Huippuvalmentaja Anneli Laine-Näätäsellä on aina tähtäimessään täydellinen liike. Maailman kärkituloksista kisatessa on nähtävä jokaisen voimistelijan yksilöllinen potentiaali.

”Minusta ei sitten koskaan tule valmentajaa!”, toteaa nuori ja menestynyt kilpavoimistelija uransa viimeisissä kisoissa tehdyssä haastattelussa vuonna 1994. Vuotta myöhemmin sama nuori lahjakkuus huomaa viettävänsä taas tuntikausia urheiluhallilla.

”En kai osannut kuitenkaan elää ilman voimistelua. Rakastin niitä aikatauluja ja rajoja, joita kurinalainen voimisteleminen oli tuonut elämääni pikkulapsesta asti, vaikka luulinkin, etten haluaisi elää niin”, Olarin Voimistelijoiden päävalmentaja Anneli Laine-Näätänen, 41, muistelee vahingossa valmentajaksi lipsahtamistaan nauraen.

Melkoinen lipsahdus se olikin, sillä Laine-Näätäsen valmennustilillä on jo seitsemän aikuisten MM-kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi, eikä mitalinhimo ole vähääkään laantumaan päin.

Valmentaja seisoo treenisalissa, eikä kuule tai näe mitään muuta kuin edessään harjoittelevat voimistelijat. Ajantaju katoaa täydellisesti, eikä valmennettaville ole siksi kerrottu lainkaan treenien loppumisaikaa. Kotiin lähdetään sitten, kun on valmista tai kun virta ei enää riitä keskittymiseen.

Joukko yhä pidemmälle venyviä, korkeammalle hyppääviä ja täydellisemmin toistensa liikkeisiin sulautuvia naisia antaa lajille valmentajan tapaan kaikkensa. Korkeimman tason taitajat treenaavat omistautuneesti jopa 10 kertaa viikossa, kolme tuntia kerrallaan.


”Kevyeksi viikoksi sanotaan näissä piireissä sellaista, jolloin on vain 6 harjoituskertaa.”

”No, nuorten joukkueessa koulun koeviikolla on pakko pitää vähän kevyempää tahtia”, valmentaja nauraa.

Laine-Näätäsen vastuulla on 40 voimistelijaa ja noin kymmenen hengen apuvalmentajien ja muun valmennustiimin joukko. Naisten edustusjoukkue OVO Teamin jäsenet ovat 18–23-vuotiaita, kakkosjoukkue OVO Team Esportin jäsenet 16–20-vuotiaita ja talenttiryhmäläiset nuorimmillaan 7 vuoden ikäisiä. Yhteistä kaikille on kova tahto tulla koko ajan paremmiksi. Voimistelijat käytännössä asuvat salilla koulupäivien ulkopuolella, ja niin asuu valmentajakin. Hän elää ja hengittää valmentamista, eikä erota siviili- ja työpersoonaa mitenkään.

Huippuvalmentaja Laine-Näätäsen normaali tiistaipäivä alkaa kello 7.30–10.00 aamuharjoituksilla naisten joukkueen kanssa. Treeneistä valmentaja lähtee valmennustiimin kanssa kotiin palaveeraamaan, kunnes kello 14.30 suunnittelutyön keskeyttävät vaihtuvien ryhmien treenivuorot. Viimeiset harjoitukset loppuvat kello 21.30, jonka jälkeen valmentaja palaa kotiin ja yrittää olla tekemättä töitä.

”Aloitan kun herään ja lopetan kun menen nukkumaan. Ennen tein töitä vielä iltamyöhään, mutta nyt lopettaminen alkaa jo onnistua, sillä olen huomannut hyvän yöunen merkityksen. Jos teen liikaa töitä vielä illalla, näen painajaisia.”

Anneli Laine-Näätänen elää ja hengittää voimistelua ja valmennettaviensa tunnelmia aina täysillä.

Valmentajan mieli askaroi lomallakin rakkaan lajin parissa.

”Rentoudun lukemalla kirjoja ja katselemalla elokuvia, mutta huomaan poimivani sieltäkin helposti aineksia ohjelmiin. Tarkastelen eleitä ja ilmeitä, kuuntelen musiikkia. Se on kuitenkin palauttavaa toimintaa.”

