Mikä nostaa hyvän viinin huippuviiniksi, jolla on potentiaalia sijoituskohteena? Entä millaisista asioista viini voi saada hintaansa imagolisää? Kansainvälisesti palkittu sommelier ja ravintoloitsija Samuil Angelov kertoo viiniä käsittelevän juttusarjamme tämänkertaisessa osassa, millaiset ulkoiset tekijät voivat vaikuttaa viinin hintaan kun puhutaan viinisijoittamisesta.

Maailmassa on muutama erittäin arvostettu viinikriitikko, joiden sana painaa niin paljon, että se heiluttelee jopa viinien markkinahintoja. Heitä ovat muun muassa Robert M. Parker Jr., Jancis Robinson, James Suckling, Stephen Tanzer ja Allen Meadows.

Yhdysvaltalaista Robert ”Bob” Parkeria pidetään usein maailman vaikutusvaltaisimpana viinikriitikkona. Hän on kehittänyt arvosteluasteikon 50–100, jonka ovat ottaneet käyttöönsä myös Wine Spectatorin kaltaiset viinilehdet. Parkerin maistamasta yli 220 000 viinistä vain alle sata on saanut täydet pisteet.

Kun uusi Bordeaux-vuosikerta tulee markkinoille, Parkerin The Wine Advocate -uutiskirjeessä julkaisemat viiniarviot voivat käytännössä määrittää viinien arvon etenkin Yhdysvaltojen markkinoilla.

viinisijoittaminen
Yhden arvostetun viinikriitikon antama arvosana voi saada sijoittajat hamstraamaan uutta nuorta vuosikertaa.

Jos puhutaan viinistä sijoituskohteena, sillä on hyvä olla vähintään yksi arvostetun kriitikon arvio. Jos arvosana on jäänyt alle 90 pisteeseen, viiniä voi pitää sijoitusmielessä kyseenalaisena hankintana. Täyden 100 pisteen viinin hintakehitys on hyvin todennäköisesti suotuisa.

Vaikka Parker väittää, ettei hän arvostele viinejä henkilökohtaisten makumieltymystensä perusteella, alalla on alettu puhua ”parkerisaatiosta” (Parkerization). Termi tarkoittaa sitä, että viinitalot ovat muuttaneet jopa tuotantometodejaan, jotta lopputuote sopisi paremmin Parkerin arvostelukriteereihin.

Parkerilla on tinkimättömän ja lahjomattoman kriitikon maine, mutta hänen persoonansa toki jakaa mielipiteitä. The Atlanticin artikkelissa kerrotaan, kuinka Parker on onnistunut saamaan koko Bordeaux’n viinintuottajayhteisön takajaloilleen.

viinisijoittaminen
Viini on siitä kiehtova sijoituskohde, että jokainen juotu pullo on pysyvästi pois markkinoilta.

Vuonna 2003 media lietsoi sanasotaa Parkerin ja brittiläisen viinikriitikon Jancis Robinsonin välille. Syynä oli mielipide-ero Château Pavie -vuosikerrasta. Oikeasti kollegojen sanotaan olevan kaverillisissa väleissä. Robinson on niin ikään maailman arvostetuimpia viinikriitikkoja. Hän toimii kuningatar Elisabet II:n viinikellarin virallisena neuvonantajana. Robinson käyttää omaa asteikkoaan, jonka maksimipistemäärä on 20.

Muun muassa Decanter-lehden uutisoima sanasota kertoo omaa kieltään siitä, että vaikka viinissä on vakiintuneita arvosteltavia ominaisuuksia, lopulta kyse on kuitenkin aistimusten sanallistamisesta. Sen kukin tekee omaan tyyliinsä.


”Kun maistaa muutaman viinin per kriitikko ja vertaa kokemuksiaan arvosteluihin, voi löytää sen oman kriitikon, jonka kanssa maku natsaa.”

Ravintola Murun sommelier Samuil Angelov painotti tämän juttusarjan avausjaksossa, että viinisijoittajan on tehtävä valinta: sijoittaako hän viiniin kuin osakkeisiin vai sijoittaako omaan nautintoonsa. Jos viinin ostaa juotavaksi, Angelovin mukaan kriitikkoihin kannattaa suhtautua samalla lailla kuin elokuva-arvioiden kirjoittajiin.

