Hannaleena Ronkainen on Suomen olympiajoukkueen historian ensimmäinen urheilupsykologi. Hän auttaa valmentajia ja urheilijoita luomalla kisapaikalle ilmapiirin, jossa menestyminen on mahdollista.

Pitkäjänteistä työtä päivästä toiseen, reagointia muuttuviin tilanteisiin, joukkuepelaamista ja huippuunsa viritettyä erityisosaamista. Näitä ominaisuuksia tarvitsee olympiatason urheilija, mutta myös Suomen olympiajoukkueen urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen.

”Tehtävänäni on toimia urheilijan ja valmentajan tukena. Sitä kautta myötäelän urheilijan fiilistä. Sen jakaminen on hienoa, oli tulos mikä tahansa.”


”Olen täällä tukemassa ja auttamassa.”

Hannaleena Ronkainen on Suomen olympiajoukkueen historian ensimmäinen urheilupsykologi.

”Haluan luoda urheilijoille ja valmentajille välittömän ilmapiirin, jossa on mukava toimia. Olen täällä tukemassa ja auttamassa heitä. Pitkiin kisareissuihin mahtuu monenlaisia yllättäviä tilanteita ja tunnelmia. Urheilijat ja valmentajat kaipaavat yhteistä jäsentämistä ja pohtimista, miten mieli tällaisissa erityisolosuhteissa toimii.”

Hannaleena Ronkainen toimii Pyeongchangin talviolympialaisissa urheilupsykologina usealle urheilijalle ja valmentajalle, etenkin maastohiihdossa ja ampumahiihdossa. Hän on toiminut heidän kanssaan tiiviissä yhteistyössä jo koko pitkän valmistautumisjakson ajan.

Hannaleena Ronkainen oli kiitettyjen listalla, kun Krista Pärmäkoski avasi Suomen mitalitilin Pyeongchangin talviolympialaisissa.

Viime vuosina on alettu kunnolla ymmärtää, miten tärkeää henkinen hyvinvointi on, kun urheilija virittäytyy parhaaseen suoritukseensa. Tämän lisäksi urheilija tarvitsee urheilupsykologia varsinkin vaikeissa hetkissä.

”Olympialaiset ovat kerran neljässä vuodessa. Jos urheilijan unelmat ja tavoitteet eivät toteudukaan, tulee pieniä ja joskus isompiakin kriisitilanteita. Tällaisissa tilanteissa toimiminen on ihan perustyötäni.”


”Ihminen ei ole kone.”

Ensimmäisen kosketuksensa huippu-urheilijan psyykkiseen maailmaan Hannaleena Ronkainen sai aviomiehensä Mikon kumparelasku-uran kautta. Mikko Ronkainen voitti kumparelaskussa kaksi maailmanmestaruutta, vuosina 2001 ja 2003, sekä hopeaa Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006.

”Pääsin silloin näkemään läheltä urheilijan arkea ja urheilu-uran vaatimuksia – sitä sitoutumista päivittäiseen tekemiseen ja haasteiden kohtaamiseen.”

Kun Hannaleena Ronkainen kiinnostui psyykkisestä valmennuksesta, opiskelumahdollisuuksia ei Suomessa juuri ollut. Hän ammensi oppia kansainvälisistä kongresseista ja koulutuksista. Aluksi työkokemusta tuli freestyle-maajoukkueen psyykkisenä valmentajana. Viisi vuotta sitten, ennen Sotšin talviolympialaisia hän aloitti nykyisen pestinsä Olympiakomiteassa. Palaute on ollut hyvää.

”Perinteisessä valmennuskulttuurissa tällaisten asioiden käsitteleminen on ollut aika vähäistä. Urheilijat ovat kommentoineet, että olen tuonut heille uuden ja raikkaan näkökulman. Sama koskee valmentajia, joille psyykkinen valmennus voi tuoda tärkeää tukea reflektoinnin ja erilaisten psykologisten työkalujen kautta. Ihminen ei ole kone, joten on tärkeää antaa tilaa erilaisille tunteille.”


Onnistumisen hetket ovat palkitsevia.

”On hienoa seurata, kun urheilijat treenatessaan ikään kuin puhkeavat kukkaan ja nauttivat tekemisestään.”

Joskus urheilijalla voi olla kielteinen käsitys itsestään tai menestysmahdollisuuksistaan. Hannaleena Ronkaisen tehtävänä on auttaa voimavarojen ja itseluottamuksen löytämisessä.

”On upeaa, kun yhteisen työn kautta syntyy minäkuvan kirkastuminen. Sitä kautta urheilija pystyy realisoimaan kilpailutilanteessa oman tasonsa tai jopa ylittämään sen. Tällaisissa tilanteissa koen onnistuneeni työssäni.”

Urheilupsykologia on psykologian alainen tieteenala, jonka teorioita ja menetelmiä sovelletaan ja hyödynnetään psyykkisessä valmennuksessa. Urheilupsykologi käyttää psykologisia käsitteitä, teorioita ja menetelmiä, joilla hän rakentaa käytännönläheisiä toimintamuotoja päivittäiseen työhönsä. Keskustelujen lisäksi urheilijoiden ja valmentajien kanssa tehdään harjoitteita, jotka liittyvät tavoitteiden asettamiseen, mielikuvien hyödyntämiseen ja psykologiseen palautumiseen.

”Tämä on yksi osa kokonaisvaltaista valmentautumista, ei mikään erillinen saareke, vaan tärkeä osa sitä.”

