FIM Lounge Eveliina Horstila

Hope ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila haluaa jokaisen lapsen samalle viivalle perheiden erilaisista elämäntilanteista huolimatta.

Äiti purskahtaa itkuun liput kädessään. Kyynelet syntyvät helpotuksesta ja ilosta. Hope ry:n tarjoama elämys tarkoittaa neljän lapsen yksinhuoltajalle ensimmäistä mahdollisuutta viedä lapset elokuviin. Juuri tällaisina hetkinä Hope ry:n toiminnanjohtaja Eveliina Hostila, 36, muistaa parhaiten, miksi työtään tekee.

“Vanhempien valtava huojennus arkisen avun hetkellä saa joka kerta miettimään omaa elämää ja asettaa vaikeudet mittasuhteisiinsa”, 8- ja 10-vuotiaiden poikien äiti toteaa.

Olohuoneesta se alkoi. Vaatelaatikoita, pinoja ja nyssyköitä oli jaloissa jatkuvasti. Elettiin vuotta 2011. Hostila oli hiljan tullut äidiksi ja havahtunut uudella tavalla lapsiperheiden pahoinvointiin. Oli pakko saada tehdä jotain konkreettista. Neuvolassa silmiin osunut lehtijuttu Hope ry:stä avasi mahdollisuuden.

eveliina_hostila-4026
Hämeenlinnan 50-neliöinen varasto alkaa olla auttamattomasti liian pieni vastaanotetuille lahjoituksille.

“Tämä se on!”, ajattelin heti. Minulla oli halu tehdä vapaaehtoistyötä ja olinkin ollut aktiivinen ystäväkoiratoiminnassa, mutta koiran lopettamisen jälkeen arjessani oli aukko. Jutussa ei mainittu Hämeenlinnaa avustuspaikkakuntana, joten otin yhteyttä ja kysyin asiasta. Parin kuukauden päästä toiminta aloitettiin täällä.”

Hope ry:n tarina oli alkanut kolmisen vuotta aiemmin pääkaupunkiseudulla. Kaksi äitiä, Tiina Nummenmaa ja Laura Kivimäki, olivat alkaneet kaivata muutosta julkisuudessa yhä useammin esiin nousevaan vähäosaisten lapsiperheiden huonontuvaan tilanteeseen. Kaksikko alkoi kerätä vaatteita ja lahjoitustavaraa ja jakaa niitä tarvitsijoille. Ja tarvitsijoita riitti koko ajan enemmän.

Tänään Hostila, 36, luotsaa toiminnanjohtajana Hope ry:n 500 vapaaehtoista yhdessä toiminnanohjaaja Nora Virtasen kanssa. Nainen liittyi ensin hyväntekijöiden joukkoon vapaaehtoisena, mutta päätyi pian pyörittämään toimintaa. Hope ry:n tekemisen tapa on puhutellut valtavaa joukkoa ihmisiä, ja nyt ollaan jo kaukana olohuoneen nyyteistä ja nyssyköistä. Yhdistyksen toimintaa löytyy 17 paikkakunnalta ja ensi vuonna luku saadaan mukavasti uudelle kymmenelle.


“Ihmisillä on iso halu auttaa. Monesti kipinä syttyy juuri omien lasten syntymän myötä. Meilläkin on mukana paljon pienten lasten vanhempia.”

Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Hope ry jakaa vaatteiden, lelujen ja harrastusvälineiden lisäksi perheille myös harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä. Tuen avulla lapsi voi perheen vaikeutuneessakin taloudellisessa tilanteessa jatkaa harrastustaan tai aloittaa ihan uuden. Elämys voi olla vaikka elokuva- tai lätkämatsilippu tai ranneke huvipuistoon. Yksi on tärkeää.

“Me emme jaa erikoislippuja. Missään ei tarvitse näkyä, että joku lapsi tulee tapahtumaan meiltä saamallaan avulla. Kaiken ydin on, että vähävaraistenkin perheiden lapset pääsevät nauttimaan samoista kivoista asioista kuin toisetkin. “

Vapaaehtoistoiminnan organisoiminen on Hostilan mukaan palkitsevaa, mutta myös herkkävireistä toimintaa.

“Ihmisten halu tehdä hyvää on valtava, mutta jos joku ei ole kokoamassa hyvää energiaa toiminnaksi, liekkiä sammuttamatta, se saattaa hajota käsiin. Vuosien varrella on tullut ilmeiseksi, miten valtava tarve tämän kaltaiselle avustustyölle on. Sitä suurempi, mitä tiukemmalle yhteiskunnan talous kiristyy. Ajattelen usein, miten valtavasti tässä maassa tehdään aivan korvaamattoman upeaa vapaaehtoistyötä. Sen todellisen merkityksen näkisi kirkkaasti vasta sitten, jos se yhtäkkiä loppuisi. Millaisessa maassa silloin eläisimme?”

Hope ry:ssä ihmiset saa liikkeelle konkreettinen ruohonjuuritason toiminta. Toiminta on haluttu pitää hyvin vähän byrokraattisena. Ihmiset lahjoittavat vaatteita, leluja ja käyttöesineitä, ja vapaaehtoiset jakavat ne tarvitseville lapsiperheille. Avun tarvitsijat ottavat Hope ry:n verkkosivuilla joko itse yhteyttä, tai sitten saatavilla olevasta avusta voi vinkata esimerkiksi perhetyöntekijä tai muu tuttu.

eveliina_hostila-4005
Hyllyiltä näkyy ihmisten valtava auttamisen halu, mutta samalla myös tarvitsevien perheiden todellisuus. Moni ottaa lahjoitukset vastaan helpotuksen kyynelissä.