Laine-Näätäsen perhe tietää, että äiti ja vaimo on ihan sama tyyppi kuin se valmennustilanteessa täysin ohjelmaan ja tyttöjen liikkeeseen imeytyvä ihminen. Puoliso, Jouni, tuntee voimistelijat ja heidän vanhempansa sekä vastustajien ohjelmat. Tytär Annika, 15, tähtää valmentajaksi ja toimii äitinsä tiimissä apulaisena.

“Vain 11-vuotias Aleksi ja koira ovat irti voimistelusta! Mutta minulle on tärkeää, että perhe ymmärtää persoonani ja sen, miten iso osa minua valmentaminen on.”

Mikä sitten voimistelussa kiehtoo niin, että kunnianhimoisesta lapsesta kasvoi kunnianhimoinen valmentaja?


”Liikkuvuudessa, taiteellisuudessa, voimassa ja ilmaisussa on aina jotakin vielä paremmin tehtävissä.”

”Täydellisyyteen pyrkiminen kiehtoo minua. Sellaisen tavoittelu, jota ei ole olemassakaan. Hyppy voi aina nousta vähän ylemmäksi”, Laine-Näätänen kuvaa.

Huippuvalmentaja uskoo, että hänen kykynsä elää voimistelua ja valmennettaviensa tunnelmia täysillä on juuri se tekijä, joka erottaa hänet muista. Naisella on yksi vaihde – kokonaan.

”Valmennuksesta 20 prosenttia on tietoa ja taitoa ja 80 prosenttia on kaikkea aivan muuta. Minun tasoisiani valmentajia on maailmassa satoja miljoonia, jos puhutaan pelkästään voimistelutaidosta. Mutta minä omistaudun todella syvästi sille, että ymmärrän miten kutakin valmennettavaa täytyy auttaa, jotta juuri hän pääsee parhaimpaan tulokseensa.”

Laine-Näätänen käyttää paljon aikaa kunkin valmennettavan kuuntelemiseen ja tarkkailuun, jotta jokaiselle löytyy se sopivin tapa harjoitella ja kehittyä.

”Jokainen valmennettava tulee erilaisista lähtökohdista ja kunkin keho ja mieli toimii yksilöllisellä tavalla. Haluan tavoittaa heidät parhaalla mahdollisella tavalla voidakseni auttaa heitä pääsemään eteenpäin.”

Voimistelijoiden vuosi jakautuu kahteen kisakauteen. Loka–joulukuu ja helmi–toukokuu ovat kiivasta kisa-aikaa. Juuri nyt voimistelijat treenaavat tähtäimenään toukokuussa Helsingin jäähallilla kisattavat MM-kilpailut. Niitä ennen on päästävä nappisuorituksiin SM- ja MM-karsinnoissa. Paras tunnelma on silloin, kun vuoden pääkisat ovat sujuneet hyvin ja kausi on ohi ilman suurempia loukkaantumisia ja isompia draamoja – niitäkin naisten lajissa valmentajan mukaan nähdään.

”Mutta oikeasti hyvä fiilis on vasta sitten, jos myös pisteet ovat hyvät”, valmentaja huomauttaa. ”Se on se palkinto tehdystä työstä. Menen mielessäni jatkuvasti sitä hetkeä kohti, kun tytöt itkevät onnesta päätöskisan jälkeen. Silloin olen tosi tyytyväinen. Hetken.”

Valmentajan tyytyväisyys ei koskaan kestä kauaa. Parannettavaa on aina. Huippuhetkiä Laine-Näätänen kuitenkin vaalii mielessään.

”En esimerkiksi koskaan katso hyvin menneitä kisoja videolta ainakaan vuoteen, koska haluan säilyttää sen tyytyväisen mielen. Heti kun katson, etsin virheitä. Kun aikaa on kulunut riittävästi, voin katsoa suorituksen vähemmällä tunnelatauksella ja sitten ottaa opikseni.”

Seuraavissa treeneissä venytään vielä vähän pidemmälle, hypätään piirun korkeammalle ja sulaudutaan aavistuksen paremmin joukkuetoverin liikkeeseen. Aina pikkuisen täydellisemmin.

Joukkuevoimistelun MM-kisat, AGG World Championships 2017, kilpaillaan Helsingissä 26.–28.5.2017. 

02.03.2017