Ronkaisen työkalupakissa on muun muassa kognitiivisen ja positiivisen psykologian sekä hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmiä. Myös hypnoosi on toimiva työkalu urheilupsykologin käsissä.

Joukkuehenkeä tukevat toimenpiteet ovat konkreettisia, hyvänä esimerkkinä Ronkaisen käynnistämä olympiajoukkueen yhteinen kutomisprojekti. Siinä joukkueen jäsenet kutovat vuorollaan peittoa presidenttiparin vastasyntyneelle lapselle. Se kasvattaa joukkuehenkeä, auttaa rentoutumaan ja sen avulla saa ajatukset pois kisatapahtumien aiheuttamista paineista.

”Myös monet valmentajat ovat paineen käsittelyssä ja säätelyssä rautaisia ammattilaisia. Maastohiihtomaajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhä on tästä hieno esimerkki”, Hannaleena Ronkainen sanoo.

Miltä nyt tuntuu? Perinteinen urheiluhaastattelujen kysymys oli pitkään niitä harvoja hetkiä, jolloin urheilijat edes mutisivat jotain tuntemuksistaan. Viime vuosina alalle on ollut tunkua, ja toimijoita on riittänyt laidasta laitaan. Titteleitäkin on monenlaisia – on henkistä valmentajaa ja mentaalivalmentajaa.

Psykologin koulutuksen hankkineella Ronkaisella on Suomen Psykologiliiton myöntämä Urheilu- ja liikuntapsykologin sertifikaatti. Suomessa vastaava todistus ammattiosaamisesta on myönnetty vain runsaalle 20 henkilölle.

”Psykologiliitto on luonut tämän sertifiointijärjestelmän. Tällainen laadunvalvonta tuo luotettavuutta.”

Olympiakomitean yksi päätavoitteista on huippu-urheilumenestys eli arvokisamitalit, mutta onko joukkueen psyykkisen valmentajan tavoite sama?

”Terveydenhuollon ammattilaisena lähden siitä, että urheilija voi hyvin. Uskon, että hyvät tulokset tulevat sitä kautta. Tämä ei tarkoita sitä, ettei urheilijoilla voisi olla haasteita. Heillä voi myös olla erilaisia vaikeuksia tai ihan psykiatrista oireilua. Ihmisiä hekin ovat, ja menestyminen on mahdollista tällaisistakin haasteista huolimatta. On tärkeää osata tunnistaa ja arvioida riittävä tuen tarve.”


”Säröt kuuluvat elämään, ja niin ne kuuluvat myös urheiluun.”

Koska psyykkinen valmentaja ei voi olla paikalla kaikissa harjoituksissa, tärkeä osa työtä on saada urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat huomioimaan psykologinen näkökulma päivittäisessä harjoittelussa.

”Vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä: miten luodaan menestystä tukeva ilmapiiri ja vuorovaikutus, miten huomioidaan urheilijan yksilölliset tarpeet ja ominaisuudet, miten rakennetaan vahva keskinäinen luottamus ja miten annetaan palautetta.”

Vaikeimpia haasteita Ronkaiselle ovat tilanteet, joissa urheilijan ja valmentajan keskinäinen luottamus tai yhteys rakoilee. Joskus toinen osapuoli ei ole motivoitunut tarkastelemaan tai kehittämään tilannetta. Myös liiallinen tuloshakuisuus aiheuttaa omat haasteensa.

”Huippu-urheilussa on joskus sellaista pakonomaista intohimoa. Mietitään vain tuloksia, eikä oikein mihinkään olla tyytyväisiä. Tekeminen on väkinäistä ja uuvuttaa urheilijaa. Pyrin ohjaamaan urheilijaa harmoniseen intohimoon, jossa hän keskittyy ensisijaisesti kehittymiseen ja oppimiseen. Se tuo väljyyttä kokemiseen ja olemiseen, ja yleensä se sitten parantaa myös tuloksia.”

Viime vuosina huippu-urheilijatkin ovat tuoneet aiempaa rohkeammin esille mielenterveyden ongelmiaan.

”Huippu-urheiluun liittyy vahvasti sellainen uskomus, että täytyy olla tosi vahva sekä fyysisesti että psyykkisesti. Mutta säröt kuuluvat elämään, ja niin ne kuuluvat myös urheiluun. Niiden peitteleminen ja kieltäminen voi olla inhimillisesti hirveän kuormittavaa, jos urheilija tai valmentaja jää niiden asioiden kanssa yksin”, Ronkainen pohtii.


”Olen oppinut urheilijoilta ja valmentajilta paljon.”

Välillä roolit voivat myös vaihtua ja valmennettava opettaa valmentajaa.

”Koen, että olen oppinut urheilijoilta ja valmentajilta paljon. Ihailen heidän sisäistä motivaatiotaan sitoutua itsensä kehittämiseen, vastoinkäymisistä huolimatta. Monelle se on ihan elämäntapa. Arvostan myös sitä, miten rautaisia monet valmentajat ovat paineen käsittelyssä ja säätelyssä.”

Ronkainen puhuu urheilijoista, mutta hänen näkemyksiään voisi miltei sellaisenaan soveltaa myös työ- tai perhe-elämään.

”On tärkeää ja hyödyllistä tutkia, miten ajatuksemme ja suhtautumistapamme vaikuttavat erilaisissa tilanteissa omaan tunnelmaamme ja käyttäytymiseemme. Tällaiset psykologian perusasiat soveltuvat psyykkiseen valmennukseen urheilussa tai ihan millä tahansa elämän osa-alueella”, Ronkainen sanoo.

”Meillä kaikilla on ihmisen mieli.”

01.03.2018