Tuottavuuden kasvu on hiipunut teollistuneissa maissa trendinomaisesti jo pidemmän aikaa. Finanssikriisin jälkeen tuottavuuskehitys on ollut erityisen vaimeaa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka monella mittarilla on maailman dynaamisin talous ja taloudellisen edistyneisyyden eturintamassa, työn tuottavuuden kasvu on hidastunut viime vuosina. Tämä tuottavuuskuoppa on huolestuttanut talouden seuraajia ja puheet tuottavuuden kasvun pysyvämmästä hidastumisesta ovat nousseet pintaan. Mistä on siis kyse?
Pelkistäen kuvattuna talouskasvu muodostuu tuottavuuden ja työllisyyden kasvusta. Tuottavuuden kasvu määrittää pitkällä aikavälillä elintason kasvun ja tarkoittaa, että samalla määrällä työtä saadaan valmistettua aiempaa enemmän ja/tai parempia palveluita ja hyödykkeitä.
Koneiden ja laitteiden käyttö parantaa tuottavuutta pääomavaltaistumisen kautta. Kun teknologiaa ja ihmisten osaamista yhdistetään aiempaa paremmin, kokonaistuottavuus kasvaa.
Useat eri organisaatiot ovat analysoineet globaalisti tuottavuuden kasvun hidastumista. Kansainvälisten järjestöjen IMF:n ja OECD:n tuoreissa analyyseissa on hahmoteltu keskeisiä syitä tuottavuuden kasvun hidastumiseen.
Kehittyneissä maissa tuottavuuden kasvun hidastuminen on pidempiaikaista.
Monet tekijät selittävät tuottavuuskuoppaa. Finanssi- ja talouskriisi oli poikkeuksellisen syvä, ja toipuminen siitä on kestänyt pitkään. Talouskriisistä toipumisen johdosta taloudessa on ollut runsaasti vapaata kapasiteettia, ja investoinnit uuteen tuotannolliseen pääomaan ovat olleet vähäisiä.
Myös pankkijärjestelmän kyky rahoittaa investointeja on ollut puutteellinen monissa maissa. Suuri teknologinen murros digitalisaation myötä on voinut lisätä epävarmuutta parhaista investointikohteista.
Keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka on laskenut rahoituskustannuksia. Matala korkotaso on mahdollistanut heikosti kannattavien yritysten ns. zombie-yritysten toiminnan. Tämä ilmiö on voinut osaltaan jarruttaa luovaa tuhoa ja hankaloittaa uusien yritysten markkinoille tuloa sekä lopulta hidastaa tuottavuuden kasvua.
Globalisaation tuomat tuottavuusedut on hyödynnetty toistaiseksi. Kehittyvien talouksien, Kiinan ja Itä-Euroopan maiden, liittyminen osaksi länsimaista talousjärjestelmää kasvatti tuottavuutta globaalisti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuottavuuden kasvu oli nopeinta vuosina 1995–2004.
Informaatioteknologian vallankumous mahdollisti uuden tavan optimoida tuotantoa ja pilkkoa tuotantoketjuja eri maanosien välillä. Kun helposti hyödynnettävät suorat ja epäsuorat edut tästä vallankumouksesta saavutettiin, tuottavuuden kasvu alkoi hidastua.
Tuottavuuseroja on myös yritysten välillä.
OECD:n ekonomistit ovat tutkineet kansantalouden tasolla havaitun tuottavuuden kasvun hidastumista yritysaineiston avulla. Tutkimustulosten mukaan parhaissa yrityksissä tuottavuus on kasvanut verraten hyvin myös 2000-luvun aikana, vaikka pientä hidastumista on havaittu finanssikriisin jälkeen.
Parhaissa viiden prosentin kärkiyrityksissä tuottavuus on tämän vuosituhannen aikana kasvanut teollisuudessa kolmanneksen verran ja palveluyrityksissä 40 prosenttia. Sen sijaan muiden yritysten tuottavuus ei ole kasvanut juuri lainkaan.
