tuottavuus

Tuottavuuden kasvu on hiipunut teollistuneissa maissa trendinomaisesti jo pidemmän aikaa. Finanssikriisin jälkeen tuottavuuskehitys on ollut erityisen vaimeaa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, joka monella mittarilla on maailman dynaamisin talous ja taloudellisen edistyneisyyden eturintamassa, työn tuottavuuden kasvu on hidastunut viime vuosina. Tämä tuottavuuskuoppa on huolestuttanut talouden seuraajia ja puheet tuottavuuden kasvun pysyvämmästä hidastumisesta ovat nousseet pintaan. Mistä on siis kyse?

Pelkistäen kuvattuna talouskasvu muodostuu tuottavuuden ja työllisyyden kasvusta. Tuottavuuden kasvu määrittää pitkällä aikavälillä elintason kasvun ja tarkoittaa, että samalla määrällä työtä saadaan valmistettua aiempaa enemmän ja/tai parempia palveluita ja hyödykkeitä.

Koneiden ja laitteiden käyttö parantaa tuottavuutta pääomavaltaistumisen kautta. Kun teknologiaa ja ihmisten osaamista yhdistetään aiempaa paremmin, kokonaistuottavuus kasvaa.

Useat eri organisaatiot ovat analysoineet globaalisti tuottavuuden kasvun hidastumista. Kansainvälisten järjestöjen IMF:n ja OECD:n tuoreissa analyyseissa on hahmoteltu keskeisiä syitä tuottavuuden kasvun hidastumiseen.


Kehittyneissä maissa tuottavuuden kasvun hidastuminen on pidempiaikaista.

Monet tekijät selittävät tuottavuuskuoppaa. Finanssi- ja talouskriisi oli poikkeuksellisen syvä, ja toipuminen siitä on kestänyt pitkään. Talouskriisistä toipumisen johdosta taloudessa on ollut runsaasti vapaata kapasiteettia, ja investoinnit uuteen tuotannolliseen pääomaan ovat olleet vähäisiä.

Myös pankkijärjestelmän kyky rahoittaa investointeja on ollut puutteellinen monissa maissa. Suuri teknologinen murros digitalisaation myötä on voinut lisätä epävarmuutta parhaista investointikohteista.

Keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka on laskenut rahoituskustannuksia. Matala korkotaso on mahdollistanut heikosti kannattavien yritysten ns. zombie-yritysten toiminnan. Tämä ilmiö on voinut osaltaan jarruttaa luovaa tuhoa ja hankaloittaa uusien yritysten markkinoille tuloa sekä lopulta hidastaa tuottavuuden kasvua.

tuottavuuskasvu_graafi

Globalisaation tuomat tuottavuusedut on hyödynnetty toistaiseksi. Kehittyvien talouksien, Kiinan ja Itä-Euroopan maiden, liittyminen osaksi länsimaista talousjärjestelmää kasvatti tuottavuutta globaalisti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tuottavuuden kasvu oli nopeinta vuosina 1995–2004.

Informaatioteknologian vallankumous mahdollisti uuden tavan optimoida tuotantoa ja pilkkoa tuotantoketjuja eri maanosien välillä. Kun helposti hyödynnettävät suorat ja epäsuorat edut tästä vallankumouksesta saavutettiin, tuottavuuden kasvu alkoi hidastua.


Tuottavuuseroja on myös yritysten välillä.

OECD:n ekonomistit ovat tutkineet kansantalouden tasolla havaitun tuottavuuden kasvun hidastumista yritysaineiston avulla. Tutkimustulosten mukaan parhaissa yrityksissä tuottavuus on kasvanut verraten hyvin myös 2000-luvun aikana, vaikka pientä hidastumista on havaittu finanssikriisin jälkeen.

Parhaissa viiden prosentin kärkiyrityksissä tuottavuus on tämän vuosituhannen aikana kasvanut teollisuudessa kolmanneksen verran ja palveluyrityksissä 40 prosenttia. Sen sijaan muiden yritysten tuottavuus ei ole kasvanut juuri lainkaan.

Mitkä tekijät selittävät tätä tutkimustulosta? Esimerkiksi teknologian murros voi olla niin suuri, että vain kärkiyritykset onnistuvat sen hyödyntämisessä.

Oppimispolku voi olla itseään vahvistava, ja tarpeeksi pitkälle siinä edennyt on voinut saavuttaa vaikeasti kiinniotettavan kilpailuedun. Digitalisaatio voi vahvistaa ”voittaja vie kaiken” -ilmiötä. Lisäksi siirtyminen valmistuskeskeisestä maailmasta ideakeskeiseen maailmaan voi olla osalle toimijoista liian suuri murros.


Kiihdyttääkö digitalisaatio tuottavuuden kasvua?

