäimen haave on Tokion olympiakisoissa 2020. Motivaatio on kova, mutta urheilussa on kyse paljon muustakin kuin itse suorituksesta. Raha puhuu myös purjelautailussa. 

”Tämä on todella kallis laji! Teemme tällä hetkellä paljon työtä sen eteen, että laji ja minä urheilijana tulisimme tutummiksi ja saisimme solmittua yhteistyökuvioita kisoja varten. Suomalaisurheilijat ovat hyvin erilaisessa asemassa verrattuna moniin kansainvälisiin kilpakumppaneihin, jotka saavat treenata täysin vailla taloudellisia huolia, kun sponsorit kattavat matkat, valmennuksen ja välineet ja lautailijoille maksetaan vielä palkkaakin. On selvää, että sillä tavalla myös kehitystä tapahtuu eri vauhdilla, mutta meillä on meidän realiteettimme.”

Blinnikka miettii, että tuleviksi vuosiksi tarvittaisiin yhteistyökumppani, jonka avulla voitaisiin mahdollistaa ympärivuotinen ja täyspainotteinen harjoittelu RS:X:llä, eli Olympia-luokan laudalla

”Juuri nyt tarvitsen ennen kaikkea vesitunteja vesituntien perään. Tulevaisuudessa tarvitsen kunnon ammattivalmentajan. Paletti on juuri nyt aika vaativa, kun intensiivisen treenaamisen lisäksi kalenteriin on pakko mahduttaa työntekoa ja riittävästi lepoakin.”

Juuri nyt Blinnikka keskittyy rahamietteistä huolimatta täysillä treenaamiseen. Keli ei juuri vaikuta lautailijan intoon. Toki paisteella on mukavampaa, muttei rantaan lähtemistä lämpömittarista katsella. 

”Vauhtiin päästessä on oikeastaan ihan sama, millainen sää on. Tänä kesänä on ollut aika ikäviäkin viikkoja, kun vettä on tullut vaakasuoraan ja lämpötila on ollut alle kymmenen. Märkäpuvussa ei kuitenkaan helpolla palele ja vauhtiin päästessä on oikeastaan ihan sama, millainen sää on”, omistautunut urheilija tuumii.

FIM Lounge purjelautailija

Parhaillaan eletään Blinnikan kiireisintä aikaa. Kahden viikon sisällä treenejä saattaa olla kuutena päivänä viikossa ja 3–4 tuntia kerrallaan. Kisatilanteessa homma on vielä kokolailla rankempaakin. Se kysyy kovaa fysiikkaa.


”Kisapäivä kuluttaa saman verran energiaa kuin maratonin juokseminen.”

”Tutkimme kerran energiankulutusta ja totesimme, että kisapäivä kuluttaa saman verran kuin maratonin juokseminen. Arvokisoissa kilpaillaan 4–5 päivää putkeen, ja sellaisen vedon jälkeen on viikon verran aivan järkyttävä nälkä, vaikka mitä söisi. Se on ihan hullua!”

FIM Lounge purjelautailija

Mutta mikäpä on treenatessa täysillä tehoilla, kun motivaatio on huipussaan ja tähtäin kirkkaana näkyvissä. Jo yhden lomapäivän aikana tulee kova himo päästä vesille. 

”Katselen tuulta heti rannan nähdessäni ja ajattelen, miten hyvä tuolla olisi mennä!” Blinnikka nauraa.

Vanhimmat purjelautailun Super Veteran -luokassa ovat yli 66-vuotiaita. Blinnikka näkee itsensä tulevaisuudessa heidän joukoissaan. 

”En pysty kuvittelemaankaan elämääni ilman purjelautailua! En usko, että sitä saa verestäni pois koskaan.”

02.08.2016