Mitkä tekijät selittävät tätä tutkimustulosta? Esimerkiksi teknologian murros voi olla niin suuri, että vain kärkiyritykset onnistuvat sen hyödyntämisessä.
Oppimispolku voi olla itseään vahvistava, ja tarpeeksi pitkälle siinä edennyt on voinut saavuttaa vaikeasti kiinniotettavan kilpailuedun. Digitalisaatio voi vahvistaa ”voittaja vie kaiken” -ilmiötä. Lisäksi siirtyminen valmistuskeskeisestä maailmasta ideakeskeiseen maailmaan voi olla osalle toimijoista liian suuri murros.
Kiihdyttääkö digitalisaatio tuottavuuden kasvua?
Amerikkalainen taloustieteen professori Robert Gordon argumentoi Rise and Fall of American Growth -kirjassaan, että tieto- ja viestintätekniikan murros ei ole kyennyt kohentamaan ihmisten hyvinvointia samassa määrin kuin aiempien vuosisatojen suuret teknologiset vallankumoukset.
Professori Gordon luetaan teknopessimisteihin. Hänen mukaansa tuottavuuden kasvun hidastuminen johtuu siitä, että viime vuosikymmenien teknologisen kehityksen hyödyt rajoittuvat kapealle talouden osa-alueelle, kuten viihteeseen, viestintään ja tietojenkäsittelyyn. Pessimistien mukaan tieto- ja viestintäteknologian parhaat sovellutukset on jo nähty.
Esimerkiksi Gordonin mukaan 1800-luvun lopun suuret teknologiset innovaatiot, kuten höyryvoima, sähkö, polttomoottori ja moderni kemia ja lääketiede, nopeuttivat merkittävästi tuottavuuden kasvua ja loivat edellytykset elintason nousulle. Tuottavuuden kasvu jatkui nopeana 1970-luvulle saakka.
Tekno-optimistit uskovat, että tekoäly ja robotit mullistavat yhteiskuntaa ja taloutta monilla tavoilla. Optimistien mukaan digitekniikan tarjoamista tuottavuushyödyistä on tähän mennessä nähty vain murto-osa. Esimerkiksi sähköistymisen hyödyt laajenivat sadalle vuodelle, kun uusia täydentäviä innovaatioita keksittiin ajan mittaan. Sama kehityskulku koskee digitalisaatiota, josta syntyvät innovaatiot nopeuttavat tuottavuuden kasvua tulevina vuosikymmeninä.
Tuoreessa Machine, Platform, Crowd -kirjassaan amerikkalaisen MIT-yliopiston Andrew McAfee ja Erik Brynjolfsson kuvaavat, miten tekninen kehitys muuttaa maailmaa. Kirjoittajat uskovat, että tietokoneet ja internet ovat luoneet kolme trendiä, jotka muokkaavat yritysmaailmaa.
Ensimmäinen trendi on koneiden nopeasti kasvavat ja laajenevat ominaisuudet. Koneiden tekoäly ohittaa ihmisälyn.
Toinen trendi on sellaisten uusien, suurten ja merkittävien yritysten esiinmarssi, joiden toiminta perustuu alustoihin. Meillä on tästä jo nyt useita esimerkkejä, kuten Facebook ja Airbnb.
Kolmas trendi on suuren tietomäärän, asiantuntijuuden ja innostuksen hyödyntäminen internetin avulla maailmanlaajuisesti. Hyvä esimerkki tästä on Wikipedia.
Aika näyttää, kumpi koulukunta on oikeassa tuottavuuden kehityksen suhteen. Selvää kuitenkin taitaa olla, että digitalisaatio tulee muokkaamaan maailmaa paljon.
Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.
Makean mestari
Karl Fazerin ranskalais-venäläisestä konditoriasta on kasvanut 127 vuodessa tiiviisti ajassa elävä kansanvälinen ruoka-alan yritys, joka on yhä Fazerin suvun hallussa.
LUE JUTTU
