Kahdeksanosainen juttusarjamme esittelee taidetta sijoituskohteena. Millä perusteella teokset kannattaa valita, jos taiteeseen haluaa sijoittaa? Kokeneilla taidesijoittajilla on pitkälle jalostunut vainu tehdä hyviä kauppoja, mutta miten taidenenäänsä voi kehittää?

Eräässä huutokaupassa oli myynnissä aika vaatimaton, joidenkin mielestä jopa ruma maalaus tehdaskiinteistöstä. Taulusta alkoi kuitenkin yllättäen kilpahuudanta: vuorotellen hintaa korottivat takarivissä istuva mies ja eturivissä istuva nainen, joka itki koko huutokaupan ajan.

Mies voitti. Huutokaupassa meklarina toiminut Maria Ekman-Kolari kysyi kaupanteon päättymisen jälkeen naiselta, miksi tämä oli halunnut niin kovasti ostaa juuri tuon taulun. Kävi ilmi, että kyse oli perintöriidasta. Nainen oli aikanaan jäänyt ilman tuota haluamaansa muistoa lapsuudenkodistaan ja yritti siksi hankkia sen nyt. Huutokaupassa hinta kohosi kuitenkin hänelle liian korkeaksi.

Entä mies sitten? Hän puolestaan oli katsellut samaa tehdasmaisemaa oman kotinsa ikkunasta.

Tämä huutokaupassa näytelty hetken draama perustui pelkästään tunteisiin. Teoksen arvo kohosi oletettua korkeammalle, koska kaksi huutajaa halusi teoksen itselleen.


Hyvän kaupan takana on aina paljon tietoa.

Tunne on tärkeä asia taidekaupoissa, sillä harva ostaa teosta, joka ei miellytä omaa silmää. Yleensä teosta tulee katseltua seinällä pitkään, ehkä koko loppuelämä. Siksi omaa taideaistia kannattaa kuunnella. Mutta jos taideteoksia katsoo sijoittajan näkökulmasta, hyvän kaupan takana on aina paljon tietoa.

”Vainu, sormituntuma, pulssi. Kaikkia näitä sanoja käytetään kuvaamaan sitä pitkään kerättyä tietämystä, joka taidekauppaa yleensä ohjaa”, sanoo taideasiantuntija ja meklari Maria Ekman-Kolari, joka on välittänyt tuhansia töitä erilaisille ostajille.

Maria Ekman-Kolari on antiikin, taiteen ja designin asiantuntija, joka on toiminut lähes 30-vuotisen uransa aikana vastuullisena asiantuntijana, intendenttinä ja meklarina useissa tunnetuissa suomalaisissa huutokauppakamareissa.

Vaikka teosvalintoihin yleensä aina liittyy oma makumieltymys, tieto auttaa valitsemaan oikein. On tärkeää tietää taiteilija ja tuntea hänen aiempi tuotantonsa, sen erityispiirteet ja poikkeamat, ja tietysti myös teosten hintataso.

Taiteilijoilla on luodessaan sekä sunnuntai- että maanantaipäiviä. ”Leipätyöksi” tehtaillun maalauksen arvo on usein heikompi kuin täysosuma samalta taiteilijalta.

”Vaikka koskaan ei voi tietää, milloin jonkin arvostetun taiteilijan kurssi laskee, voi kokenut taiteenostaja ennakoida kehitystä. Esimerkiksi Pekka Halosen nimi alkaa olla nuoremmalle yleisölle kohta vieras. Jos hänen taidettaan ei nähdä laajojen yleisöjen näyttelyissä, voi tulla päivä, jolloin tämän kansallistaiteilijana pidetyn mestarin töistä ei enää maksetakaan suuria summia. Hänen teoksensa kannattaa siis ehkä myydä nyt, kun hänet vielä tunnetaan”, Maria Ekman-Kolari sanoo.

Jos haluaa kehittyä taidesijoittajana, kannattaa opiskella. Vanhasta taiteesta löytyy paljon kirjallista tietoa, ja huutokauppaluettelot antavat hyvää osviittaa teosten arvonkehityksestä. Oppiminen ei tapahdu hetkessä, vaan usein kyseessä on elämänikäinen harrastus.

”Jossain vaiheessa sitten alkaa tajuta, että Rafael Wardilta pitää ostaa hänen keltaisen, ei ruskean kauden töitään”, Maria Ekman-Kolari sanoo.

Myydyimpiä aiheita ovat positiivisia tunteita herättävät aiheet, kuten kauniit järvimaisemat ja kesäiset merimaisemat.

Myös teoksen aihe vaikuttaa hintakehitykseen. Tuntemattomaksi jääneen ihmisen muotokuvalla on arvoa lähinnä jälkeläisille, mutta maiseman tai kaupunkinäkymän voi monikin haluta seinälleen. Eri aikakausilla on omat muotinsa, myös taidemaun suhteen.

Nykytaidetta näkee gallerioissa. Niiden ahkera koluaminen ja usein myös taiteilijoiden ateljeissa käynti on vakiopuuhaa taidesijoittajille. Sijoittajahan haluaa ostaa halvalla ja myydä kalliilla.  Taiteella tehdään harvoin pikavoittoja, ja voiton saa ylipäätään vasta silloin, jos teoksen myy.


”Keräilijäntauti voi tulla kalliiksi.”

”Keräilijäntauti voi tulla kalliiksi, jos hyviäkään hankintojaan ei raaski myydä. Mutta paljon mielihyvää ja sisältöä elämään, siis eräänlaista korkoa, ne tuottavat myös omalla seinällä”, Maria Ekholm-Kolari sanoo.

Ja lapset tai lapsenlapset voivat tämän lisäksi saada teoksen myydessään sievoisen voiton.

Summa summarum: onnistuneen taidekaupan tekoon tarvitaan sekä paljon tietoa että lämmin sydän, joka sykkii tietylle teokselle. Ja sekä elävien että kuolleiden taiteilijoiden suhteen on mukana aina myös jännitystä, sillä taiteilijan tähti voi olla nousussa tai laskussa.

 

Mikä aihe käy kaupaksi?

Positiivisia tunteita herättävä aiheet myyvät yleensä paremmin. Myydyimpiä ovat:

1) kauniit järvimaisemat ja kesäiset merimaisemat

2) kukkaset

3) leikkivät lapset

4) tunnistettavat kaupunki- tai torinäkymät

5) erilaiset tapahtumat, kuten silakkamarkkinat

6) historialliset aiheet

Vaikka taideteosten herättämät tunnetilat ovat hyvin yksilöllisiä, taidekaupassa vaikeampia aiheita ovat esimerkiksi muotokuvat – niillä on arvoa vain kohteen lähipiirille.

 

Sarjan seuraavassa osassa pohditaan hinnannousujen ja -laskujen lakeja.

Lue myös taidesijoittamisesta kertovan sarjan edellinen osa:
Arvotaide, osa 1: Sijoituksia seinälle

26.04.2018