Amerikkalainen taloustieteen professori Robert Gordon argumentoi Rise and Fall of American Growth -kirjassaan, että tieto- ja viestintätekniikan murros ei ole kyennyt kohentamaan ihmisten hyvinvointia samassa määrin kuin aiempien vuosisatojen suuret teknologiset vallankumoukset.

Professori Gordon luetaan teknopessimisteihin. Hänen mukaansa tuottavuuden kasvun hidastuminen johtuu siitä, että viime vuosikymmenien teknologisen kehityksen hyödyt rajoittuvat kapealle talouden osa-alueelle, kuten viihteeseen, viestintään ja tietojenkäsittelyyn. Pessimistien mukaan tieto- ja viestintäteknologian parhaat sovellutukset on jo nähty.

Esimerkiksi Gordonin mukaan 1800-luvun lopun suuret teknologiset innovaatiot, kuten höyryvoima, sähkö, polttomoottori ja moderni kemia ja lääketiede, nopeuttivat merkittävästi tuottavuuden kasvua ja loivat edellytykset elintason nousulle. Tuottavuuden kasvu jatkui nopeana 1970-luvulle saakka.

Tekno-optimistit uskovat, että tekoäly ja robotit mullistavat yhteiskuntaa ja taloutta monilla tavoilla. Optimistien mukaan digitekniikan tarjoamista tuottavuushyödyistä on tähän mennessä nähty vain murto-osa. Esimerkiksi sähköistymisen hyödyt laajenivat sadalle vuodelle, kun uusia täydentäviä innovaatioita keksittiin ajan mittaan. Sama kehityskulku koskee digitalisaatiota, josta syntyvät innovaatiot nopeuttavat tuottavuuden kasvua tulevina vuosikymmeninä.

Tuoreessa Machine, Platform, Crowd -kirjassaan amerikkalaisen MIT-yliopiston Andrew McAfee ja Erik Brynjolfsson kuvaavat, miten tekninen kehitys muuttaa maailmaa. Kirjoittajat uskovat, että tietokoneet ja internet ovat luoneet kolme trendiä, jotka muokkaavat yritysmaailmaa.

Ensimmäinen trendi on koneiden nopeasti kasvavat ja laajenevat ominaisuudet. Koneiden tekoäly ohittaa ihmisälyn.

Toinen trendi on sellaisten uusien, suurten ja merkittävien yritysten esiinmarssi, joiden toiminta perustuu alustoihin. Meillä on tästä jo nyt useita esimerkkejä, kuten Facebook ja Airbnb.

Kolmas trendi on suuren tietomäärän, asiantuntijuuden ja innostuksen hyödyntäminen internetin avulla maailmanlaajuisesti. Hyvä esimerkki tästä on Wikipedia.

Aika näyttää, kumpi koulukunta on oikeassa tuottavuuden kehityksen suhteen. Selvää kuitenkin taitaa olla, että digitalisaatio tulee muokkaamaan maailmaa paljon.

Timo Hirvonen on FIMin pääekonomisti.

07.09.2017

I industriländerna har avmattningen i produktivitetsökningen under en längre tid varit en trend. Efter finanskrisen har produktivitetsutvecklingen varit särskilt svag.

Till exempel i USA, som med många mätare mätt är världens mest dynamiska ekonomi och har en ledande roll inom ekonomisk framgång, har ökningen av arbetets produktivitet blivit långsammare under de senaste åren. Denna produktivitetsnedgång har oroat dem som följer ekonomin och man har börjat tala om en mer bestående nedgång. Vad är det alltså fråga om?

Förenklat beskrivet grundar sig den ekonomiska tillväxten på tillväxten av produktivitet och sysselsättning. Produktivitetsökningen definierar på lång sikt ökningen av levnadsstandarden och innebär att man kan producera mer och/eller bättre tjänster och varor med samma arbetsmängd.

Användningen av maskiner och anläggningar förbättrar produktiviteten genom kapitalfördjupning. När teknologin och människornas kompetens kombineras bättre än förut, ökar den totala produktiviteten.

Flera olika organisationer har analyserat globalt avmattningen i produktivitetsökningen. De färska analyserna från de internationella organisationerna IMF och OECD beskriver centrala orsaker till att produktivitetsökningen har avmattats.


I utvecklade länder är avmattningen i produktivitetsökningen långvarig.

Många faktorer förklarar produktivitetsnedgången. Finans- och ekonomikrisen var exceptionellt djup och det har tagit en lång tid att återhämta sig. På grund av återhämtningen från den ekonomiska krisen har det funnits mycket fri kapacitet inom ekonomin, och investeringarna i det nya produktiva kapitalet har varit få.

Även banksystemets förmåga att finansiera investeringar har varit bristfällig i många länder. Den stora teknologiska brytningstiden som digitaliseringen medför har kunnat öka osäkerheten i fråga om de bästa investeringsobjekten.

