Arvoviinejä väärennetään siinä missä muitakin kalliita tuotteita. Milloin hälytyskellojen pitäisi soida ja mistä väärennetyn viinin voi tunnistaa? Viinistä kertovan juttusarjamme tämänkertaisessa osassa sommelier ja ravintoloitsija Samuil Angelov kertoo, millä yksinkertaisella keinolla viinisijoittaja voi säilyttää mielenrauhansa.

Ranta-Rolex, tusinapaidan rintaan ommeltu Lacosten krokotiili, nettikaupassa parillakympillä myytävät ”aidot” Ray-Ban-aurinkolasit. Mitä halutumpi brändi, sitä todennäköisemmin liikkeellä on myös väärennöksiä. Arvoviinit eivät ole poikkeus – myös viinimarkkinoilla tehdään piraattibisnestä.

Miten voi välttyä joutumasta viinihuijarin uhriksi? Palataan aivan aluksi viinisijoittamisen perusasioihin. Sommelier Samuil Angelovin ja monen muun nyrkkisääntö on, että systemaattiselle sijoittajalle varmin tapa saada vakaata tuottoa on ostaa viini nuorena, mieluiten suoraan tilalta. Silloin ostoksestaan saa myös kuitin.

”Jos pystyy osoittamaan, mistä on viinin alun perin suoraan ostanut, on myydessä vahvoilla. Sama kannattaa pitää mielessä ostaessa. Viinin polun on oltava katkeamaton alusta loppuun”, Angelov sanoo.

viinin väärennökset, FIM
Pelkästään 2000-luvun suurimman viinihuijarin Rudy Kurniawanin jäljiltä maailmalla liikkuu tiettävästi tuhansia väärennettyjä viinipulloja.

Ongelmia voi tulla eteen siinä vaiheessa, jos ryhtyy ostamaan netistä harvinaisia ja kalliita tuotteita. Mitä kauemmas viini on päätynyt synnyinsijoiltaan, sitä vaikeampi sen alkuperä on todistaa.

Vaikka viini olisi sitä, mitä etiketissä lukee, säilyttämiseenkin liittyy riskejä. Kuten sarjan edellisessä osassa, Totuus viinistä: kellarointi, huolto ja säilytys, todettiin, mitä vähemmän viini on elämänsä aikana matkustanut, sitä parempi.


”Tiedän, että Suomeenkin on tullut väärennettyjä viinejä netin kautta.”

”Jos ostaa auton, haluaa nähdä sen huoltokirjan. Jos ostaa sen ilman huoltokirjaa, maksaa vähemmän ja ottaa riskin. Aina voi ottaa riskejä, mutta kannattaa miettiä, paljonko riskialttiisiin ostoksiin on valmis sijoittamaan.”

Angelovin ensimmäinen opetus: osta viini luotettavalta taholta. Vaikka väärennettyjä viinejä on livahtanut myyntiin jopa arvostettuihin huutokauppoihin, ne myös ottavat vastuun myymistään viineistä.

”Tiedän, että Suomeenkin on tullut väärennettyjä viinejä netin kautta. Yksityiset ihmiset ovat ostaneet viiniä, eikä se ollutkaan sitä, mitä piti. Pari vuotta sitten oli Bordeaux-tasting: upea, harvinainen vuosikerta. Kahdentoista viinin joukossa oli neljä tai viisi väärennettyä viiniä.”


”Jos maailmanmarkkinahinta on satasen ja joku myy viidelläkympillä, hälytyskellojen pitäisi soida.”

Toinen opetus: tarkista viinin hintahaitari ennen ostosta. Jos diili vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, usein se myös on sitä.

”Jos lähtee ostamaan netistä harvinaisia ja kalliita tuotteita, kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Jos viinin maailmanmarkkinahinta on satasen ja joku myy sitä viidelläkympillä, hälytyskellojen pitäisi soida, että jokin tässä nyt mättää. Tosin taitava huijarihan myy sen 98 eurolla, jolloin luulet voittavasi 2 euroa.”

Kolmas opetus: pidä silmät tarkkana. Aina väärentäminen ei tarkoita sitä, että arvokas pullo täytettäisiin jollakin tusinaviinillä. Aasiassa on erikoistuttu myös vuosikertojen väärentämiseen.

”Jos vuosikerta 1968 on parempi kuin 1963, taitavan väärentäjän on aika helppo tehdä kolmosesta kasi. Kannattaa muistaa, että etiketin lisäksi vuosikerta ja viinin nimi on merkitty korkkiin.”

Kaikkein varmin tapa välttyä väärennöksiltä on ostaa viininsä suoraan tuottajalta.

Katkeraa viiniä -elokuva kertoo 2000-luvun suurimmasta viinihuijausvyyhdistä. Indonesialainen Rudy Kurniawan onnistui uimaan Hollywoodin hienoimpiin viinipiireihin ja tuomaan markkinoille miljoonien dollarien arvosta väärennettyjä viinejä.

Dokumenttielokuva paljasti Kurniawanin uhreissa inhimillisen piirteen, joka on tuttu vaikkapa WinCapita-pyramidihuijauksesta. Ihmisellä on taipumus kiistää viimeiseen asti, että häntä on petetty. Vaikka ihminen tietäisi tulleensa huijatuksi, psyykkinen defenssi estää häntä myöntämästä sen itselleen.

”Minäkin myönnän, että jos olisin erehtynyt ostamaan väärennettyä viiniä, miettisin kyllä kahteen kertaan, kerronko siitä vai en. En minäkään voi varmasti tietää, onko meidän kellarissamme jokin väärennetty viinipullo. En tiedä sitäkään, että jos olisi, haluaisinko kertoa!” Angelov sanoo ja nauraa.

Miten viinisijoittaja voi sitten varmistaa mielenrauhansa? Siihen on yksinkertainen vastaus: osta vain viinejä, joiden alkuperälle saat todistuksen. Vaikka sen jälkeen kävisi miten hassusti, ainakin tiedät, keneltä voit vaatia rahojasi takaisin.

 
22.11.2017