“Ihmisille ei ole aina helppoa ottaa apua vastaan. Moni on ennen meille tulemista sinnittelyt jo hyvin pitkään erittäin vaikeassa tilanteessa. On joka kerta erittäin koskettavaa nähdä se helpottunut ilme, kun avunsaaja huomaakin, että meille oli ihan ok tulla. Ettei tarvinnutkaan häpeillä tai jännittää. Että ihmisiä, ihan samanlaisia, tässä kaikki ollaan.”

Avun tarvitsemisen taustasyyt vaihtelevat paljon. Yksinhuoltajuus ja työttömyys ovat niistä yleisimmät, mutta jokainen tilanne on yksilöllinen. Osa hakee apua kertaluonteisesti, mutta joukossa on myös perheitä, jotka käyvät säännöllisesti lasten 18-vuotiaaksi kasvamiseen saakka. Kynnys on tietoisesti hyvin matalalla.

“Toisinaan joku asiakkaista ryhtyy meille vapaaehtoiseksi, tai vapaaehtoinen tarvitsee meiltä apua. Rajoja ei ole, enkä välttämättä varastolla touhutessani ollenkaan tiedä, ketkä ovat paikalla vapaaehtoisina ja ketkä asiakkaina. Meille on tärkeää pitää toiminta suoraviivaisena. Vaikka elämäntilanteet ovat joskus monimutkaisia, auttamisen ei tarvitse olla.”


“Kumisaappaitten ja toppahaalareitten jakamisen touhussa on aina lapsi keskiössä.”

Hope auttaa vuosittain 4 500 perhettä ja 10 000 lasta. Vaikka avun saajia on jo tuhatmäärin, Hostila haluaa aina muistaa toiminnan lähtökohdan: yksittäisen lapsen tarpeen kuulua joukkoon ja saada olla ihan tavallinen lapsi toisten joukossa, perheen tilanteeseen katsomatta.

Toisinaan avustustyössä tulee vastaan sellaisia elämäntarinoita, joiden kohdalla joutuu hetkeksi vakavasti kasvokkain omien arvojensa kanssa. Hostila muistuttaa niissä tilanteissa vapaaehtoisia aina siitä, että vaikka he eivät hyväksyisikään perheen vanhemman valintoja, on tarpeen koettaa silti ymmärtää hyvin erilaisia tilanteita.

“Ja taas auttaa, kun nostaa lapsen johtotähdeksi. Jos lapsi pyytää apua, kuka jättäisi auttamatta? Meissä jokaisessa on se sama lapsi sisällä ja häntä katsomalla voidaan tuoda paljon myötätuntoa tähän maailmaan.”

Hostilan hartain haave on, ettei Hope ry:n kaltaista täydentävää apua tarvittaisi koskaan, mutta niin kauan kun tarvitaan, hän toivoo ihmisten jaksavan auttaa muita. Talouden kiristyminen ja jatkuvat leikkaukset näkyvät ja tuntuvat myös Hope ry:n arjessa. Ihmiset ymmärtävät uudella tavalla, ettei yhteiskunta kykene vastaamaan enää tarpeisiin entisellä tavalla.

eveliina_hostila-3960
Eveliina Hostila muistuttaa, ettei auttamisen tarvitse olla monimutkaista. Ihmisenä toiselle oleminen riittää.

”Uusia vapaaehtoisia on koko ajan tullut mukaan. Ihmisillä on selvästi suuri halu auttaa ja tehdä konkreettisia hyviä tekoja. Olo on vähän ristiriitainenkin, sillä meidän pitäisi edelleen olla hyvinvointi- eikä hyväntekeväisyysyhteiskunta. Ihmisten tulisi saada tarpeeseensa apua valtakunnalliselta tasolta nykyistä paremmin.”

Joulun aika näkyy Hopella ihmisten entisestään lisääntyvänä auttamisen haluna. Rahalahjoituksia ja erilaisia lahjoja tuodaan runsain mitoin. Ajankohta näkyy ja tuntuu myös avun saajien arjessa voimakkaasti.

“Joulu voi olla vähävaraisessa perheessä melkoista paniikin aikaa. Me olemmekin pyrkineet aikaistamaan avustusten saamista perheille näin joulun alla, että jännittämisen ja tuskittelun aika jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Joskus ihmiset ovat kiukkuisiakin, ja se on minusta täysin ymmärrettävää. Kun koettaa tehdä kaikkensa lapsensa eteen, saa mennäkin hermot. Vaikka tunteet kävisivät kuuminakin, minusta on joka kerta hienoa, että aikuinen ottaa meihin yhteyttä. Hän tekee sen lapsensa tähden, tarjotakseen tälle parastaan.”

FIM osallistui yhdessä S-Pankin kanssa tänä vuonna Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry:n hyväntekeväisyysjoulukampanjaan. Kampanjalla henkilökunta hankki vähävaraisten perheiden lapsille ja nuorille joululahjoja, joihin perheillä ei muuten olisi varaa. Näin saatiin niin henkilökunnalle kuin lasten ja nuorten koteihinkin jouluksi hyvä joulumieli.

21.12.2016