Centralbankernas stimulerande penningpolitik har sänkt finansieringskostnaderna. Den låga räntenivån har möjliggjort verksamheten för s.k. zombie-företag med dålig lönsamhet. Denna företeelse har för sin del kunnat bromsa den kreativa förstörelsen och gjort det svårare för nya företag att komma in på marknaden samt till slut även fördröja ökningen av produktivitet.

De produktivitetsfördelar som globaliseringen för med sig har tills vidare utnyttjats. Att tillväxtekonomierna, Kina och länderna i Östeuropa, blev en del av det västerländska ekonomiska systemet ökade produktiviteten globalt. Till exempel i USA ökade produktiviteten snabbast under 1995–2004.

Den informationsteknologiska revolutionen möjliggjorde ett nytt sätt att optimera produktionen och dela upp produktionskedjor mellan olika kontinenter. När man uppnådde lättutnyttjade och indirekta fördelar av revolutionen började produktivitetsökningen avta.


Det förekommer produktivitetsskillnader även mellan företag.

OECD:s ekonomister har med hjälp av företagsmaterial undersökt den avmattning i produktivitetsökningen som observerats på nationalekonomisk nivå. Enligt undersökningsresultat har produktiviteten ökat rätt bra i de bästa företagen också under 2000-talet, även om man observerat en liten nedgång efter finanskrisen.

I de toppföretag som hör de bästa fem procenten har produktiviteten under det pågående millenniet ökat med en tredjedel inom industrin och i serviceföretag med 40 procent. Däremot har produktiviteten i andra företag knappt vuxit alls.

Vilka faktorer förklarar detta undersökningsresultat? Till exempel kan den teknologiska brytningstiden vara så stor att endast toppföretag lyckas med att utnyttja den.

Inlärningsvägen kan vara självförstärkande, och den som kommit tillräckligt långt längs den har kunnat uppnå en konkurrensfördel som är svår att komma ikapp. Digitaliseringen kan stärka företeelsen ”vinnaren tar allt”. Dessutom kan övergången från den produktionscentrerade världen till en idécentrerad värld vara en för stor omvälvning för en del av dem som är verksamma.


Påskyndar digitaliseringen produktiviteten?

Robert Gordon, amerikansk professor i ekonomi, argumenterar i sin bok Rise and Fall of American Growth att omvälvningen av informations- och kommunikationstekniken inte har kunnat förbättra människornas välbefinnande i samma utsträckning som de stora teknologiska revolutionerna under de tidigare århundradena.

Professor Gordon betraktas som en av teknologipessimisterna. Enligt honom beror avmattningen i produktivitetsökningen på att nyttan med den teknologiska utvecklingen under de senaste decennierna begränsar sig till ett smalt delområde av ekonomin, såsom underhållning, kommunikation och databehandling. Enligt pessimisterna har vi redan sett de bästa tillämpningarna av informations- och kommunikationsteknologin.

Enligt Gordon påskyndade de stora teknologiska innovationerna i slutet av 1800-talet, såsom ångkraft, el, förbränningsmotorn samt modern kemi och medicinvetenskap, avsevärt ökningen av produktiviteten och skapade förutsättningar för en högre levnadsstandard. Ökningen av produktiviteten fortsatte snabbt ända fram till 1970-talet.

Teknologioptimister tror att artificiell intelligens och robotar kommer att revolutionera samhället och ekonomin på många sätt. Enligt optimister har vi hittills endast sett en bråkdel av de produktivitetsfördelar som den digitala tekniken erbjuder. Till exempel utbredde sig nyttan med elektrifiering på en tid på hundra år, då man med tiden hittade på nya, kompletterande innovationer. Samma utveckling gäller digitaliseringen, då innovationerna som uppstår på grund av den påskyndar produktivitetsökningen under kommande decennier.

I sin färska bok Machine, Platform, Crowd beskriver Andrew McAfee och Erik Brynjolfsson från det amerikanska MIT-universitetet hur den tekniska utvecklingen förändrar världen. Skribenterna tror att datorer och internet har skapat tre trender som ändrar företagsvärlden.

Den första trenden är maskinernas egenskaper som växer och expanderar snabbt. Maskinernas artificiella intelligens kommer att köra över människans intelligens.

En annan trend är frammarschen av sådana nya, stora och betydelsefulla företag, vars verksamhet utgår från plattformar. Vi har redan flera exempel på detta, till exempel Facebook och Airbnb.

Den tredje trenden är globalt utnyttjande av den stora informationsmängden, expertisen och engagemanget med hjälp av internet. Ett bra exempel på detta är Wikipedia.

Tiden får visa vilken skola som har rätt i fråga om produktivitetsutvecklingen. Det är emellertid uppenbart att digitaliseringen kommer att ändra världen mycket.

Timo Hirvonen är chefsekonom vid FIM.

14.09.2017