”Kun maistaa muutaman viinin per kriitikko ja vertaa kokemuksiaan arvosteluihin, voi löytää sen oman kriitikon, jonka kanssa maku natsaa. Esimerkiksi minun mielestäni näistä isoista nimistä Robinsonilla on parempi maku kuin Parkerilla”, Angelov sanoo.

Angelov muistuttaa, että vaikka puhutaan yksittäisistä viinikriitikoista, heidän nimiensä alla voi nykyisin toimia isompia tiimejä. Esimerkiksi Jancis Robinsonin kotisivulle on listattu 15-henkinen viininmaistajajoukko.

”Robinsonilla yksi tyyppi maistaa saksalaiset viinit, toinen samppanjat ja niin edelleen. Hän on valinnut tiimiinsä tyypit, joiden arvioille hän antaa siunauksen ja allekirjoittaa ne omalla nimellään.”


”Ne Dom Perignon -vuosikerrat, joita James Bond joi leffoissa, ovat nostaneet hintojaan muihin verrattuna.”

Aina viinin mainetta ei määritä se, miltä se maistuu, vaan ketkä sitä juovat. Klassisena esimerkkinä voidaan pitää Sir Winston Churchilliä. Suuri valtiomies piti Pol Roger -samppanjasta niin paljon, että hänelle tehtiin siitä oma cuvée eli viinisekoitus. Pol Rogerin parhaat viinit käytetään yhä Churchillin nimikkocuvéen valmistamiseen.

Joskus myös fiktiivinen hahmo voi kasvattaa viinibrändien kysyntää.

”Ne Dom Perignon -vuosikerrat, joita James Bond joi leffoissa, ovat nostaneet hintojaan muihin verrattuna. Joskus Bond joi myös Bollingeria, ja sille kävi sama asia.”

viinisijoittaminen
Ammattitaitoinen viininmaistaja osaa arvioida nuoren viinin perusteella, kauanko kestää ennen kuin se saavuttaa täyden potentiaalinsa.

Viime vuosina imagolisää ovat saaneet hiphop-tähtien suosimat samppanjamerkit.

”Yksi samppanjabrändi pääsi voittohevosen selkään, kun Puff Daddy ja muut räppärit alkoivat hillua Cristal-pullojen kanssa. Cristalin historia tulee Venäjän tsaarin ajoilta, ja koko juoma tehtiin Aleksanteri II:lle, mutta nykyisin se yhdistetään vain johonkin New York -räppiin ja nopeaan rahaan”, Angelov hymähtää.

Toiseksi esimerkiksi Angelov nostaa kullanvärisessä pullossa myytävän Armand de Brignac -samppanjan, jonka etiketissä on pataässän symboli. Bling bling -estetiikkaan sopivan ulkonäön ansiosta rap-artisti Jay-Z otti sen omakseen. Kultapullosamppanjalla on juhlittu näkyvästi muun muassa Boston Bruins -jääkiekkojoukkueen mestaruutta.

”Armand de Brignac ei ole edes mikään viinitalo, vaan brändi joka on luotu kultaisen pullon ympärille. Kaikki ovat valmiita ostamaan 250 euron hintaista samppanjaa tietämättä siitä mitään, koska se vain on niin hip ja hop.”

Palataan viinisijoittamiseen. Kasvattaako julkkiksen tuoma imagolisä tai vaikkapa erikoinen etiketti lopulta viinin arvoa? Ei, väittää Samuil Angelov. Ainakaan kestävällä tavalla.

”Jos Moskovan Dynamo juhlii mestaruuttaan jollain samppanjalla, sen kysyntä voi toki sinä vuonna kasvaa Moskovassa joukkueen fanien keskuudessa. Aina kun viiniin liittyvä hype on ulkoisesti tehty, sillä on vaarana jäädä lyhytaikaiseksi trendiksi tai tietyn porukan jutuksi. Viinin voi saada myytyä heille, mutta se ei jää legendojen joukkoon.”

Lue myös viinisijoittamisesta kertovan sarjan edelliset osat:

Totuus viinistä, osa 1: sommelier Samuil Angelov

Totuus viinistä, osa 2: viinialueet

Totuus viinistä, osa 3: ostaminen ja myyminen

Sarjan seuraava osa käsittelee viinin säilytystä.

21.09.2017